Metsässä on ihana olla ilman mitään suurempaa
tarkoitustakaan. Tähän aikaan vuodesta rentoutuneen mielen, ladattujen akkujen
ja raikkaan ilman lisäksi saa kotiin kuljettaa vielä litroittain herkkuja.
Mättäällä kyykkiessäni totesin Simolle, että täällä me vaan poimitaan luvan
kanssa rahanarvoisia herkkuja ämpäreihin – hullua.
Marjareissu on parasta aloittaa kahvittelulla. Ei pääse
verensokerit laskemaan heti ja marjasilmä hioutuu kunnon terään. Tietenkin
eväitä pitää syödä myös marjastuksen lomassa ja etenkin ennen kotiin lähtöä
palkinnoksi hienosta suorituksesta. I <3 eväät.
Me valittiin ensimmäiseksi koko perheen marjametsäksi
helppokulkuinen paikka, jossa pojan pystyi hyvin jättämään vaunuissa polulle,
kun varsinaiset poimijat könysivät mättäillä. Ihan mustanaan ei metsä täällä
marjaa ollut, mutta sen verran saatiin kuitenkin, että voitiin hyvillä mielin
illalla soittaa tuoreelle mummulle pojan käyneen ensi kertaa marjassa. Monta
somaa mustikkapurkkia odottaa nyt pakasteessa talven syöjiä.
Ja koska metsässä ja marjassa on niin mukavaa, täytyy sinne
päästä pian uudelleen – uusien eväiden kanssa. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti