The Hour

Kävimme uusimassa liittymiä. Simo lähti jo pojan kanssa vaunuttelemaan, kun minä jäin rustaamaan nimeä viimeisiin papereihin. Myyjä haistoi tilaisuutensa tulleen ja innokkaasti aloitti erään viihdepaketin tuputtamisen. Hyvin ystävällisesti, mutta päättäväisesti hän totesi, että tämä olisi meillekin varmasti mitä tarpeellisin ja elämää helpottavin päivitys. Jaksoin kuunnella hetken. Kiitin kovasti ja totesin hänen hukkaavan aikaansa - Meillä ei ole edes televisiota. Tämä paketti kuulemma ratkaisisi senkin ongelman…

Niinpä. Ajattelen, että tv:stä tulee niin paljon turhaa (josta osaa toki itsekin katson netistä), että en kaipaa laitetta jatkuvasti huutamaan olohuoneeseemme. Toisaalta, meillä on nytkin ongelmana kiire ja ajanpuute, jota tuskin helpottaisi jumiutuminen töllön ääreen. Joitain koukkuja mekin olemme kuitenkin napsineet Simon kanssa..

Viimeisin hullaantuminen on tapahtunut BBC:n huippusarjan The Hour kohdalla. En voi käsittää miten iltapäivälehdet, ystävät naamakirjassa tai ihmiset bussissa eivät keskustele tästä sarjasta! Ja vielä pöyristyttävämpää on, että sarjaa tehtiin vain kaksi kautta, vain kaksitoista jaksoa. Olen hämmentynyt. Sarjahan on nerokas! Juuri sopivassa suhteessa draamaa, jännitystä ja historiaa. Ai että! Ensimmäisen kauden jännitin kotisohvalla Suezin kriisin ratkeamista samalla innolla kuin moni muu olympiakisojen keihäsfinaalia.

Onko julmaa hehkuttaa sarjaa, johon on aika mahdotonta päästä kesken mukaan ja joka on jo lähellä loppuaan? On. Anteeksi. Ehkä innostuttuanne lataatte sen netistä, löydätte jostain koko sarjan yksissä kansissa tai.. ehkä olette tallentaneet sen sinne viihdemaailmaanne? Niin tai näin, minä olen koukussa – ja onnellinen. Eilen katsoin jakson oikein TELEVISIOSTA. ;)

mieltäni vaivaa

Olen jumissa. Kaikkea olen yrittänyt, mutta turhaan. Alituisesti, lakkaamatta, jatkuvasti, kaiken aikaa ja tauotta, mieltäni vaivaa eräs seikka. Tai itse asiassa kaksi. Tai no, rehellisesti sanottuna kolme. 

 

1) Oletko katsonut minisarjan Cranford? Tai oikeammin Cranfordin naiset? Jos olet, tiedät mistä puhun. Jos et, vaadin, älä ota selvää. Elizabath Gaskellin teoksiin pohjautuva VIISIosainen sarja imaisi minut maailmaansa. Ehkä ymmärrätkin jo mikä on ongelman nimi? MINIsarja! Kuka hullu keksii tehdä minisarjan? Ensimmäiset kaksi jaksoa lämmittelyyn ja viimeiset kaksi siihen, että katsoja yritetään jotenkin irrottaa maailmasta. Tuskaa. Olen viikon yrittänyt päästä pois Cranfordista, mutta hurmaavat ikäneidot pitävät minua otteessaan. Olen kuullut lisäjaksoista, mutta en tiedä ovatko ne minulle vain uuden putken ja vieroitusoireiden alku. 

2) Teen pojalle villatakkia. Ainaoikeaa koko työ. Tällaisen juuri osaan ehkä tehdä. Raitoja. Lasta pitäisi hoitaa ja pyykkiäkin pestä, mutta kädet hakeutuvat innokkaasti neuleen pariin. Onneksi olen onnistunut pitämään paidan lukkojen takana välillä 06.30-19.30, joten poika ei ole kärsinyt vielä pakkomielteestäni. 

3) Eeva Kolun täydellinen suklaakakku. Oletko tehnyt tätä? Mietin kakkua vähintään viisi kertaa viikossa. Olen jäänyt koukkuun ”jotain makeaa kahvin kanssa” –ajatukseen ja liian usein tuo ajatukseni on Eeva Kolu ja suklaakakku. Tai no, tarkemmin Eeva Kolun suklaakakku. En tiedä miten makea Eeva on ja sopiiko hän kahvin kanssa, mutta ( ja ennen kaikkea KOSKA en ole vielä kertaakaan pettynyt naisen blogiin enkä yhteenkään ohjeeseen, joita olen häneltä lainannut) olen varma, että suklaakakku ja minä ainakin sopisimme hyvin yhteen. Mutta ymmärrättekö – ohje vaatii odottamaan yön yli ensimmäistä lusikallista. En kestä. 

Että näin. Kiva viikonloppu oli ja ihana viikko tulossa, mutta en nyt pysty puhumaan niistä, koska 1,2,3.

Haleja teille  

Joskus ei vaan huvita.

Ihanat ystävät lähtivät juuri lauantaipäivän vietosta meiltä kohti omia kotejaan, jääkaapissa on iso pala ihanaa kinuskikakkua ja sadekin on tauonnut ulkona. Minua vaan ei huvita. Aivan mähnäinen olo! Olen katsonut eilen ja tänään lukuisia jaksoja Iholla –sarjaa Katsomosta ja todennut, että ei se mene putkeen aina muillakaan naisilla! Tänään epäonnistuin jopa kaurakekseissä (niissä joita tehdään ensimmäisellä köksäntunnilla ja joita 10-vuotiaana osasi tehdä aivan itse ja ONNISTUNEESTI). Niin, mähnäpäivä. Mutta olen minä tänään tehnyt jotain hurjan jännittävääkin (onnistuneesti!). Kävin paikallisessa kalastusliikkeessä ostamassa Simolle kasan perhotarvikkeita. Kokemus oli, hmmmh, virkistävä. Paikka, jossa olin täysin toisten avun ja hyväntahtoisuuden varassa. Onneksi liikkeen kaksi herrasmiestä osasivat lukea minua paremmin ostoslistaani ja keräsivät tarvikkeet valmiiksi. Onneksi ei aina tarvitsekaan itse osata! 

Mukavaa mähnäpäivää teillekin! :)  

Ps.Riikinkukonsulat on niiiiiin kauniita! Kesällä haluan Korkeasaareen tapaamaan oikeaa herra Riikinkukkoa. Ja basilikapasta oli ihanaa tänään. Kesällä meinaan kasvattaa itse basilikaa (kaupanruukuista, kun mistäs muualta me nyt niitä tempaistaisiinkaan) ja tehdä maailman parasta pestoa portugalilaisella ohjeella! Jippii. Mähnäpäivä voi virallisesti alkaa olla kohta ohi. piste.

aamuna aamuna

Huomenta!

Harmillisen huonosti on viime päivinä ollut aikaa kirjoitella kuulumisia tänne. Toisaalta viime päivät ovat menneet aika samalla painolla: gradua, sijaistunteja koululla, kotihommia ja yleistä säätöä. Kuvien ottaminenkin on ollut työlästä kiireisten aamujen ja pimeiden iltojen takia. Täällä kevään merkit ovat pysyneet vielä visusti pimennossa. Tältä päivältä tosin odotan paljon, kun ennusteen mukaan iltapäivällä mittariin pitäisi rapsahtaa kokonaiset 8 astetta PLUSSAA. Kello on yli kymmenen ja auringosta ei ole tietoakaan.. Ehkä odotus vielä palkitaan. Meillä onkin suunnitteilla tälle iltapäivälle kuvauskeikka, katsotaan tehdäänkö se sateessa vai lumituiskussa.. Kuten huomaatte, odotukseni tämän kevään suhteen on haudattu jo ajat sitten.  

Eilen katsottiin illalla taas muutama jakso uutta koukutussarjaa (Taistelulaiva Galacticaa) ja syötiin mässypussi saunan jälkeen sohvalla röhnötellen. Sauna ja karkit olivat tällä kerralla kyllä ne ykkösjuttu. Sarjan alku vaikutti loistavalta, mutta jostain syystä viime jaksot ovat olleet lähinnä kummallisia toisistaan irrallisia tapahtumaketjuja kaukana tältä planeetalta. Tähän asti olen koukuttanut itseni lähinnä naisten hömppäohjelmiin (Greyn anatomia, Sinkkuelämää, Gilmoren tytöt,..) sekä toki loistavaan Mad Men -sarjaan (jonka kolmas tuotantokausi saatiin muuten juuri loppuun), joten siirtyminen avaruusseikkailuihin on ollut lievästi hämmentävää.. Niin tai no samat ihmissuhdedraamat ja kasvutarinat ne tuntuvat löytyvän myös ulkoavaruudesta, kunhan vain onnistuu suodattamaan kaiken scifihömpän siitä ympäriltä.

 

Ja uskottekos tätä! Täällä paistaa nyt aurinko! 

Ps.Tajusin, että minulla ei ole tunnisteissa lainkaan kohtaa arki. Pohdin jo sen lisäämistä ja vanhojen tekstien klikkailua uuden tunnisteen alle, kunnes oivalsin, että saisin siirtää sinne 95% kaikista kirjoituksista. Eihän minulla ole muuta elämää kuin tämä ihana arki <3

Mainosta

Joskus on mukavaa olla koukussa johonkin, fanittaa ja intoilla hetki oikein kunnolla jostain. Minä olen juminut varmasti kymmeniin kirjasarjoihin ja samaan määrään tv-sarjoja ja elokuvia. 10 things I have about you –leffa on tullut katsottua vähintään viisitoista kertaa (liioittelematta). Tosin edellisestä katselukerrasta (onneksi) on vierähtänyt nyt jo kymmenen vuotta. Kirjoja en enää lue oikeastaan lainkaan sarjoina, mutta elokuvien rinnalla on joskus mukava pyörittää myös jotain hyvää tv-sarjaa. Ja koukuttua. 

Uusi yhteinen ihastuksemme on nyt Mad men. Minä katsoin aikoinaan ensimmäisen tuotantokauden lähes kokonaan tv:stä, mutta Simo on nyt korkkaamassa ensimmäistä kertaa sarjaa.

Simon sanoin: ”Sarjassa ei ole yhtään tyhjää hahmoa.”. Ajankuvaus on loistavaa ja huumori tarpeeksi nokkelaa. Ja ne puvut. Ja hiukset. Naiset ovat ehdottomia sarjan helmiä! Suosittelen.