Parempaa arkea

 

Aivan uskomattoman mukava ja vauhdikas viikonloppu takana. Juhlittiin ihanaa hääparia, tavattiin uusia ihmisiä ja matkustettiin puolen Suomen läpi. Häistä varmasti vielä lisääkin jahka saadaan ajettua kaikki rakeiset ilman salamaa otetut kuvat koneelle. :D

Vaikka viikonlopun ehdoton ykkösteema on ollut JUHLA on minulla pyörinyt mielessä vain ARKI. Viikonlopun kauniin morsiamen ja moneen pöytäseurueen jäsenen kanssa juteltiin ihan tavallisesta arjesta. Siitä miten juhlien jälkeen parasta ovat ne oman kodin nurkat, tuttu tuoremehu jääkaapissa, oma paikka kirjastolla, äreät naapurit ja se arjen ehdoton helmi – oma rakas. Harmi, että meillä oli kova kiire ajella oman kodin ja arjen kimppuun sunnuntaina, sillä Ateneum olisi tarjoillut herkullisen ja juuri teemaan sopivan näyttelyn. 

Carl Larsson. Meillä on täytynyt olla lastenhuoneessa tai vessassa joku juliste, jossa kesä aamun raikkaus puskee lasi-ikkunoista sisälle vanhaan puutaloon tai jossa merimiesasuiset lapset leikkivät housunpuntit ja lettinauhat hulmuten palloilla omenapuiden reunustamalla pihalla.. En keksi mitään muuta selitystä sille miksi jo kovin kovin varhain olen ollut KOVIN tietoinen Larssonin olemassaolosta tai tarkemminkin hänen töidensä olemassaolosta. Taalainmaalainen taiteilija on maalannut varmasti minuun tunteen ihanasta kodista ja tavallisen arjen täydellisyydestä. Kiitos. 

Kuvia katsellessani haluaisin pakata laukut ja sinkauttaa itseni laivalla Pohjanlahden yli Ruotsiin. Viime syksyn Tukholman matka sytytti minussa sellaisen naapurirakkauden, että pian on päästävä uudelleen. Ehkä loppukesän automatka Taalainmaalle voisi olla ihana. Jäi viimereissulta ostamatta se hevonenkin ;)       

Ateneum
Carl Larssonin taiteilijakoti/museo
Kuvat

Mainosta

Joskus on mukavaa olla koukussa johonkin, fanittaa ja intoilla hetki oikein kunnolla jostain. Minä olen juminut varmasti kymmeniin kirjasarjoihin ja samaan määrään tv-sarjoja ja elokuvia. 10 things I have about you –leffa on tullut katsottua vähintään viisitoista kertaa (liioittelematta). Tosin edellisestä katselukerrasta (onneksi) on vierähtänyt nyt jo kymmenen vuotta. Kirjoja en enää lue oikeastaan lainkaan sarjoina, mutta elokuvien rinnalla on joskus mukava pyörittää myös jotain hyvää tv-sarjaa. Ja koukuttua. 

Uusi yhteinen ihastuksemme on nyt Mad men. Minä katsoin aikoinaan ensimmäisen tuotantokauden lähes kokonaan tv:stä, mutta Simo on nyt korkkaamassa ensimmäistä kertaa sarjaa.

Simon sanoin: ”Sarjassa ei ole yhtään tyhjää hahmoa.”. Ajankuvaus on loistavaa ja huumori tarpeeksi nokkelaa. Ja ne puvut. Ja hiukset. Naiset ovat ehdottomia sarjan helmiä! Suosittelen.   

Vinhasti vierii viikot

Hulinaa täynnä koko viikko! Nyt on tämä sijaisuus viimeisiä hommia ja avainten palautuksia vaille valmis. Ihanaa oli olla tuttujen oppilaiden kanssa ja opettaa mielenkiintoisista teemoista, mutta kyllä tuntuu hyvältä palata tähän ihan omaan elämään. Sijaisuuksien aikana koulumaailma imaisee minut aina niin mukaansa, että tavallinen arki kotona, omat koulujutut ja harrastaminen joutuvat väistymään. Varmaan ongelma ei olisi niin suuri, jos sijaisuutta tehdessä tietäisi aina montako päivää ja mitä tunteja edessä on. Harmillisen usein näitä hommia vain tehdään päivä ja tunti kerrallaan jatkuvassa valmiustilassa.. No, mutta on hyvä muistaa, että minä taidan olla kuitenkin se voittaja tässä tilanteessa: saan tehdä oman alan töitä, tienata vähän ekstraa ja saan vielä hurjasti hyvää työkokemusta ja merkinnät papereihin. Valittaminen jääköön siis tähän!

Alkuviikon ihanat pakkaspäivät ovat vaihtuneet plussakeleihin. Ei näissäkään mitään vikaa ole, mutta aurinkoinen iltapäivä, teekuppi ja hyvä seura Humpalla – niistä on ihanat kevätpäivät tehty! Monenlaista muutosta on kelin lisäksi tällä viikolla ollut ”meidän kaupungissa”. Tai ehkä pitäisi sanoa ”perheessä”. Ensimmäinen valmistuja omasta ”tyttösten” porukasta saatiin tiistaina. Itkeä tillitettiin tietenkin koko porukka kauniin juhlapuheen aikana. Herkäksihän se muutenkin meni. Meidän oma porukka hajaantuu nyt pitkin maata ja yhteyksiä täytyisi yrittää pitää yllä ilman Humpan kahvilaa. Tuskaista. 

Yhden kaksikon muuttoauto starttaa vielä tällä viikolla kohti Savoa. Siitäkään tuskin selvitään ilman kyyneliä. Minä olen ajatellut uskaltaa ajatella sitä asiaa vasta ensi viikolla. 

Viikonloppuun on meillä suunnitteilla kuitenkin kaikkea ihanaakin muutosta! Juhlallisuuksista on kuvia ja muuta luvassa myöhemmin. Ihanaa perjantaita! 

Ps. Kuvissa on esillä jotain UUTTA. Saatiin ystävältä lahjaksi tällainen kaunokainen. Kovasti yritetään varoen hoitaa, jos tämä vaikka jaksaisi meitä täällä viihdytellä ja ihastuttaa. :)

Laskiaistiistai

Huomenta ja ihanaa laskiaistiistaita!

Pulkkamäkeen en tänään pääse ja hernekeittokin taitaa jäädä välistä. Harmi. Pääsiäinen on vuoden suosikki juhlani (tai ainakin se kilpailee kovin ykköspaikasta joulun kanssa) ja siihen valmistautuminen on monella tavalla antoisaa. Jouluun liittyvä stressi, hässäkkä ja säätö eivät onneksi tavoita pääsiäistä. Hiljentyminen, juhlan odotus ja yhteinen aika perheen kanssa ovat jo nyt paaston kynnyksellä mielessä. 

Paastoilla voi monella tavalla. Ekopaasto-sivusto tarjoaa hyviä ja jokaiseen arkeen sopivia vinkkejä paastoamiseen.  Käykää kurkkimassa :) Sivustolla voit testata millainen paastoaja olet ja tutustua muun muassa siihen miten piispa Irja Askola, professori Esko Valtaoja tai kirjailija Kaari Utrio paastoavat. 

Ekopaastokampanja on Suomen evankelisluterilaisen kirkon, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Suomen Ekumeenisen Neuvoston (SEN) yhteistyöhanke, jonka tavoitteena on edistää ekologista elämäntapaa ja pääsiäisenajan paastoa. Kampanja on toteutettu osana Suomen evankelisluterilaisen kirkon Pyhä-painopistettä (2010-2012).

Kuvat: weheartit.com

Muskottipähkinä ja muutama muu

Meillä on mukava viikonloppu kohta takanapäin! Olemme ehtineet urheilla, viettää aikaa yhdessä ja nähdä ystäviä. Ystävät ovat elämän suola – vai mitä olette mieltä? :)

Mikä mahtava vahinko aasinsilta tästä kehkeytyikään: Suolasta suoraan mausteisiin! Meillä on ollut keittiössä jo pitkään eräänlainen kaaostila käynnissä. Simo laittaa paljon ruokaa ja on innostunut kovasti kokeilemaan erilaisia uusia mausteita. Taloudessamme ei kuitenkaan ole ollut minkäänlaista järkevää mausteiden säilömiseen tarkoitettua järjestelmää. Kumpikin vuorollaan olemme tarjonneet ja torjuneet erilaisia esitettyjä uusia ratkaisuja. Eilen se sitten löytyi! Simo oli muuttamassa erästä ystävää uuteen asuntoon ja kantoi siltä reissulta mukanaan meille maustehyllyn – hyllyn, joka läpäisi kummankin vaatimukset. 

Paljon jäi vielä mausteita tämän hyllykön ulkopuolellekin, mutta ne kovimmassa käytössä olevat on nyt ainakin saatu kivasti esille. Googlen kuvahakua apuna käyttäen piirtelin aamun kuvia, jotka Simo kiinnitti decoupage-lakalla minun hikoillessa illalla pumpissa. Meille kelpaa!