Kaste

Tänään meille nukuttiin myöhään. Koko kolmikko kömpi sängyn uumenista tukat pystyssä ylös vasta kymmenen jälkeen. Viikonloppu on ollut täynnä iloa ja juhlaa, ja tänään tuntui hyvältä idealta hieman pitempään keräillä voimia ja latailla akkuja peittojen alla. 

Kuten jo eilen kirjoittelin, on viimeiseen kuukauteen mahtunut paljon kaikkea ihanaa: reissuja, onnellisia juhlia ja ihania kohtaamisia rakkaiden kanssa. Niistä myöhemmin lisää, nyt viikonlopun kuulumisiin. 

Aiemmin otetuilla tassukuvilla kutsuimme rakkaita ihmisiä läheltä ja kaukaa juhlimaan kanssamme viimeisiä kesän hetkiä sekä esikoisemme suurta päivää. Pieni mies, äitinsä ja enonsa vanhaan kastemekkoon puettuna, sai kasteen lauantaina Pyhäselän rannalla kivisen alttarin äärellä. Ystävän toimittama kaste oli kaunis ja tunteita herättävä hetki. Lämmin ja höyhenen kevyt kesäsade muistutti koko läsnä olevaa seurakuntaa kasteen lahjasta. Kerrassaan "luonnonmukainen" oli koko tilaisuus, kun kastepöytäkin oli liiterin nurkalta aamulla kiiressä rantaan pyöritelty pölli. Onneksi mummuni tekemä kaunis liina sopi siihen täydellisesti!

Vuokraamamme vanha kesäkoti toimi loistavasti juhlapaikkana tällaisissa rennommissa kesäjuhlissa. Keittiölle emme olleet saaneet ketään super-marttaa apuun, vaan hommat hoidettiin yhteispelillä. Vanhempi ja tuoreempi mummu, ystävät, perheet ja kummit hääräsivät paikalla ja tarjosivat apuaan monessa. Huomasin, että vaikka rauhallisia kahvihetkiä salin puolella ei montaa minulle siunaantunutkaan, vaihdoimme kuulumisia, nauroimme ja paransimme maailmaan monen tärkeän ystävän kanssa soppakattilaa hämmentäessä ja kuppeja tiskatessa. Illan saapuessa lämmitettiin vielä yhdessä saunat, nostettiin soppakattilat uudelleen tulille ja keitettiin iltakahvit. Viimeistään silloin kesäkodin salissa juttelivat sujuvasti kummit ja mummit keskenään. 

Me kutsuimme porukan kokoon, mutta yhdessä ne juhlat kyllä syntyivät. Olen miettinyt koko eilisen ja tämän aamun, että miten voisimme korvata tätä kaikkea saamaamme. Enkä puhu vain tästä kastejuhlasta, vaan kaikesta mitä olemme saaneet ja kohdanneet pojan synnyttyä. Kiitos jokaisista käsistä, jotka ovat kirjoittaneett korttia, laittaneet pakettia, kutoneet ja rukoilleet. Kiitos syleistä, joissa poika on jo saanut levätä. Kiitos halauksista, jotka ovat meitä lämmittäneet. Teidän sananne, ajatuksenne ja hymynne ovat taltioidut ja lupaamme laittaa saamaamme hyvää eteenpäin jakoon. 

Kaste on meidän perheessä suurin lahja, jonka voimme lapsellemme toivoa. Ajattelen, että kaikkea sitä hyvää ja ihmeellistä, mitä olen elämässäni itse saanut kokea, haluan myös jakaa lapselleni. Kaste liimaa meidät ihmiset yhteen, rakkauden rintamaan, jossa saamme toimia ja kasvaa. Jotain sellaista konkreettisesti oli myös meidän pienen miehen juhla sunnuntaina. Kiitos.