Uutta päässä

Venytetty viikonloppu, ah mikä ihana keksintö! Perjantai meni pitkälti asioita hoitaessa ja ystävistä nauttiessa. Gradutiedostoa en avannut kertaakaan, vaan pidin ihan oikean viikkovapaan kirjoittamisesta. Toivottavasti tämä pidennetty viikonloppu, ihana seura, rauhalliset aamut ja hyvät leffat saavat minut kirjoittamaa hullunlailla huomenna. 

Perjantaina kävin hakemassa optikolta uudet lasini. Mitäs tykkäätte? Vaihtelua näissä on ainakin niihin edellisiin. Minä viihdyn ja Simokin tykkää! Viikolla lyhennetyn tukan pariksikin ne minusta käyvät varsin hyvin. Pyysin kampaajaani leikkaamaan vielä vahvempaa kontrastia sivujen ja tuon pitkän keskiosion välille. Malli on todella toimina sillä vahvan leikkauksen ansiosta se kestää siedettävän näköisenä pitkälläkin leikkuuvälillä. Ja koska hiukset on leikattu täysin symmetrisesti kummaltakin puolelta, voi jakausta huoletta vaihtaa, kammata hiukset taakse tai rohkeasti silmille. 

Kuvat ovat siltä tämän aamun ainoalta aurinkoiselta hetkeltä, joka me onneksi vietettiin pihalla pakkasaamusta nautiskellen.

Lyhyen paluu?

Käytiin jo viikolla katsomassa Simon kanssa uusin Batman. Oli loistava! Kuten jo eilen mainitsinkin, nämä elokuvat ovat saaneet minut ymmärtämään jotain myös toimintaelokuvista. Mutta mitä muuta voitaisiinkaan odottaa, kun samaan leffaan on yhdistetty sopivasti toimintaa, jännitystä, draamaan ja loistavia näyttelijöitä. Juoni piti tälläkin kerralla otteessaan aivan viime minuuteille asti. Oijoijoi, ja mitä vielä seuraakaan!! Robin, ikisuosikkini, sinua odotetaan jo!

Tiedättekö, mikä oli se kirsikka kakun päällä? Anne Hathaway. Kissanaisena aivan upea. Pahiksen rooliakin oli sitten vuoden 92 tuunattu vähemmän kissanruuan tuoksuiseksi, ja hieman herkkis Anne sopi pehmittämään kuvaa lisää. Neidin korvat eivät suinkaan olleet ne, jotka ovat pyörineet unissani viime aikoina, vaan tämä tukka..

Olen edelleen hiuskriisin kourissa. Ei tässä varmaan auta muu, kun marssia kampaajalle ja lyhentää kuontaloa kunnolla. Tässä lyhyet suosikkini Anne, Michelle ja Keira. <3

Ystävähommissa

Mikä virkistävä ja voimauttava loma takana. Simo vietti viikonloppua vanhojen ystäviensä luona ja minä suunnistin tosiaan junalla Tampereelle. Aivan mahtavaa oli viettää rauhallinen viikonloppu uusissa maisemissa oman tärkeän ystävän kanssa. Pääsin testaamaan uuden kodin, uuden lähiksen ja uuden kotikaupungin kadut heti tuoreeltaan. Näitä tosi ystävän velvollisuuksia! ;) Samoihin hommiin kuuluu ehdottomasti myös toisen vaatekaapin tyhjentäminen kaikesta ylimääräisestä. Oih, kuinka rankkaa onkaan olla tosiystävä! <3  Sä oot mun ykkönen!

Tehtiin muuten ihan uskomattomia löytöjä kirppareilta! Olen monta kertaa ollut niin kiitollinen siitä, että meillä kahdella on erikokoiset jalat. Tälläkin kerralla voin olla täysin sydämin onnellinen ystävän kenkälöydöistä – ei mahtuisi minulla kuin kolme ensimmäistä varvasta sisälle. Nainen kantoi kolmet täysin priimat nahkasaappaat kotiin yhteishintaan 17e. Että näin. Mutta ihania löytöjä tein myös minä. Jos vaikka huomenna saisin jotain kuviakin niistä.. Ja uudesta tukasta myös. ;) 

Hiukset olivat muuten yllättävän kova puheenaihe viikonloppuna. Jaksettiin keskustella lukuisia toveja jakauksen paikasta ja leikattavista senteistä. Niin ihanaa olla nainen! Muita top10:een päässeitä teemoja olivat kyllä perhe, ystävät, kirjat ja ”paluu kotipaikkakunnalle”. Viimeistä puimme kauhulla ja antaumuksella. Oih, vaikka tontit kuinka halpoja olisivatkin, niin ehkä on parempi pysytellä vähintään sadan kilometrin päässä… ;)

Lomapäivät menivät syödessä, jutellessa ja kaupunkia kierrellessä. Ihana Sanna’s kahvilakin löydettiin. Herkkuviikonloppu kerrassaan! Halauksia sinne Tampesteriin ja karvaiselle kaverille rapsutukset! Olette parhaita! <3

Pääjuttu

En ole mikään kauneusblogin pitäjä. Minä kirjoitan arjesta.

Kuitenkin joka ikinen päivä joudun tekemisiin tukkani kanssa, joten olkoon. Varmasti arkista kamaa siis tänään. :) 

Kävin kampaajalla. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiintynyt hiuksiini. Kaikenlaista olen kokeillut. Harmi, että monet vinhat testaukset on tehty ennen digiaikaa, joten niistä kuvia ei valitettavasti ole. Tässä joitakin versioita päästäni vuosien varrelta. 

Mitä pitemmäksi olen antanut hiusteni kasvaa, sitä tylsemmäksi olen tyyleissä tullut. Inhoan roikkuvia hiuksia, joten pitkätukka on hyvin usein kiinni. Ja koska harvoin jaksan paneutua tukkaan pitkiksi aikoja, tulee se usein vain vedettyä ponnarille. Tänään olin jälleen kohtuu tylsä tapaus. Pyysin leikkaamaan kuivat ja vähän päälle. Lähti alle 10, mutta yli 3. Ehkä huomenna otetaan joku kuvakin uudesta päästä, niin pääsette ihmettelemään miten tavallinen minusta onkaan tullut ;)  

Ps. Kesä ehdoton suosikki tukka tyylini löytyy myös joukosta. Toimii leirillä ja festareilla - bongaatteko? ;)
Pps. Eiköhän tässä ollut sitten jokunen naama hetkeksi.. :D