isänpäivänä

Purin juuri kameran kortilta 420 kuvaa. Mukavaa hommaa: pienessä paniikissa klikkailen tiedostosta toiseen ja rukoilen jatkuvasti, että kaikki kuvat ja videot todella tallentuvat edes jonnekin.. Minulle huomautetaan jatkuvasti täydestä muistista ja paperikuvien ”ikuisuudesta”, mutta en vain opi. Kameraan kuvien säilöminen on typerintä puuhaa, tiedän, mutta mitenkä sitä vanha koira uusia temppuja oppisi.

Kaiken klikkailun keskellä löysin kesäkuun kuvat (jihaa!!). Voi miten pieni poika on niissä! Kutsumme häntä videolla vauvaksi ja hän önisee meille vastaukseksi. Ihmeellistä. Nyt hänellä on ponteva nimi ja kyky huutaa toiveensa julki.

Eilen vietettiin ensimmäistä isänpäivää meillä. Poika kakkasi isänsä kainaloon heti aamulla (näppärä poika oli saanut vaipan tarrat auki ja surauttanut mahdottomat setit lahjaksi ja lämmikkeeksi isälle..), kun äiti valmisteli aamiaista. Ja kyllä kuohuviini kuulemma maistuikin lempeän herätyksen jälkeen..

Päivä jatkoi samaa yllätyksellistä linjaa: päädyimme vaunulenkillä vahingossa lounaalle kreikkalaiseen ravintolaan (minä juhlavasti rikkinäisissä farkuissa ja kumisaappaissa. vähän helpotti, että olin sentään korvakorut laittanut somisteeksi.. ), kahville vääntämästäni toscakakusta tulikin moscakakku ja ilta huipentui äidin ja pojan yhteisiin päikkäreihin (!!).

Äitienpäivää odotellessa ;)  

Gardajärvellä

Eipäs mennyt aamukävely Fidalle hukkaan! Katsokkee mitä minä löysin! Ihana kesämekko no.1 on nyt saalistettu. Samalla koluamisella löysin myös tämän Gardajärvi-kassin sekä kasan huippukuntoisia vaippoja vauvalle. Nyt kesän tämä kassi saa kulkea mukana kirjastossa ja rannalla, mutta syksyllä teen siitä ehkä käsitöiden tai suosikkilehtien piilopaikan. Voi miten fiiliksissä olenkaan onnistuneista löydöistä!

Kiitollisin mielin

Söin eilen rinnatusten kolmevuotiaan neidin kanssa. Juteltiin pupuista, kissoista ja koirista, ja äidin kanssa myös vähän synnyttämisestä ja elämästä lapsen kanssa. Lähtiessä suupielet olivat jäätelöstä tahmeat ja auton takakontti täynnä tavaraa. Vauvan tavaraa. 

Olen ihmeissäni. Sama tilanne on toistunut hieman eritavoin lukuisia kertoja viimeisen puolen vuoden aikana. Ystävät ovat antaneet, kantaneet, lähettäneet, lainanneet ja lahjoittaneet meille valtavat määrät erinäistä tavaraa, johon lapsi- tai vauva-sanoja voi huoletta liimailla eteen ja taakse. Olemme hämmentyneitä, kiitollisia ja huolestuneita. Miten tämän avun voisi oikein korvata ihmisille? 

Meillä kulutetaan (ruokaa ja palveluita lukuun ottamatta) aika vähän. Uskaltaisin sanoa, että keskivertoa vähemmän. Kierrätetyt vauvakamat, kirpparilöydöt ja tori.fi -sivuston aarteet kelpaavat siis meille mainiosti! Niissä on mukana aina vähän tarinaa ja sattuman mukava mahdollisuus. Uutena meille on tähän mennessä ostettu vain se taiteltava kylpyamme, mutta muuten olemme saaneet ja ostaneet käytettynä hoitotavaraa, vaippoja ja vaatteita. Monella kapistuksella ja vempeleellä käyttöikä on kovin lyhyt, joten täysin uudenveroista tavaraa kiertää vauvalta toiselle varsin nopsasti. Näin myös meidän lähipiirissä.

Kaiken tavaran edessä olen jopa hieman hämilläni: Mihin tätä kaikkea oikein tarvitsee? Milloin näitä ehditään testaamaan? Olemme siis saaneet jopa sellaisia apupelejä, joita ilman olisimme ehkä tarponeet eteenpäin, ellei niitä nyt olisi sattunut jonkun kahvittelureissun jälkeen löytymään auton takakontista. Kun asunnossa on jo turvakaukalot, yhdistelmävaunut, sängyt ja ammeet, herää kysymys mitä vielä puuttuu?

Lista hoidettavista/hankittavista asioista on onneksi aika lyhyt. Vielä pitäisi ehtiä muutama juttu hankkia ja hoitaa, mutta toisaalta, ehtiihän sitä vielä. Ja ehtii vielä jopa synnytyksen jälkeenkin. Kukaan lapsi ei ole kuulemma kuollut siihen, että vaunujen sadesuoja ei olisi ollut valmiiksi asennettuna silloin, kun nappulaa kannetaan kynnyksen yli. Kuulemma ne imetysliivit kannattaisi kuitenkin hankkia JO ennen h-hetkeä, ettei isän tarvitse lähteä kaupoille… 

Eli siis sadesuoja ja imetysliivit vielä uupuvat, mutta mitä muuta? Joku pyykkikeskusratkaisu pitäisi ainakin vielä kehittää vaippapyykille, jokunen oma pyyhe vauvalle on hankintalistalle ja ehkä joku vaatekertakin vielä. Tosin ensi viikolla olen menossa käymään taas kahvilla eräässäkin kodissa, josta ilmeisesti joku nyssäkkä alle 80senttistä vaatetta lähtee matkaan.. Apteekissa pitää käydä, vaikka en ihan vielä ole varma, että mitä sieltä täytyy hankkia. Talkkia ehkä. Ja vauvakirjakin olisi listassa. Ja niitä liivisuojuksia ajattelin kuulkaas ihan tilata netistä - uutena! :) 

Näiden huimien hankintojen lisäksi meillä on kyllä myös se lista, jonka otsikkona on HOIDA/SÄÄDÄ/TEE. Siitä vaikka joku kerta sitten ihan erikseen… ;)     

Paketti

Meillä on harjoiteltu taas uusia juttuja. Haettiin kuulkaas ensimmäistä kertaa ikinä paketti postin pakettiautomaatista. Osattiin! Ja ollaan kietouduttu erimoisiin kangasliinoihin nyt jo monena iltana. Harjoitus tekee mestarin!

Automaattilaitteen luukusta kuulkaas melkein hyppäsi syliin ihastuttavan suloinen paketti. Suuri joukko länsirannikon omia ihmisiä oli pistänyt meille postia, ja kyllä laatikkoa avatessa meinasi itku päästä, kun kaikkea ihmeellistä ja ihanaa nosteltiin yhdessä Simon kanssa olohuoneen lattialle. Siellä lännessä on luettu tarkasti tätä blogia, sillä arvaukset osuivat varsin oikeaan: kyllä meillä ollaan sykkyrällä kaikista vaipoista, villahousuista ja kantoliinoista, joita saatiin nyt lahjaksi! Kiitos vain teille ja erityisesti A-M:lle paketin kokoamisesta ja kaikesta vaivannäöstä! Me sitten vuorollamme yritämme laittaa hyvää kiertämään :)

Kantoliinoista laitan vielä myöhemmin varmasti lisää juttua, sillä sen verran innoissaan niistä ollaan Simon kanssa jo nyt. Ystävät olivat täällä jo luvanneet meille lainaksi yhden kudotun liinan, mutta nyt taidamme vapauttaa sen jonkun toisen pikkuisen käyttöön, sillä kuvittelisin, että näillä kolmella me saamme yhden nappulan kiinnitetyksi meihin ;) Niin, siis ihanasta vanhempainpakkauksesta no.2 saimme kolme liinaa: kaksi kudottua pitkää ja yhden rengasliinan. Materiaalit tuntuvat mahtavilta (erityisesti tuo vaalea Didymos jossa on sekä silkkiä että puuvillaa) ja värit ovat juuri meille sopivia!

Kaksi viikkoa sitten kävin kantoliinaillassa ja tuntuu, että nyt innostus kantamiseen on huipussaan. Olisiko hyviä vinkkejä ”vauvankorvikkeeksi” näin alkuunsa? Kahden kilon jauhosäkki? ;) 

Ja suuri kiitos vielä tästä muistamisesta! Olemme kovasti otettuja ja kiitollisia myös paketin sisällön varsinaisen haltijan puolesta :) Terveisiä täältä ihan kaikille, isoille ja pienille läheteille!

Jopas on opas!

Täällä ollaan taas! Me ollaan nautittu näistä ihanista kevätpäivistä oikein innolla. Odotan jo kovasti huomista, kun tiedän, että taas päästään pihalle aurinkoon ja lataamaan akkuihin tätä ihanaa valoa. 

Eilen käytiin aamupäivällä neuvolalääkärin tarkastuksessa koko kolmikon voimin. En oikein tiennyt mitä odottaa koko käynniltä, kun vuodesta ja paikkakunnasta riippuen tuntuu tapaamiseen sisältyvän kovin vaihteleva määrä erilaista ”tarkistettavaa”. Hyödyllinen käynti oli kaiken kaikkiaan: sain kysyttyä monta tärkeää kysymystä, saimme kuulla, että odotus etenee normaalisti ja pääsimme vielä tarkkailemaan vauvan touhuja ultrassakin. Lääkäri teki tarkastukset ja antoi tämänhetkistä kokoarviota ultran perusteella ja me saimme siinä samalla ihastella pikkuista. Ihan mahtavaa oli taas nähdä vauva! Tämä olikin sitten kaiketi viimeinen kerta ennen h-hetkeä. Viimeinen kolmannes on nyt ihan tässä – uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut!

Raskauden aikana olen ehtinyt lueskella joitain mielenkiintoisen oloisia kirjoja. Aika maltillisesti olen kyllä näitä selaillut eikä mitään paniikkimuistiinpanoja ole tullut tehtyä. Sanotaanko nyt, että kirjat ovat olleet sellaista virittäytymistä tulevaan. Vaippailmiö (Törnström) on kestovaippavuorien keskellä seikkailuun tarkoitettu opas ja ohjekirja. Samoihin kansiin on koottu sekä mielenkiintoista tietoa että ohjeita vaippojen valmistukseen. Suomalainen vauvakirja (toim. Katajamäki, Gyldén) päätyi lukuun erityisesti suositusten jälkeen. Loppuun asti en vielä ole kirjaa kahlannut, sillä osa asiasta (leikki-ikäisen päivähoito, uhmaikä,…) tuntuvat vielä varsin kaukaiselta. Kirjan alkuosan synnytystä ja vauvan ensivuotta käsittelevät jaksot ovat olleet kyllä mielenkiintoisia. Netin keskustelupalstojen neuvonurkkia välttäessäni olen myös tarkistanut jo raskausaikaa koskeviakin juttuja täältä. :) Imetysopas (Niemelä) on myös vinkkauksen jälkeen kirjastosta lainattu. Tykkäsin tästä tosi paljon! Minusta selkeä, tutkimustietoa ja käytännönneuvoja hyvässä suhteessa sisältävä pokkarinkokoinen kirja, jota jaksaa lukea illalla sängyssäkin. 

Kirjojen kaverina sängyllä köllötteli unikaveriaan odottava pupunen. Vauva sai tämän pehmoisen turvalelun ihanalta ystävältämme, joka kävi muutama viikko sitten kahvittelemassa meillä. Hauskaa on, että juuri näitä uniriepu+lelu yhdistelmiä on meille kovasti suositeltukin. 

Nyt teepannu porisemaan ja puikot kilisemään, tänään en avaa gradukirjoja lainkaan.