Kiitollisin mielin

Söin eilen rinnatusten kolmevuotiaan neidin kanssa. Juteltiin pupuista, kissoista ja koirista, ja äidin kanssa myös vähän synnyttämisestä ja elämästä lapsen kanssa. Lähtiessä suupielet olivat jäätelöstä tahmeat ja auton takakontti täynnä tavaraa. Vauvan tavaraa. 

Olen ihmeissäni. Sama tilanne on toistunut hieman eritavoin lukuisia kertoja viimeisen puolen vuoden aikana. Ystävät ovat antaneet, kantaneet, lähettäneet, lainanneet ja lahjoittaneet meille valtavat määrät erinäistä tavaraa, johon lapsi- tai vauva-sanoja voi huoletta liimailla eteen ja taakse. Olemme hämmentyneitä, kiitollisia ja huolestuneita. Miten tämän avun voisi oikein korvata ihmisille? 

Meillä kulutetaan (ruokaa ja palveluita lukuun ottamatta) aika vähän. Uskaltaisin sanoa, että keskivertoa vähemmän. Kierrätetyt vauvakamat, kirpparilöydöt ja tori.fi -sivuston aarteet kelpaavat siis meille mainiosti! Niissä on mukana aina vähän tarinaa ja sattuman mukava mahdollisuus. Uutena meille on tähän mennessä ostettu vain se taiteltava kylpyamme, mutta muuten olemme saaneet ja ostaneet käytettynä hoitotavaraa, vaippoja ja vaatteita. Monella kapistuksella ja vempeleellä käyttöikä on kovin lyhyt, joten täysin uudenveroista tavaraa kiertää vauvalta toiselle varsin nopsasti. Näin myös meidän lähipiirissä.

Kaiken tavaran edessä olen jopa hieman hämilläni: Mihin tätä kaikkea oikein tarvitsee? Milloin näitä ehditään testaamaan? Olemme siis saaneet jopa sellaisia apupelejä, joita ilman olisimme ehkä tarponeet eteenpäin, ellei niitä nyt olisi sattunut jonkun kahvittelureissun jälkeen löytymään auton takakontista. Kun asunnossa on jo turvakaukalot, yhdistelmävaunut, sängyt ja ammeet, herää kysymys mitä vielä puuttuu?

Lista hoidettavista/hankittavista asioista on onneksi aika lyhyt. Vielä pitäisi ehtiä muutama juttu hankkia ja hoitaa, mutta toisaalta, ehtiihän sitä vielä. Ja ehtii vielä jopa synnytyksen jälkeenkin. Kukaan lapsi ei ole kuulemma kuollut siihen, että vaunujen sadesuoja ei olisi ollut valmiiksi asennettuna silloin, kun nappulaa kannetaan kynnyksen yli. Kuulemma ne imetysliivit kannattaisi kuitenkin hankkia JO ennen h-hetkeä, ettei isän tarvitse lähteä kaupoille… 

Eli siis sadesuoja ja imetysliivit vielä uupuvat, mutta mitä muuta? Joku pyykkikeskusratkaisu pitäisi ainakin vielä kehittää vaippapyykille, jokunen oma pyyhe vauvalle on hankintalistalle ja ehkä joku vaatekertakin vielä. Tosin ensi viikolla olen menossa käymään taas kahvilla eräässäkin kodissa, josta ilmeisesti joku nyssäkkä alle 80senttistä vaatetta lähtee matkaan.. Apteekissa pitää käydä, vaikka en ihan vielä ole varma, että mitä sieltä täytyy hankkia. Talkkia ehkä. Ja vauvakirjakin olisi listassa. Ja niitä liivisuojuksia ajattelin kuulkaas ihan tilata netistä - uutena! :) 

Näiden huimien hankintojen lisäksi meillä on kyllä myös se lista, jonka otsikkona on HOIDA/SÄÄDÄ/TEE. Siitä vaikka joku kerta sitten ihan erikseen… ;)     

Korkki

Voi kuinka iloinen olenkaan omasta erheestäni! Perjantaina kahvilla istuessamme kaveri ihmetteli erikoista ”kännykkäpussukkaani”. Sanoin sen olevan korkkia, sitä samaa, jota viinipullojen korkeissa käytetään. Harmittelin siinä samalla, että ekologinen tuskin tämä pussukka on, mutta lahjaksi saatu ja paljon tunnearvoa sisältävä toki. Olen pitkään elänyt siinä kuvitelmassa, että korkista mm. viinipullojen materiaalina on luovuttu sen epäekologisuuden vuoksi. Voi kuinka väärässä olenkaan ollut! Syy synteettisiin korkkimateriaaleihin ja kierrekorkkipulloihin löytyykin itse asiassa teollisuuden käyttämistä kemiallisista yhdisteistä, korkissa luonnostaan elävistä homesienistä ja kaikesta tästä yhteensä. Kuvittelin, tutkivani asiaa vain hippasen, mutta päädyinkin syvälle Portugalin korkkimetsiin. Samasta teemasta vasta kirjoitettu myös Kemikaalicoctailissa.

Nykyisin vielä suuri osa viinipulloista suljetaan luonnonkorkilla. Yli 50% kaikesta maailmassa kerätystä korkista tulee Portugalin korkkimetsistä. Korkki on siis korkkipuun kaarnaa, jota kerätään puuta vahingoittamatta käsityönä ja nykyisin myös osin mekaanisia laitteita apuna käyttäen. Puut voivat elää jopa yli 170-vuotiaiksi ja tuottavat monikäyttöistä kaarnaa sitä enemmän mitä vanhemmiksi elävät. 

Viheliäinen korkkivika, joka pilaa usein viinin täysin juomakelvottomaksi, syntyy korkissa elävien mikrobien (homeitiöiden) kohdatessa korkin käsittelyssä käytettyjä klooriyhdisteitä. Homesieni käyttää ravinnokseen klooriyhdisteitä ja tuottaa aineenvaihduntansa tuloksena TCA-yhdistettä, joka jo pienenä määränä pilaa viinin juomakelvottomaksi. Miksi sitten klooria käytetään viinin valmistusprosessissa? Pitkälti esteettisistä syistä. Aiemmin korkki valkaistiin kloorilla, jotta se miellyttäisi paremmin silmää. Korkkivian yleistyessä kloorin käytöstä on luovuttu ja pullonkorkit käsitellään nykyisin muilla kemiallisilla yhdisteillä. Se ei ole poistanut kuitenkaan kokonaan kiusallista vikaa, sillä homesieni kykenee kehittämään tarvitsemansa kloorin myös muista klooriyhdisteistä, joita löytyy esimerkiksi viinikellarien rakenteissa tai joita käytetään niiden puhdistuksessa. Monissa etelän maissa myös vesijohtoveteen on lisätty klooria, joka voi olla riittävä tekijä korkkivian syntymiselle. 

Viininviljelijät ja minä olemme visaisen pulman äärellä: Käyttääkö homeitiöiden torjuntaan ja tuhoamiseen korkkiviljelmillä torjunta-aineita ja korkkikuorien desinfiointiaineita, kun riski kloorin siirtymisestä itse korkkiin on aina kuitenkin olemassa. Vai siirtyäkö käyttämään täysin synteettisiä korkkivalmisteita. Euroopassa on kehitetty mm. sähkömagneettista säteilyä käyttäviä ”puhdistusmenetelmiä” korkin käsittelyyn, joten kyseessä mahtaa olla viljelijöille oikea pulma. Onko siis ekologisempaa käyttää korkkia, jonka puhdistamiseen ja valkaisemiseen on käytetty kemiallisia yhdisteitä, joiden kulkeutumisesta ihmiseen ei ole mitään varmaa näyttöä. Vai suosiiko synteettisiä muovi ja metalli yhdisteitä, joiden valmistaminen ja kierrättäminen kuluttavat uusiutuvaa luonnonkorkkia enemmän luonnonvaroja?    

No, onneksi portugalilaiset ja muut korkin viljelijät ovat keksineet käyttää tätä monipuolista materiaalia muuhunkin kuin vain pullojen sulkemiseen. Ennen korkista tehtiin mattoja ja tauluja, ja nyt siitä tehtyjä laukkuja, sateenvarjoja ja kenkiä on saatavilla ympäri maailman. Ehkä ostan kännykkäpussini kaveriksi jonkun laukun aivan lähiaikoina ;) 

Lähteet:

http://www.cork.pt/cork.html

http://www.winenergy.fi/viinikoulu/korkin-valmistaminen/

http://www.wineserver.fi/www/?sivu=korkki

korkkien kuvat : 

weheartit

http://blog.emap.com/footprint/2009/07/16/guest-blog-ruth-slavid-on-cork-forests-in-portugal/

Päivä naisena

Tiedättekö niitä aamuja, kun kaikki menee ensin mukavasti: aurinko paistaa, kaapista löytyy heti ensi yrittämällä jotain päälle pantavaa, mies keittää kahvin valmiiksi ja mihinkään ei ole kiire. Kunnes. Meikatessa tajuat, että tukka, joka vielä herätessäsi oli aivan kivan ja puhtaan näköinen on aamiaisen aikana jotenkin kummallisesti lässähtänyt, muuttunut tahmaiseksi ja likaiseksi. Kello on paljon. Suihkuun et enää ehdi, ja yritettyäsi virittää tukkaa kivasti kiinni kaikilla kolmella meikkipussin pohjalta löytämälläsi pinnillä siinä onnistumatta, katsot ainoaksi mahdollisuudeksesi vain lysähtää istumaan ja parkumaan vessan lattialle. Minulla oli jälleen tällainen aamu.

Onneksi samanlaisia aamuja on ollut naisilla kautta historian. Muistin noina vessan lattialla vietettyinä epätoivon hetkinä aiempien sukupolvien naisten kertomukset perjantai-iltojen paniikkiratkaisuista, kun hiustenpesuun lauantaisaunassa olisi vielä kokonainen vuorokausi ja jotenkin pehko olisi saatava taltutettua siedettävän näköiseksi. Niinpä minäkin ryhdistyin ja kapusin keittiön kaapin ylimmältä hyllyltä perunajauhopaketin. Ja uskotteko jos sanon, että kuivashampoon puutteessa tämä pulveri toimi vallan hyvin! Rasvaisuus oli tiessään ja tukan sai kääräistyä hätäponnarille kätevästi. Mahtavaa! Taidan siirtää perunajauhot vessankaappiin pysyvästi.. 

Gradu eteni mallikkaasti tänään ja kotiin päästyä heitin vielä tunnin lenkin. Kuorintavoiteeni ovat olleet jo jonkin tovin loppu ja pintakuiva iho hilseili suihkun jälkeen kasvoissa. Eipä auttanut, kun kavuta keittiön kaapeille jälleen. Loihdin mitä parhaimman kuorintavoiteen hunajasta ja sokerista. Iho jäi uskomattoman pehmeäksi ja kauniin väriseksi kuorinnan jälkeen. Voiteeseen laitoin n.1,5 rkl hunajaa ja n.1tl sokeria. Tuosta määrästä riittää myös hyvin vaikka käsien kuorintaankin. Aika janttia oli tuo meidän hunaja, joten lämmitin pelkkää hunajaa muutaman sekunnin mikrossa. Iholla kuorintavoiteen sai paremmin liikkumaan, kun kostutti ihan vähän käsiä.

Tällaisia arkisia naistenpäiväterveisiä täältä meidän kylpyhuoneesta. Mitähän sitä seuraavaksi kuvailisin lavuaarin reunuksella…   

 

Lisää aineita!

Ihanaa, kun kommenttiboksiin on vilissyt kommentteja ja vinkkejä ekologisesta ja kemikaalittomasta hiustenhoidosta! Laittakaa tulemaan vaan lisää ideoita ja ajatuksia. Toisiltamme opimme kaikki uutta! :)

Ajattelin, että voisin vielä näyttää mitä muuta päivittäisessä hiusten ja kropanhuollossa käytän. Palashampoon kaverina on nyt Mádaran ravitseva ja korjaava hoitoaine, joka minulla on ainakin käytössä toiminut aivan tavallisen hoitoaineen tapaan. Tukka on helposti kammattava suihkun jälkeen ja sähköisyyttä ei ole havaittavissa. Nyt kuitenkin pari viimeistä pesukertaa olen mennyt (osin laiskuuttani ja osin kokeilumielessä) ilman hoitoainetta ja hämmästys on ollut suuri. Mistä tämä kuohkea, kiiltävä ja pehmeä tukka on oikein peräisin? Ilmeisesti Mádaran hoitoaine on sen verran tykkiä, että hoitava ominaisuus myös latistaa hentoa hiustani. Kommenttipoksissa Anna-Mari vinkkasi, että omenaviinietikalla huuhtelu toimii varsin hyvin hoitoaineena palashampoo pesun jälkeen. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla! Odotan jo ihan innolla seuraavaa hiustenpesukertaa ;)

 

Mádaralta minulla on nyt käytössä myös kasvojenpuhdistus vaahto. Aiemmin käytin Vihreän kosmetiikan savi-merilevä kasvosaippuaa, mutta johtuen ehkä talvesta, muuttuneesta ihosta tai jostain muista syistä, saippua ei oikein tuntunut toimivan minulle. Iho jäi pintakuivaksi, mutta epäpuhtaudet eivät hävinneet mennekään. Vihreän kosmetiikan sivuilla kuitenkin todettiin, että juuri tästä saippuasta on tullut markkinoille uusikoostumus, joka olisi entistä hoitavampi. Ehkä vielä testaan tätäkin myöhemmin. Mutta nyt siis käytössä tuo vaahto, ja hurjan tyytyväinen olen ollut! Koostumukseltaankin kiva ja pumppupullo on kätevä käyttää, vaikka plussaa ei nyt kyllä muuten herukkaan pakkauksesta.

Kasvorasvana olen käyttänyt jo pitkään Vihreän kosmetiikan oliivi-sheavoita. Sopii kaikkeen ihonhoitoon päänahasta raskausarpiin. Samalla voiteella Simo on taltuttanut kutisevat ihottumat käsivarsista. Koostumukseltaan voimainen ja imeytyy hitaasi, mutta muuten varsin mainio tuote. Suosittelen!

Tässäpä näitä vinkkejä! Laittakaa omat suosikkinne jakoon :)  

Pääasiaa

Millä peset tukkasi? Meillä on pesty viime syksystä tällä. Vihreän kosmetiikan palashampoo, joka pesee todella hyvin hiukset, tuoksuu vain vienosti ja mikä parasta ei sisällä turhia kemikaaleja eikä pakkaus kuormita luontoa. Luomua suoraa Suomesta! 

Monet ovat kertoneet kemikaalittoman hiustenhoidon alkutaipaleen hankaluuksista. Meillä ei mitään sellaista ole ollut. Shampoon kanssa olen käyttänyt eri valmistajien enemmän ja vähemmän luonnonkosmetiikaksi kutsuttavia hoitoaineita ja kovasti olen ollut tyytyväinen. Monille alku ei ole yhtä helppo: hius, joka on tottunut kemikaaleihin, ei tunnu puhdistuvan millään. Syy löytyy pään sisältä. Hius työntää turhia kemikaaleja itsestään pihalle vielä hetken sen jälkeen, kun olet lopettanut tavallisten shampoiden ja hoitoaineiden käytön. Tämän pitäisi loppua kuitenkin joidenkin pesujen jälkeen. 

Hiusten värjäys ja kemikaaleilla kyllästämishistoriani on pitkä: värjättyä on tasaisen tappavaan tahtiin aluksi kevyt sävytteillä ja viimeiset 12 vuotta kestoväreillä. Stoppi värjäykseen tuli toukokuussa ja siitä lähtien olen kasvattanut omaa väriä esiin. Mitenkään orjallisesti en ole kemikaalitonta linjaa noudattanut, sillä luonnonmukaisia muotoilutuotteita on ainakin näillä kulmilla huonosti tarjolla, mutta perus shampoot, hoitoaineet sekä kasvojen ja vartalon ”huoltoaineet” olen vaihtanut purkkikerrallaan luonnonkosmetiikkaan. 

Tätä nykyä joka poika popsii ruuan mukana sievoisen määrän täysin turhia tai jopa vahingollisia kemikaaleja. Yksittäiset kemikaalit tutkitaan ja testataan kyllä Euroopassa, mutta kemikaalien yhteisvaikutuksista on vielä varsin vähän tietoa. Itse ajattelen niin, että mitä enemmän omilla valinnoillani pystyn pienentämään kemikaalikertymää kehooni sitä parempi. Luonnonkosmetiikassa synteettisten raaka-aineiden käyttö on kiellettyä. Näin esimerkiksi tavallisissa shampoissa käytettävät säilöntäaineet ja silikonit eivät kerry käyttäjään eivätkä sitä kautta myöskään ympäristöön. Edes nykyiset vedenpuhdistusjärjestelmät, kun eivät pysty erottelemaan kaikkia kosmetiikkateollisuuden myrkkyjä.    

Palashampoosta vielä muutama vinkki: pesu onnistuu kätevästi hieromalla saippuapalaa märkään tukkaan, vaahdotus välissä ja huuhtelu. Uusi tarvittaessa. Meillä pala kestää kahden käyttämänä n.2kk ja maksaa n.7.00e. 

Siinä oli tämän perjantain virallinen osuus. Nyt itsetehdyn pizzan, viinilasin ja Simon kanssa sohvannurkkaan möllöttämään. Vuorossa Mad Men! :) Ihanaa alkavaa viikonloppua!