Olen aivan poikki. Neljä tuntia gradun kanssa kamppailua ja
olo on kuin olisin jäänyt jyrän alle. Pakko oli luovuttaa ja tulla kotiin
viettämään teehetkeä. Parasta teehetki on viettää viltin alla ja hyvän kirjan
kanssa tai istuskellen keittiön pöydän ääressä ja lueskellen päivän lehtiä tai
ystävien kanssa rupatellen viikon kuulumisia. Niin, tee hetki on aina paras
hetki miten sen vain vietät! <3
Tänään me oltiin teemukin kanssa ihan kahden. Kevät aurinko
paistaa ihanasti keittiöön ja lämmittää samalla mieltä. Onneksi on keksi
kaverina! Muuten saattaisi mieli synkistyä katsellessa armottoman auringon
paljastamia sormenjälkiä ikkunassa, leivänmurusia mikronpäällä, villakoiria
seinänvierustoilla. Onneksi on siis keksi!
En ennen pitänyt oikein kekseistä. Tai siis ainahan minä
olen syönyt kaikkea herkkua ja makeaa, mutta en oikein ole ymmärtänyt sitä
keksi vouhotusta. Kai sitä makuhermot ovat kehittyneet vuosien saatossa, sillä
nyt metsästän sitä täydellistä keksireseptiä. Jotain sellaista, mikä
päihittäisi ihanat Bastogne-keksit!
Teekupissa on tänään vihreää teetä Intiasta. Ystävät kävivät
seikkailulla noissa maisemissa ja toivat tuliaisina mausteita ja teetä. Simo
sai mausteet ja minä vohkin teen. Pidän vihreästä teestä silloin, kun se ei
maistu kitkerältä. Juon kyllä maustettunakin vihreää teetä, mutta suosikkini on
kyllä tämä aivan simppeli ja aito perusvihreä. Muutama kakkara riittää kupin
pohjalle. Näyttää tosiaan vähän kakkaraiselta ;) Maistuu kyllä teeltä, ja
olenkin lohduttanut itseäni (ja muutamia muita juojia), että mikäli joukossa on
lehmänkakkaa, niin ainakin se on pyhän lehmän sellaista!
Ihanaa keskiviikkoa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti