enomies

Enot on parhaita. 

Viikko sitten meillä vieraillutta veljeä, enoa ja vävymiestä on jo kova ikävä. Pojan mielestä eno on huippu! 

Enon kanssa voi kölliä aamulla, iltäpäivällä ja illalla. Sillä on pitempi tukka kuin isällä - siitä saa hyvin kiinni. Enomiehen kanssa voi käydä kummallisissa paikoissa, kuten vanhassa tupakkatehtaassa, josta on nyt tehty aikuisten menomesta, sellainen johon lapset pääsevät päivällä vain kahviseuraksi.. Enomies leikkii ja osaa monta outoa laulua, jotka minäkin joskus ehkä opin. Olen ajatellut pyytää sitä isän ja mun bändiin. Se vois soittaa vaikka sitä kitaraa. Ja sitten kun mä olen isompi, niin enomies voi tulla vahtimaan mua, kun äiti ja isä lähtee ulos. Ja sitten me seikkaillaan! Ja yllättävien tilanteiden sattuessa kohdalle - me pojat vaan laitetaan jalkaa korkin päälle. Lisää kuvia musta ja mun enosta on joulukuvissa. Tällä kerralla me keskityttiin poseeraamisen sijasta hengaamiseen. ;) - M