toinen kerta

Meillä on ollut ihania vieraita taas kylässä! Joulukirjeeseen laitettu vinkki ”tulkaa meille!” on otettu ihanan tosissaan :) Omaa väkeä Oulusta on saapunut ihan kahden auton voimin! Kiitos, kun olette tulleet <3

Vieraat saattavat tuoda tullessaan joskus uskomattomiakin lahjoja: terveisiä rakkailta kaukaa, vertaistukea ja joskus jopa vapaan illan! Enomies alkoi puhua jo torstaina, että eikös ne vanhemmat tarvitsisi jotain tuuletusta?!

Mitä? Omaa aikaa vai? Kerran aiemmin ollaan oltu kahden jossain pojan syntymän jälkeen (se kuuluisa kahdentunnin pyöriminen kotikylän leipomon ja kirjaston välillä…), joten ehdotus tuntui aika uskomattomalta! Otimme tarjouksen vastaan ilolla ja hilppasimme kaupungin uuteen kuppilaan pojan nukahdettua.

Kuten arvata saattaa, Enomies pärjäsi loistavasti lapsenvahtina (ensimmäistä kertaa ikinä!!!) ja me vanhemmatkin kohtuullisen hyvin osasimme nauttia hetken yhteisestä vapaasta.

(Täytyy todeta, että apua ovat muutkin tarjonneet, mutta pojan vierastamiskausi ja jatkuva tissillä roikkuminen ovat sabotoineet aiemmin näitä hankkeita. Nyt uudet ajat ovat koittaneet siis monella rintamalla!) 

Hyvää Joulua!

Yrityksistä huolimatta en ole saanut konetta auki. Olen tästä varsin onnellinen. Joulun viettoon sulahtaminen on siis onnistunut mitä parhaimmin ;)

Ihanaa joulunaikaa! Lunta täällä ei ole, mutta tunnelma on tästä huolimatta katossa.

Palaan kuulumisten kanssa tänne vielä myöhemmin. Jokunen joulukuva jakoon kuitenkin jo nyt. Nautiskellaan!

sunnuntaiajelulla

Tänään ollaan nautittu pitkästä ja rauhallisesta aamusta, päivästä ja illasta. Uskomatonta! En tiedä imikö poika vaikutteita luostarin hiljaisuudesta vai mistä on kyse, mutta tuolla makkarissa herra vetelee unia siististi.. ihanaa!

Aamulle Simo heitti ilmoille idean pikkuisesta sunnuntaiajelusta. Pojan kanssa oltiin heti mukana, vaikka minua vähän jännittikin imetyksen onnistuminen reissussa. Tissit paljaana ei olisi sopivaa hippaloida näillä mestoilla ja pakkaskelissä ulkona imettäminen olisi poissuljettu vaihtoehto. No, ei kun pumppu mukaan kassiin ja menoksi. Ja kuten arvata saattaa, etukäteen hermoiluun ei ollut mitään syytä – reissu sujui (lähes) kuin tanssi!

Valamon luostariin on meiltä mukavan sunnuntaiajelun verran matkaa. Suunnitelmissa oli käydä lounaalla, ostaa lisää lampukkaöljyä ja nautiskella hiljaisuudesta. Ja totta tosiaan, maha sai täytettä (aivan taivaallista tyrnikiisseliä jälkkäriksi!) ja mieli lepoa! 

Viikonlopun kahvikupit

Tässä viikonlopussa on ollut mukavassa suhteessa menoa ja rauhaa. Perjantaina junalta haettiin etelänystäviä yhden yön visiitille ja tänään olemme nautiskelleet ulkoilmasta ja sunnuntaipäivästä. 

Minua oikein naurattaa miten surkea olen kuvaamaan mitään liikkuvaa, mitään todellisia hetkiä. Kamera unohtuu laukkuun, kun ollaan kahvilla tai syömässä hyvässä seurassa. En millään muista kaivaa sitä esille silloin, kun jotain oikeasti erityistä tapahtuu, vaan kortille ikuistuu vain lukuisia kuvia puoliksi juoduista kahvikupeista, nuupahtaneista kevätkukista ja kohta näköpiiristä katoavista varpaista. Pyydän anteeksi. Toisaalta, voidaanhan sitä ajatella niinkin, että heittäydyn mukaan toimintaan ja tilanteeseen niin innolla, että unohdan kuvaamisen. Tai että aidon hetken kadottaminen saa minut pitämään kammottavan ja ihmiset (ja minut) jäykistävän kameran visusti suojakotelossaan. Niin, tai sitten vain myönnän rehellisesti, että unohdan.

Tänään lähdettiin ystävien kanssa sunnuntairetkelle ja ajattelin nohevoitua myös kuvien ottamisessa. No, on siellä se pakollinen kahvikuppikin, mutta myös ihan oikeita ihmisiä! Viime vuoden pilkkiretkireissu tehtiin aika tasan vuosi sitten. Eväät, kevätaurinko ja seura taisivat olla silläkin reissulla ne saalista tärkeämmät jutut.

Mutta siis, että viikonloppu on ollut ihana! Ja meidän tiskikone on maailman ihanin! Ei mitään illan tiskivuoristressiä, vaan surutta voin astioiden pyörittelyn sijasta neuloa vielä muutaman rivin ja fiilistellä sunnuntaita.

Aito sunnuntai

Hei,

Mitä teillä on puuhattu sunnuntaina? 

Me vietettiin ihan superihana lomapäivä! Eilen tehtiin jo hurjat suunnitelmat kevätretkestä makkaranpaistoineen ja termarikahveineen. Ja miten ihana aamu valkenikaan tänään – juuri täydellinen retkeilysää! Kuitenkin kävellessämme messun jälkeen kotiin syntyi idea rennommasta retkestä. Mitäs jos keitetään vaan kahvit termariin ja napataan joku herkku kaupasta ja mennäänkin joen varteen nautiskelemaan auringosta sen sijaan, että säätäisimme busseilla itseämme jonnekin korpeen paistamaan makkaraa. Flunssainen Simo oli hyvillään ohjelman muutoksesta. Päästyämme kotiin ja nautiskeltuamme superrennosta sunnuntaitunnelmasta (ja keitettyämme monta kupillista flunssalääkettä puolikuntoiselle) päätimme olla varsin kekseliäitä ja juoda iltapäiväkahvit sittenkin jokivarren sijaan omalla parvekkeella nautiskellen kevätauringosta. Mikä huikea idea! Arvaatteko miten sitten kävi? No, me otettiin vähän päivänokosia ja säädettin omiamme ja kas – unohdimme juoda koko kahvit! Aivan täydellinen kevätretki siis meillä ;)

Hei, pakko esitellä vielä mitä löysin eilen eräästä laatikosta - Meidän Keittiökissan! Simo toi oranssin hurmurin minulle joskus Pariisista ja se roikkui jo Rantakadun keittiössä vanhan kunnon Strömbergin kaverina. Nyt se heiluttaa häntäänsä maustehyllyn vieressä ja vahtii tarkasti mitä keittiössä tapahtuu. Symppis tyyppi.

  

Mutta nyt kaivan kutimet esiin ja jatkan rentoilua. Huomenna taas kiinni arkeen!

Runebergin päivä

Hei, 

Hyvää Runebergin päivää! 

Käytiin aamulla kysymässä pelon hintaa. Pietarin reissua varten piti saada matkavakuutukset ajantasalle, ja samalla hoidettiin muutenkin vakuutusjuttuja. Uskomatonta kuinka paljon ihmisen täytyy varautua kaikkeen. Tiesittekö miten paljon kaikkea kamalaa tänäänkin voi sattua? Miksei missään puhuta siitä miten monta ihanaa ja turvallista päivää me ehdimme elämässämme viettää! Ei kai vakuutuskaan (nimestään huolimatta) ole tae siitä, että me emme koskaan ikinä joutuisi kohtaamaan elämässämme asioita, jotka ovat kurjia, kamalia tai epäreiluja. 

Ja ihan vain tiedoksi nyt hätäileville porukoille: Siitä huolimatta, että en pidä maailman tavasta ajatella ja pyöriä, elän tänäänkin vakuutettuna. Ei siis huolta. 

Maailma ei kuitenkaan säästä minua kurjuudelta, vaan tarjoilee vakuutetulle naiselle heti tuoreeltaan kasan epäreiluutta – vääränväristä torttupursotetta! Ei ollut valkoista ei. Olen lamaantunut. Onneksi on lämmintä aamulla leivottua ruisleipää ja Saarijärven Paavo. Ei mennyt Paavollakaan elo putkeen. Puolet pettua leivässä ja koettelemukset kuin Jobilla, vaan uskoa ei mies menettänyt. 

Iltapäiväkahville tarkoitettua torttua katsellessa ja ruisleipää mutustaessa elo tasaantuu ja asettuu uomiinsa. Mikä loistava päivä tästäkin tuli!

Ruisleipää kokeilin tehdä aamulla ensi kertaa koko pellinmitan. Toimi loistavasti! Paistamista tuli paljon vähemmän ja leipä jäi aavistuksen pehmeämmäksi.   

Uutta päässä

Venytetty viikonloppu, ah mikä ihana keksintö! Perjantai meni pitkälti asioita hoitaessa ja ystävistä nauttiessa. Gradutiedostoa en avannut kertaakaan, vaan pidin ihan oikean viikkovapaan kirjoittamisesta. Toivottavasti tämä pidennetty viikonloppu, ihana seura, rauhalliset aamut ja hyvät leffat saavat minut kirjoittamaa hullunlailla huomenna. 

Perjantaina kävin hakemassa optikolta uudet lasini. Mitäs tykkäätte? Vaihtelua näissä on ainakin niihin edellisiin. Minä viihdyn ja Simokin tykkää! Viikolla lyhennetyn tukan pariksikin ne minusta käyvät varsin hyvin. Pyysin kampaajaani leikkaamaan vielä vahvempaa kontrastia sivujen ja tuon pitkän keskiosion välille. Malli on todella toimina sillä vahvan leikkauksen ansiosta se kestää siedettävän näköisenä pitkälläkin leikkuuvälillä. Ja koska hiukset on leikattu täysin symmetrisesti kummaltakin puolelta, voi jakausta huoletta vaihtaa, kammata hiukset taakse tai rohkeasti silmille. 

Kuvat ovat siltä tämän aamun ainoalta aurinkoiselta hetkeltä, joka me onneksi vietettiin pihalla pakkasaamusta nautiskellen.

Kevät keinussa

Täällä tulee lunta – taas. Vaihtarit väänsivät itkua tänään yliopiston ruokalassa, kun arviolta huhtikuun 84. lumisade alkoi taas kuin tyhjästä. Varsinainen kevätmielen tuhoamiskampanja. Espanjalaiset poloiset pyörivät tuoleissaan pasta-annokset edessään ja hokivat haluavansa kotiin ja lämpimään. Niin, Suomeen on hyvä tulla vaihtoon tammikuusta maaliskuuhun tai kesäkuusta elokuuhun. Muu aika meillä tulee taivaalta räntää, vettä tai räntää ja vettä. Ei kaiketi kenellekään tule yllätyksenä, että HALUAN KEVÄÄN TÄNNE NYT HETI.

En tänään kuitenkaan lähtenyt kieriskelemään tuskassani espanjalaisten kaverina, vaan kuuliaisesti pakkasin laukut ja kipitin kahvin ja vanilja-suukon kanssa koneelle kirjoittamaan SITÄ työtä. Onneksi kello lopultakin näytti puoli kuutta ja annoin itselleni luvan polkea räntäsateessa kotiin. Ah mikä voitto! Mutta tiedättekö, itse asiassa kotiintulo on kyllä nykyisin varsinaista juhlaa, sillä usein täällä odottaa minua pirteä mies, kuppi kahvia ja tämä ihana tuoli! Niin. En sitten pääsiäisreissulta palattuani heti osannut ottaa kuvaa uudesta tuolista, kun en oikein tiennyt mihin se meillä parhaiten asettuu. Vieläkään sillä ei oikein ole omaa paikkaa, mutta ehkä se ei niin kovasti haittakaan. Siinä sopii keinutella ihan missä vain! :)  Ja huomaatteko miten ihanan pehmikkeen mummu oli kutonut meille! Kokonaisuus sopii meille loistavasti. Ei paljon räntäsateet haittaa :)