kakkua ja kalajuttuja

Tämä oli täysin tahaton lähes viikon tauko päivityksiin. Meidän päivät ja tunnit ovat olleet rytmittömyyden iloluontoinen ylistys. Yöt nukutaan kyllä mukavasti (tai ainakin aina lähes oikeaan aikaan), mutta päivän unet ovat seilanneet omilla urillaan. En siitä kamalasti ole jaksanut ottaa pulttia, mutta nyt on pakko myöntää, että aikaa tällaisille omille touhuille jää kyllä kovin vähän, jos päivän pitkät unet (= äidin hengähdystauko) jäävät kummalliseksi silpuksi.

Onneksi viikonloppuna mikään ei tuntunut kurjalta! Meillä oli vieraita <3 Miesten metsäjuoksut vaihtuivat koskikalastukseen, mutta muuten mentiin vakio linjalla: syötiin mukavasti, fiilisteltiin perhe-elämää kotihousumeiningillä ja ihasteltiin lapsia. Päiväkahvit käytiin juomassa kosken kupeessa ja illalla parannettiin maailmaa löylyissä. Kuvien ottamisen sijaan keskityttiin toisiimme. Näin ainakin toistelin itselleni etsiessäni kameran muistilta kaikkia ”kadonneita” kuvia. Ehkä en tosiaan tullut kuvanneeksi muuta kuin koskessa seisovia miehiä ja tyhjiä kahvikuppeja? Edes yhtään yhteiskuvaa lapsista ei löytynyt!!

Kerrottakoon kuitenkin, että vauvat ovat kasvaneet ihan hurjasti! Odotan jo kovasti aikaa, kun pienet viihdyttävät toinen toisiaan ja touhuavat yhdessä. Uskon, että jonkinlaista ystävyyttä on jo ilmassa, niin hienosti nappulat nukkuivat jo unensa yhtaikaa ;)

Tänään sitä tuntuu jaksavan ihan mitä vaan, kun on ystäviä ympärillä ja vertaisia jakamassa näitä samoja hetkiä.

Ja ainiin, Eeva Kolun suklaakakku oli ihanaa! Hyvin samanlaista vakiosuklaakakkuni kanssa, mutta rakenteeltaan minusta parempaa. Seuraava missio on löytää paras suklaayhdistelmä ja toimivimmat makukaverit nautiskeluun.  

Pikkuisella laavulla

Joskus on parasta poiketa suunnitellulta reitiltä, sytyttää pikkuinen notski ja nauttia iltapäiväkahvit uusissa maisemissa. Sunnuntain omppuretken eväät käytiin syömässä pikkuisella laavulla. Poikakin nuuskutteli ensimmäiset nuotiosavunsa ja otti lepiä luonnon helmassa. Kalasaalista ei tällä kerralla saatu, mutta hyvä mieli jäi pikkuisesta pysähdyksestä. 

Tänään suunnataankin sitten ihan koko viikonlopuksi metsän keskelle. Pojan kummit ovat kutsuneet meidät mökille nauttimaan viimeisistä kesäpäivistä. Samoissa tunnelmissa oltiin aika tasan vuosi sittenkin :) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Harja soi ja mankeli lauloi

Saa arvata missä oltiin tänään :) Hävettää myöntää, että ensimmäistä kertaa ikinä.. Olen jotenkin kuvitellut, että mattojen peseminen pesupaikalla on vähintäänkin yhtä vaativaa hommaa kuin niiden kutominen. No, eipä ollut, kun oli hyvät ohjeet ja vinkit sekä oikeanlainen harja. Voitte myös arvata kumpi kuvissa näkyvistä harjoista on se OIKEA ja kumpi kuppanen kaupan viritelmä. Oli meinaan eroa! Eikä meillä mennyt kolmea purkkia mäntynestettä, jos joku tätä jo paniikissa ehti pohtia. 

Ja hei, olen jo ehtinyt pohtia pitäisikö blogin nimi muuttaa Eväs Radaksi, sen verran paljon näitä retkieväitä näyttää täällä vilahtelevan.. mutta eivät ne hommat hoidu eikä harja luista, jos ei ole kunnon kahvit mukana! :)

Matkaan!

Poika nukkuu aamupäikkäreitä ja minä kuuntelen sateen ropinaa. Mahdetaankohan tänään päästä lainkaan lounaalle? Ollaan kahdestaan tai koko perheen voimin käyty päivittäin lounaalla jossain kaupungin lounaspaikoista, jotka avuliaasti tarjoavat opiskelijakortin vilautusta vastaan edullista ja (usein jopa) monipuolista ruokaa. Meillä harrastetaan siis jokapäiväisiä pikkuseikkailuja rattailla. Innolla odotan jo kura- ja loskakelien saapumista… 

Olen monelle sanonut, että jos ei olisi pakko (ja juuri näiden lounaskeikkojen takia on) käyttää vaunuja, luopuisin moisista kokonaan. Liina on ollut minusta ihan hurjan hyvä kaupunki, kirjasto, retki ja reissu käytössä. Kotona sitä on käytetty vain muutamia kertoja, mutta kodin ulkopuolella ahkerasti. Lounaalle on vain mahdotonta lähteä pelkän liinan kanssa. Pientä ei voi oikein vielä sitoa selkään ja edessä hän toimittaa ruokalapun virkaa. Me myös ruokailemme paikoissa, joissa pojan purkaminen liinasta jollekin sohvalle tai vastaavalle ruokailuhetken ajaksi on mahdotonta.. Senpä vuoksi jokapäiväinen vaunukeikka heitetään, vaikka äiti vihaakin nelipyöräisen kulkupelin kanssa tiensä raivaamista auki revityn kaupungin kaduilla. Tässä kylässä on tällä hetkellä valehtelematta enemmän rakennustyömaita, tieremontteja ja uusia siltaprojekteja kuin ehjää asfalttia. 

Meillä siis reissutaan liinassa ja vaunuilla. Poika nukkuu mielellään kummassakin kuten myös autossa. Ensimmäisen pitemmän automatkansa nuorimies nukkui kuusiviikkoisena. Sitä ennen oltiinkin käyty ihan Prismalla asti. ;) 300km autossa taittui hyvin, kun pysähdyttiin usein ja tankattiin tarpeen mukaan sekä vauvaa, vanhempia että Ventoa. Meidän kolmikolla on nyt takana pitkää ajoa 1300km. Kuulostaa aika hurjalta, mutta siihen ei oikeastaan tarvita kuin kaksi pitempää reissua pois täältä susirajalta. Onneksi yhteisistä matkoista näyttävät nauttivan kaikki! Parhaat taukopaikat löytyvät suojaisilta levähdyspaikoilta ja pikkuteiden varsilta. Me lama-ajan lapset olemme palanneet menneeseen ja pakanneet kylmälaukkuun mitä kummallisimpia eväsnyssäköitä ja keittäneet termarin täyteen kahvia. Ne perinteiset kolmen kirjaimen taukopaikat ja seisonut sumppi ovat nyt menneisyyttä! Tästä pitävät huolen napakat käskyt turvakaukalosta ja eväslaatikon mielenkiintoiset herkut. 

Kaiken kaikkiaan reissuaminen vauvan kanssa on minusta helppoa ja vaivatonta. Täytyy vain luopua aikatauluista, suostua muuttamaan suunnitelmia ja käyttää luovuutta. Ainoa hankala asia vauvamatkailussa on mukana kulkevan tavaran määrä.. kestot vai kerttikset? vaunut, matkarattaat vai liina? paljonko vaatteita? ja mistä punkka pienelle? Ja aina on tavaraa liikaa…

Kuvat ovat muuten näiden viimeisten reissujen taukopaikoilta. Hienoja pysähdyksiä kaikki! :)

JK. Kirjoitin tekstin jo aamulla.  Julkaisuun se ei kuitenkaan ehtinyt. Ja voin kertoa, että sade tyyntyi kyllä, mutta poika ei – lounas jäi saamatta ensimmäistä kertaa! Toivottavasti tämä ei ole sitä meidän uutta rytmiä :/    

JK II. Kirjoitin tämän jo eilen. Niin, joku halusi tissille, vaipanvaihtoon tai seurustella.. julkaisu vähän jäi. No, teema on edelleen ajankohtainen. ;)

Mustikassa

Metsässä on ihana olla ilman mitään suurempaa tarkoitustakaan. Tähän aikaan vuodesta rentoutuneen mielen, ladattujen akkujen ja raikkaan ilman lisäksi saa kotiin kuljettaa vielä litroittain herkkuja. Mättäällä kyykkiessäni totesin Simolle, että täällä me vaan poimitaan luvan kanssa rahanarvoisia herkkuja ämpäreihin – hullua. 

Marjareissu on parasta aloittaa kahvittelulla. Ei pääse verensokerit laskemaan heti ja marjasilmä hioutuu kunnon terään. Tietenkin eväitä pitää syödä myös marjastuksen lomassa ja etenkin ennen kotiin lähtöä palkinnoksi hienosta suorituksesta. I <3 eväät.

Me valittiin ensimmäiseksi koko perheen marjametsäksi helppokulkuinen paikka, jossa pojan pystyi hyvin jättämään vaunuissa polulle, kun varsinaiset poimijat könysivät mättäillä. Ihan mustanaan ei metsä täällä marjaa ollut, mutta sen verran saatiin kuitenkin, että voitiin hyvillä mielin illalla soittaa tuoreelle mummulle pojan käyneen ensi kertaa marjassa. Monta somaa mustikkapurkkia odottaa nyt pakasteessa talven syöjiä.

Ja koska metsässä ja marjassa on niin mukavaa, täytyy sinne päästä pian uudelleen – uusien eväiden kanssa. ;) 

Viikon paras hetki

Rauhallinen viikonloppu puolessa. Viikko on mennyt pitkälti gradua tehdessä ja lepäillessä. Olen löytänyt sisäisen rytmini, joka on viime päivinä imaissut minut kunnolla mukaansa: aamulla koululle, päivä hommia, kolmen jälkeen takaisin kotiin ja nukkumaan. Kellon napsahtaessa neljä iltapäivällä olen lähes tiedottomassa tilassa. Iltaisin jaksaa vielä vähän touhuta, mutta pakko myöntää, että taitaa lämpöaalto, gradu ja viimeiset odotuksen viikot viedä jo minusta mehut. Toisaalta, olen aina ollut parhaimmillani aamulla!

Tänään me pakattiin eväskassi aamuseitsemältä ja suunnattiin rannalle nautiskelemaan heräävästä kesäkuun ensimmäisestä aamusta. Oli ihanaa! Kahvi ja juustovoikkoset maistuvat vain niin paljon paremmilta, kun ne syö pihalla. Yksi aamu-uimari, tukkasotka ja muutama lenkkeilijä bongattiin, mutta muuten oli varsin hiljaista näillä rannoilla.

Loppupäivä onkin mennyt parvekehommia, gradua ja muuta pientä tehdessä. Ja nukkuessa. Ihanaa alkavaa kesää jokaiselle!