Matkaan!

Poika nukkuu aamupäikkäreitä ja minä kuuntelen sateen ropinaa. Mahdetaankohan tänään päästä lainkaan lounaalle? Ollaan kahdestaan tai koko perheen voimin käyty päivittäin lounaalla jossain kaupungin lounaspaikoista, jotka avuliaasti tarjoavat opiskelijakortin vilautusta vastaan edullista ja (usein jopa) monipuolista ruokaa. Meillä harrastetaan siis jokapäiväisiä pikkuseikkailuja rattailla. Innolla odotan jo kura- ja loskakelien saapumista… 

Olen monelle sanonut, että jos ei olisi pakko (ja juuri näiden lounaskeikkojen takia on) käyttää vaunuja, luopuisin moisista kokonaan. Liina on ollut minusta ihan hurjan hyvä kaupunki, kirjasto, retki ja reissu käytössä. Kotona sitä on käytetty vain muutamia kertoja, mutta kodin ulkopuolella ahkerasti. Lounaalle on vain mahdotonta lähteä pelkän liinan kanssa. Pientä ei voi oikein vielä sitoa selkään ja edessä hän toimittaa ruokalapun virkaa. Me myös ruokailemme paikoissa, joissa pojan purkaminen liinasta jollekin sohvalle tai vastaavalle ruokailuhetken ajaksi on mahdotonta.. Senpä vuoksi jokapäiväinen vaunukeikka heitetään, vaikka äiti vihaakin nelipyöräisen kulkupelin kanssa tiensä raivaamista auki revityn kaupungin kaduilla. Tässä kylässä on tällä hetkellä valehtelematta enemmän rakennustyömaita, tieremontteja ja uusia siltaprojekteja kuin ehjää asfalttia. 

Meillä siis reissutaan liinassa ja vaunuilla. Poika nukkuu mielellään kummassakin kuten myös autossa. Ensimmäisen pitemmän automatkansa nuorimies nukkui kuusiviikkoisena. Sitä ennen oltiinkin käyty ihan Prismalla asti. ;) 300km autossa taittui hyvin, kun pysähdyttiin usein ja tankattiin tarpeen mukaan sekä vauvaa, vanhempia että Ventoa. Meidän kolmikolla on nyt takana pitkää ajoa 1300km. Kuulostaa aika hurjalta, mutta siihen ei oikeastaan tarvita kuin kaksi pitempää reissua pois täältä susirajalta. Onneksi yhteisistä matkoista näyttävät nauttivan kaikki! Parhaat taukopaikat löytyvät suojaisilta levähdyspaikoilta ja pikkuteiden varsilta. Me lama-ajan lapset olemme palanneet menneeseen ja pakanneet kylmälaukkuun mitä kummallisimpia eväsnyssäköitä ja keittäneet termarin täyteen kahvia. Ne perinteiset kolmen kirjaimen taukopaikat ja seisonut sumppi ovat nyt menneisyyttä! Tästä pitävät huolen napakat käskyt turvakaukalosta ja eväslaatikon mielenkiintoiset herkut. 

Kaiken kaikkiaan reissuaminen vauvan kanssa on minusta helppoa ja vaivatonta. Täytyy vain luopua aikatauluista, suostua muuttamaan suunnitelmia ja käyttää luovuutta. Ainoa hankala asia vauvamatkailussa on mukana kulkevan tavaran määrä.. kestot vai kerttikset? vaunut, matkarattaat vai liina? paljonko vaatteita? ja mistä punkka pienelle? Ja aina on tavaraa liikaa…

Kuvat ovat muuten näiden viimeisten reissujen taukopaikoilta. Hienoja pysähdyksiä kaikki! :)

JK. Kirjoitin tekstin jo aamulla.  Julkaisuun se ei kuitenkaan ehtinyt. Ja voin kertoa, että sade tyyntyi kyllä, mutta poika ei – lounas jäi saamatta ensimmäistä kertaa! Toivottavasti tämä ei ole sitä meidän uutta rytmiä :/    

JK II. Kirjoitin tämän jo eilen. Niin, joku halusi tissille, vaipanvaihtoon tai seurustella.. julkaisu vähän jäi. No, teema on edelleen ajankohtainen. ;)