Reliikki

Seitsemäs kerta toden sanoo. Sijaistuntien kanssa kävi onni onnettomuudessa ja lähes koko viikon pyörin eri ryhmien kanssa keskiajan tapahtumissa. Seikkailtiin ristiretkien, pyhimysten, paavien ja skolastikkojen maailmassa. Antoisaa myös opettajalle! Keskiaika, toki yhdessä monen muun herkun kanssa, on ehdoton ikisuosikkini <3

Välillä sitä tosin tunsin itseni varsinaiseksi kivikauden jäänteeksi. Keskiaikakin vaikutti vierelläni varsin modernilta ja aikaansa seuraavalta, kun ei ope edes tiennyt kuka on Robin (vahva ja ainoa veikkaukseni oli Robin Hood!!) ja mikä ihmeen frontsideollie… mahtaa olla joku uusi tukkamuoti, vai? :D Youtubeenhan sitä  oli tätinkin pakko alentua. Ehkä en kuitenkaan levyä osta – pidän enemmän Eino Grönistä.

Rankan viikon jälkeen oli mukana kävellä viettämään perjantai-iltapäivää nuorekkaassa seurassa. Kummityttö 5v ja hänen pikkusiskonsa 3,5kk pitivät huolen siitä, ettei täti-ihminen paljon päässyt laakereilla lepäämään. Samalta reissulta sain mukaan kotiin tuomisiksi varsinaisen reliikin (vaikka ei nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä). Ihana, käytössä pehmennyt ja kulunut potkupuku palasi ensimmäiselle käyttäjälleen. 26 vuotta ja kuusi vaippahousua samoissa pöksyissä – kunnioitettavaa! Tämä jäännös säilötään huolella kaappiin, siihen paisuvaan elämälaatikkooni vanhojen balettitossujen ja hiihtokoulutodistusten viereen.  

Mukavaa lauantaita! 

PS. Ensimmäistä kuvaa tutkittiin viikolla useasti oppilaiden kanssa: apostoli Pietarin kahleet San Pietro in Vincoli kirkosta Roomasta.