toinen kerta

Meillä on ollut ihania vieraita taas kylässä! Joulukirjeeseen laitettu vinkki ”tulkaa meille!” on otettu ihanan tosissaan :) Omaa väkeä Oulusta on saapunut ihan kahden auton voimin! Kiitos, kun olette tulleet <3

Vieraat saattavat tuoda tullessaan joskus uskomattomiakin lahjoja: terveisiä rakkailta kaukaa, vertaistukea ja joskus jopa vapaan illan! Enomies alkoi puhua jo torstaina, että eikös ne vanhemmat tarvitsisi jotain tuuletusta?!

Mitä? Omaa aikaa vai? Kerran aiemmin ollaan oltu kahden jossain pojan syntymän jälkeen (se kuuluisa kahdentunnin pyöriminen kotikylän leipomon ja kirjaston välillä…), joten ehdotus tuntui aika uskomattomalta! Otimme tarjouksen vastaan ilolla ja hilppasimme kaupungin uuteen kuppilaan pojan nukahdettua.

Kuten arvata saattaa, Enomies pärjäsi loistavasti lapsenvahtina (ensimmäistä kertaa ikinä!!!) ja me vanhemmatkin kohtuullisen hyvin osasimme nauttia hetken yhteisestä vapaasta.

(Täytyy todeta, että apua ovat muutkin tarjonneet, mutta pojan vierastamiskausi ja jatkuva tissillä roikkuminen ovat sabotoineet aiemmin näitä hankkeita. Nyt uudet ajat ovat koittaneet siis monella rintamalla!) 

pitkä viikonloppu

Viikonloppu ”etelässä” oli ihana! Lähdettiin suuremmalti suunnittelematta torstaina liikkeelle. Vauvakerhon pikkujouluista melkein suoriltaan istutettiin miekkonen Ventoon ja startattiin kohti pääkaupunkiseutua. Rennosta otteesta (eli kaameasta kiireestä ja lähtöpaniikista) kertoi muun muassa se, että unohdin pakata kaikki alusvaatteet itselleni. Citymarket Heinola tarjoili onneksi loistavia ale-tuotteita ;)

Samalla RENNOLLA otteella oltiin koko viikonloppu. Simo luki Hesaria aina, kun vain ehti, poika otti rennosti ja nautti kaikesta saamastaan huomiosta ja minä latasin akkuja hyvässä seurassa. Ihanaa ruokaa, saunomista ja vähän pelailua – ei mitään niin ihmeellistä, mutta juuri täydellistä!

Viikonloppuun kaikkiaan mahtui kolme kotia, suunnaton määrä tärkeitä hetkiä ja lukuisia ajokilometrejä. Korvat soivat vieläkin (ei millään pahalla Vento, mutta..). 

humpappaahumpappaa

Lomaviikkomme huipentui talvisissa maisemissa vietettyyn mökkiviikonloppuun. Kysyn vaan, että olisiko mitään parempaa enää voinut olla! Sunnuntaina ajellessamme takaisin kotiin pohdin itsekseni miten ihmeellisen hienosti kaikki menikin. Kahdeksan aikuista ja kolme lasta tarjoilee mahdollisuudet myös johonkin ihan muuhun kuin rentouttavaan mökkiviikonloppuun, mutta tällä porukalla kaikki pelasi jälleen kuin rasvattu.. Joskin olen sitä mieltä, että taisi olla ihan hyvä, että porukan karvaiset haukkujat viettivät lomaa tällä kerralla muualla. Ensi kerralla sitten Masa ja Hippu <3

En muista, että koskaan tällä porukalla oltaisi hulluna stressattu yhteisten lomien ohjelmapuolesta (Roomaa ei lasketa). Normaalisti kaikki on soljunut mukavasti kuin itsestään. Jossain välissä tehdään yhdessä ruokaa, istutaan kahvipöydässä, saunotaan ja pelataan kymppitonnia. Ainakin kerran ehdimme kolmen päivän aikana istua alas ruokapöytään yhtä aikaa (saavutus minusta kahden vauvan ja yhden leikki-ikäisen kanssa) ja mökin ulkopuolistakin elämää pääsimme kokemaan koko porukalla. 

Lauantaina talsimme nuotiopaikalle armottomassa kelissä. Lunta tuntui satavan välillä sekä alhaalta että ylhäältä. Onneksi pohjanmaalle unohtunut vaunujen sadesuoja saatiin korvattua jätesäkkipatentilla. Matkan vaivalloisuus palkittiin kuitenkin moninkertaisesti, kun perillä loimusi valmis nuotio. Ihanaa oli huomata, että muidenkin retkieväistä löytyi aimo annos rentoa lomamieltä ja lupsakkuutta. Jaettu nuotio on mielestäni ehdottomasti se paras nuotio!

Viikonloppu on aivan liian lyhyt aika ystäville. Onneksi vuosien jälkeen me emme tarvitse enää ”lämmittelyaikaa”, vaan rennosti jatkamme siitä mihin viime kerralla jäimme. Näin tulee kaikki aika huolella käytettyä! ;) Kuulumisia päiviteltiin aamupalaa tehdessä, saunanlauteilla, lasten leikkien lomassa ja vaippoja vaihdellessa. Me olemme niin hitsaantuneet yhteen, että satojen kilometrien välimatkatkaan eivät meitä ole saaneet erilleen. Olemmekin ajatelleet kokoontua yhteen koko porukalla kahdesti vuoteen. Kuten Lauralii jo omassa blogissaan totesi, saattaa meillä olla ongelmia tiedossa: mistä löytää tulevaisuudessa riittävän iso mökki? :D

Ja koska kymppitonni on porukan hittipeli, pistän päivän kyssärin ilmaan: ”Kuuro juusto”.    

Kommenttiboksiin voi laittaa sekä vastausehdotuksia että tietoja ISOISTA mökeistä.

viikko vierähti

Kotiin on palattu! Mukava loma on takana ja oma arki taas käynnissä. :) Viikon mittaiseen reissuun mahtui paljon kaikkea: lukuisia ajokilometrejä, juotuja kahvikuppeja, saunassa vietettyjä hetkiä, ystäviä ja hyvää ruokaa. Ehkä näistä osa löytyy myös kuvista! Niin ja hei, saatiinhan me ensilumikin maahan!

Viikon aikana päästiin kerran jopa kaksi Simon kanssa viettämään parisuhdeaikaa. Poika nukkui hienosti koko ajan vaunuissa isovanhempien valvovien silmien alla ja lataili akkuja, kun me säntäiltiin pitkin kylää. Voi veljet! En olisi arvannut, että ”laatuajan” viettäminen olisi näin hankalaa.. Kotikylän uusi kahvila ei suvainnut olla auki ja taidekeskus odotti kesää. Päädyttiin sitten vanhaan meijeriin vakiomunkeille, katsastamaan erään edesmenneen Pekan reinot ja kitara sekä kirjastoon… En ehkä kuvitellut ”ekojen” treffien sujuvan ihan näin :) Ihanaa toki oli, ja tärkeintä, että uskallettiin lähteä liikkeelle!

Loppuviikoksi hurautettiin Tahkolle tapaamaan ystäviä, mutta siitä lisää vielä myöhemmin!

matkamuistoja

850 kilometriä takana. Ei muuta voi todeta kuin HUH. Poika, joka tähän asti on ollut reipas autossa matkaaja, ilmoitti muutaman kymmenen minuutin automatkan jälkeen lauantaiaamuna, että matkanteko saisi nyt riittää. Me ajateltiin, että tämä on nyt tällaista alun kitinää, ja että homma varmasti palaa tuttuun uomaansa jahka päästään matkassa vauhtiin. No, kaikkien kilometrien jälkeen voimme todeta, että näin ei käynyt. Poika huusi lähes kaiken valveillaoloaikansa ja voin todeta, että sitä oli paljon!! En tiedä minne oli kadonnut se vauva, joka nukkuu heti, kun auto käynnistyy.. 

Ja voi pojat me kokeilimme kaikkea! Vähemmän vaatetta, enemmän vilttiä, viihdykettä, tuttia, tissiä, laulua, uutta vaippaa, radiota, nukuttamista auton ulkopuolella, autossa ja kantokopassa, kantokopan remmien säätämistä, tuttia, tissiä, laulua, …  JATKUVAhuuto oli kohtuullisen piinaavaa pienessä tilassa. Onneksi loman ensimmäisiä päivä ei vietetty vain autossa...

Pysähdyimme matkalla tapaamaan sukulaisia ja tutustumaan uusiin paikkoihin. Jaksotimme ensimmäiset loman päivät niin, että ajomatkoista tulisi kaikille jollain tavalla inhimillisiä ja niin, että poika pääsisi nukkumaan yöunille sänkyyn. Toisaalta nyt jälkikäteen mietin, että ei se yölläkään ajaminen huono ratkaisu olisi ollut ;) 

Matkalla testasimme muuten ensimmäisen kerran Suomessa bed&breakfast –paikkaa. Aika huippua! Aamiaista emme valitettavasti saaneet, koska talon ”kokki” oli reissussa, mutta hyvät unet ja hieno miljöö sisältyivät yön huikeaan kolmen kymmenen euron hintaan. Siis koko kolmikko yöpyi tuolla hinnalla vanhan talon vinttihuoneessa. Ei lainkaan hullumpaa minusta! Näitä paikkoja täytyy alkaa etsiä useamminkin.   

Alkumatkan kohokohta oli kuitenkin ehdottomasti pysähdys omien isovanhempien luo. Karpalosoppaa ja suolasiikaa! Tuo paikka on kyllä jotain aina omaa luokkaansa.. Lintulaudalla tuvan ikkunan takana nähtiin taas pikkulintujen lisäksi mustarastas, oravat, tikka ja varpuspöllökin. Ja kaikki melkein kerralla! Voi kun ei tarvitsisi kiertää puolta Suomea päästäkseen mummulaan <3

Nyt me jatkamme HILJAISTA lomanviettoa ;)

Ainiin, ja jos ihmettelette kasvia autossa, niin se on oliivipuumme! Varmasti ainoa Suomen oliivipuu, joka on kiertänyt puolet maasta talvehtimaan Pohjanmaalle, mutta se mahtaa ollakin sitten ihan toinen tarina… ;)

lomalaista melkein naurattaa

 

Tänään koti tuntui hiljenevän kovin hitaasti! Poika käy normaalisti nukkumaan seitsemän aikoihin, mutta tänään tuntuu kaikki tapahtuvan vähän ”toisin”. Taitaa olla pikkuinenkin jo lähtötunnelmissa, sillä huomenna karauttaa maanteille tämä kolmikko yli viikoksi. Puolikas Suomi ja monta sänkyä tulee taas koettua, mutta eipäs se haittaa tässä porukassa. Rennosti – päivä ja etappi kerrallaan. 

Koko päivä säädettiin matkajuttuja, huollettu autoa ja ravattu ympyrää. Mutta mikäs hommia on hoidellessa, kun hupulaisena on tällainen veitikka. Viikko sitten kuultiin muuten pienen miehen eka nauruntörähdys. Jokunen harjoitus oli aiemmin jo tehty, mutta ne olivat jääneet hassuiksi yrityksiksi. Isän sylissä ja peilin edessä se ensimmäinen nauru sitten tuli! Koko viikon olen kyttäillyt, että jos saisin palan naurua nauhalle, mutta turhaan. 

En tiedä kuinka usein pääsen loman aikana päivittelemään kuulumisia. Lupaan kuitenkin tallentaa huolella jokaisen reitin varrella tavatun pikkuihmisen, ihanat syysmaisemat ja hyvät eväspaikat. Loma – myö ollaan melkein valmiit!

Alkusoittoa

Pitkä tauko on tullut päivityksiin. Me olemme matkailleet, pakanneet ja purkaneet kasseja viimeisen kuukauden aikana monta kertaa. Samaan aikaan on poika kasvanut hurjasti ja me vanhempinakin toivottavasti ihan vähän. Palasimme alkuviikosta takaisin itään ja siitä lähtien olemmekin valmistelleet pienen miehen suurta juhlapäivää. 

Monta aihetta ja ajatusta on siis jäänyt jakamatta teidän kanssanne täällä. Kun elämä tästä taas tasaantuu täytyy kaikkiin päässä pyöriviin oivalluksiin ja pieniin hauskoihin hetkiin tarttua niin, että saisin jotain julkaistuakin täällä. Kesäloma on siis takana ja ihana syksy edessä! Eiköhän teroitella kynät, pakata penaalit ja kaiveta kumpparit esiin – ah, syksyä.