Mari haavetta

Aiemmin seikkaillessani Marimekon sivuilla löysin paljon muutakin ihanaa kuin vain mekkoja. Tässä muutamia maistiaisia. 

Huomaan usein, että mainoksissa tai netissä vilahtelevat Marimekon uutuudet eivät sykähdytä minua lainkaan. Kuitenkin liikkeessä vieraillessani ja erityisesti hypistellessäni samoja tuotteita livenä saatan ihastua hyvinkin itselleni erikoisiin kuoseihin tai malleihin. Uskon, että puoletkaan aiemman postauksen mekoista eivät miellyttäisi minua rekissä saati sitten päälläni. Tämä on syy miksi en käytä nettiputiikkeja. Kaikki ostettava pitäisi kuitenkin käydä sovittamassa ja hipelöimässä jossain ”oikeassa liikkeessä”. :)

Astiat. Simo väittää, että meillä on jo ihan tarpeeksi monta kuppia ja pataa, mutta miten niin naisella ei voi olla useampi teekannuja? Onhan miehilläkin monta ruuvimeisseliä ja jakoavainta. Ei se vaan olen ihan sama millaisesta kannusta sen teen juopi! Tai entä tuo maailman suloisin rusetti nimeltään Simo. <3

Odotan innolla seuraavaa vierailua kotiseudulle, sillä silloin on luvassa ehkä myös Marimekon tehdasmyymälän koluamiskeikka. Ehkä jotain keväistä, ja päälläkin kivalta näyttävää, löytyy tuolta reissulta. Pakko kuitenkin muistuttaa itseään(kin), että tavallisesti tämä ostoinnokkuuteni kuitenkin rajoittuu vain tähän haaveiluun. Se on niin kummaa, että nämäkään tavarat eivät olisi lainkaan niin ihania, jos ne köllöttelisivät täällä meillä. Kyllä se haaveilu on vain niin mukavaa! :)

Viikonlopun kuvia

Vikkelästi hujahti viikonloppu ohitse! Perjantaina vietettiin rentoa koti-iltaa pizzaa syöden ja löhöillen. Löytyi kerrassaan loistava pizzatäytteiden yhdistelmäkin: tomaatti, valkosipuli, keltasipuli, punasipuli, salami ja vuodenjuusto. Kaverin äidin pohjaresepti oli ensimmäistä kertaa testissä ja hienosti onnistui! Itse tehty tomaattikastike taitaa olla kuitenkin se, mikä tekee minun pizzasta pizzan <3

Lauantaina saatiin 30-vuotis taiteilijajuhlakiertuettaan viettävä ystävä kylään. Hän siis on toista viikkoa suhannut pitkin Suomea ystäviä ja sukulaisia tapaamassa ja synttäreitään juhlimassa. Ihanaa, että ehti meitäkin moikkaamaan! Lauantaina keitettiin synttärikahvit ja syötiin mokkapaloja. Meillä tosin tätä herkkua kutsutaan ”tuulamon tortuksi”. Joskus googlaillessa ohjetta tajusin, että sekin taitaa mennä metsään, sillä netti tarjoilee saman näköistä torttusta nimellä Tuuloman torttu. Että näin. No, herkku kun herkku! :)

Sunnuntaina oli ihana pyörähtää loistavassa kelissä pikku ulkoiluretkellä! Hurjasti eväitä mukaan ja etsimään jotain nuotiopaikkaa, jossa ei olisi ollut ihan kamalaa ryysistä. Eväät on kyllä retken paras osa! Minä en ole mikään makkaransyöjä, mutta pihalla kirpeässä talvisäässä ja reilulla sinapilla makkara menee. Söin jopa kaksi! Koville se eväiden syönti taisi ottaa, kun koko kolmikko nuokkui loppuillan sohvilla. Kerrassaan ihana viikonloppu! Jospa sitä jo huomenna pääsisi kiinni taas arkeen.   

Lisää aineita!

Ihanaa, kun kommenttiboksiin on vilissyt kommentteja ja vinkkejä ekologisesta ja kemikaalittomasta hiustenhoidosta! Laittakaa tulemaan vaan lisää ideoita ja ajatuksia. Toisiltamme opimme kaikki uutta! :)

Ajattelin, että voisin vielä näyttää mitä muuta päivittäisessä hiusten ja kropanhuollossa käytän. Palashampoon kaverina on nyt Mádaran ravitseva ja korjaava hoitoaine, joka minulla on ainakin käytössä toiminut aivan tavallisen hoitoaineen tapaan. Tukka on helposti kammattava suihkun jälkeen ja sähköisyyttä ei ole havaittavissa. Nyt kuitenkin pari viimeistä pesukertaa olen mennyt (osin laiskuuttani ja osin kokeilumielessä) ilman hoitoainetta ja hämmästys on ollut suuri. Mistä tämä kuohkea, kiiltävä ja pehmeä tukka on oikein peräisin? Ilmeisesti Mádaran hoitoaine on sen verran tykkiä, että hoitava ominaisuus myös latistaa hentoa hiustani. Kommenttipoksissa Anna-Mari vinkkasi, että omenaviinietikalla huuhtelu toimii varsin hyvin hoitoaineena palashampoo pesun jälkeen. Tätä täytyy ehdottomasti kokeilla! Odotan jo ihan innolla seuraavaa hiustenpesukertaa ;)

 

Mádaralta minulla on nyt käytössä myös kasvojenpuhdistus vaahto. Aiemmin käytin Vihreän kosmetiikan savi-merilevä kasvosaippuaa, mutta johtuen ehkä talvesta, muuttuneesta ihosta tai jostain muista syistä, saippua ei oikein tuntunut toimivan minulle. Iho jäi pintakuivaksi, mutta epäpuhtaudet eivät hävinneet mennekään. Vihreän kosmetiikan sivuilla kuitenkin todettiin, että juuri tästä saippuasta on tullut markkinoille uusikoostumus, joka olisi entistä hoitavampi. Ehkä vielä testaan tätäkin myöhemmin. Mutta nyt siis käytössä tuo vaahto, ja hurjan tyytyväinen olen ollut! Koostumukseltaankin kiva ja pumppupullo on kätevä käyttää, vaikka plussaa ei nyt kyllä muuten herukkaan pakkauksesta.

Kasvorasvana olen käyttänyt jo pitkään Vihreän kosmetiikan oliivi-sheavoita. Sopii kaikkeen ihonhoitoon päänahasta raskausarpiin. Samalla voiteella Simo on taltuttanut kutisevat ihottumat käsivarsista. Koostumukseltaan voimainen ja imeytyy hitaasi, mutta muuten varsin mainio tuote. Suosittelen!

Tässäpä näitä vinkkejä! Laittakaa omat suosikkinne jakoon :)  

Mun mekkoja

Tänään meille Hämeen sydämestä ajelee viikonlopun viettoon ihana ystävämme. Koko viikonlopun saan varmasti kuunnella miesten tasokasta läppää ja keskustelua autoista, joten voinen varmasti täällä hehkutella hieman ”tyttöjen jutuilla”. 

Tyttöjen kanssa torstaina puhuttiin siitä miten kevät ja uudet VÄRIKKÄÄT sisustus trendit ja kankaat ovat vieneet meidät mennessään. Meillä on kohtuullisen värikäs makkari ja erittäin värikäs vihreä keittiö. Tämän vuoksi olen ajatellut pitää edes yhden huoneen suhteellisen neutraalina. Olohuoneeseen ei siis varmaankaan ole edes näiden uusien trendien myötä tulossa mitään väriloistoa. Jotain piristystä on kuitenkin saatava tähän alkavaan kevääseen. 

Eksyin Marimekon nettisivuille, ja siitä se sitten lähti..

Ja kuten huomaatte, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta kaikissa mekoissa on lähes sama malli. Ehdottomia suosikkejani ovat täydellinen tasaraitainen Kaste-tunika, Mika Piiraisen suunnittelema musta Kaiut-mekko sekä iki-ihanan (jokaisen keski-ikäisen naisopettajan kaapista löytyvän) Iloisen takin ystävä -  Nadja-kankainen Kurkistus-tunika. Oliko se sittenkään niin värikästä? :) 

Kuvat: Marimekko

Pääasiaa

Millä peset tukkasi? Meillä on pesty viime syksystä tällä. Vihreän kosmetiikan palashampoo, joka pesee todella hyvin hiukset, tuoksuu vain vienosti ja mikä parasta ei sisällä turhia kemikaaleja eikä pakkaus kuormita luontoa. Luomua suoraa Suomesta! 

Monet ovat kertoneet kemikaalittoman hiustenhoidon alkutaipaleen hankaluuksista. Meillä ei mitään sellaista ole ollut. Shampoon kanssa olen käyttänyt eri valmistajien enemmän ja vähemmän luonnonkosmetiikaksi kutsuttavia hoitoaineita ja kovasti olen ollut tyytyväinen. Monille alku ei ole yhtä helppo: hius, joka on tottunut kemikaaleihin, ei tunnu puhdistuvan millään. Syy löytyy pään sisältä. Hius työntää turhia kemikaaleja itsestään pihalle vielä hetken sen jälkeen, kun olet lopettanut tavallisten shampoiden ja hoitoaineiden käytön. Tämän pitäisi loppua kuitenkin joidenkin pesujen jälkeen. 

Hiusten värjäys ja kemikaaleilla kyllästämishistoriani on pitkä: värjättyä on tasaisen tappavaan tahtiin aluksi kevyt sävytteillä ja viimeiset 12 vuotta kestoväreillä. Stoppi värjäykseen tuli toukokuussa ja siitä lähtien olen kasvattanut omaa väriä esiin. Mitenkään orjallisesti en ole kemikaalitonta linjaa noudattanut, sillä luonnonmukaisia muotoilutuotteita on ainakin näillä kulmilla huonosti tarjolla, mutta perus shampoot, hoitoaineet sekä kasvojen ja vartalon ”huoltoaineet” olen vaihtanut purkkikerrallaan luonnonkosmetiikkaan. 

Tätä nykyä joka poika popsii ruuan mukana sievoisen määrän täysin turhia tai jopa vahingollisia kemikaaleja. Yksittäiset kemikaalit tutkitaan ja testataan kyllä Euroopassa, mutta kemikaalien yhteisvaikutuksista on vielä varsin vähän tietoa. Itse ajattelen niin, että mitä enemmän omilla valinnoillani pystyn pienentämään kemikaalikertymää kehooni sitä parempi. Luonnonkosmetiikassa synteettisten raaka-aineiden käyttö on kiellettyä. Näin esimerkiksi tavallisissa shampoissa käytettävät säilöntäaineet ja silikonit eivät kerry käyttäjään eivätkä sitä kautta myöskään ympäristöön. Edes nykyiset vedenpuhdistusjärjestelmät, kun eivät pysty erottelemaan kaikkia kosmetiikkateollisuuden myrkkyjä.    

Palashampoosta vielä muutama vinkki: pesu onnistuu kätevästi hieromalla saippuapalaa märkään tukkaan, vaahdotus välissä ja huuhtelu. Uusi tarvittaessa. Meillä pala kestää kahden käyttämänä n.2kk ja maksaa n.7.00e. 

Siinä oli tämän perjantain virallinen osuus. Nyt itsetehdyn pizzan, viinilasin ja Simon kanssa sohvannurkkaan möllöttämään. Vuorossa Mad Men! :) Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Täti tässä vaan hei

Ihanaa, kun ollaan oltu omien tyttöjen kanssa kaksi päivää tiiviisti yhdessä. Takaisin kotiseudulleen palannut ystävä oli tenttireissulla täällä ja vietettiin monta ihanaa kahvi- ja juttuhetkeä omalla porukalla. Käytiin eilen jopa ainejärjestön pippaloissa pyörähtämässä ja toteamassa, että vuodet ovat vierineet huomaamatta ohitse – meistä on tullut vanhoja. Sohvannurkassa villapaitoihin kääriytyneenä oli silti mukavaa istua, vaikka omia ihmisiä oli paikalla enää vain se kourallinen. Ei siellä vanha erottanut enää biologia teologista! :)

Serkkutyttö, jonka syntymän muistan hyvin ja jonka 10-vuotis synttäreistä tuntuu olevan aikaa vain kuukausia, kävi minulla äsken reaalikokeen preppauksessa. Taas hujahti kaksi ja puoli tuntia, kun innostuttiin pohtimaan herätysliikkeiden merkitystä ja taolaisuuden käsitystä qi:sta. En tiedä mitä apua minusta lopulta on, mutta itse saan ainakin näistä vierailuista aimo annoksen sellaista lukiolaisen intoa, jolla luulisi gradunkin valmistuvan. Kai se opettajana olemisen intokin on jotain paluuta takaisin menneeseen, viimeinen yritys pitää kiinni koko maailmaa syleilevästä angstista. ;)

Eilen illalla selailtiin tyttöjen kanssa vanhoja valokuviani. Pakollinen permis, napapaidat, Rasmuksen keikkakuvat, leirit, tupeeratut takkutukat ja poikakaverin isän autossa otetut yhteiskuvat löytyvät varmaan jokaisen ysäri teinitytön kansiosta. Miksi sitä ei osannut kuvat mitään oleellista? Ei yhtään kuvaa omasta skootterista, kaverien pesispeleistä, vaaleanpunaisesta suosikki sadetakistani, kampilta tai niistä maailman parhaista hetkistä, kun ystävän kanssa tehtiin koulunjälkeen ryhmätöitä, syötiin suklaata ja juotiin minttuteetä. 

Törmäsin eilen vanhaan ala-asteeni opettajaan yliopiston kahvilassa. Tunnistin hänet askelista, jalkojen asennosta, tukkasutturasta ja äänestä. Mikään ei ollut muuttunut, kun kirmasin hänet kiinni käytävässä. Muisti vielä vuosien jälkeen. Uskomatonta. Halattiin ja sovittiin kahvitreffit. Minä olen vanha, mutta openi on vielä vanhempi. Tervetuloa tulevaisuus!

JK. Kuvat ajalta jolloin ensimmäistä kertaa kuvittelin olevani aikuinen...

Juhlahetki

 En tiedä voiko se olla hyvien häiden merkki, että kuvien ottamiselle ei ole jäänyt juhlissa liiemmin aikaa :) Viikonlopun häät olivat ihastuttavat – juuri yhtä ihanat kuin hääpari itsekin. Montaa kuvaa en täällä ajatellut jakaa häistä, mutta muutama ”neutraali” tilannekuva tuosta ainutkertaisesta päivästä. 

Vihkitilaisuus oli kaunis ja herkisti juhlaväen moneen kertaan kyyneliin. Kirkossa ja juhlapaikalla saatiin nauttia ihanasta musiikista ja tunnelmasta. Häissä ehdottomasti parasta ovat kyllä ihmiset! Olen kovin kiitollinen, että jälleen sain tutustua uusiin mahtaviin ihmisiin ja lämmitellä vanhoja kaveruussuhteita uudelleen. 

Pukuni oli Sokkarin  alesta löytynyt punainen satiini (?) mekko. Malliltaan sellainen ”pikku-Myy”. Sutaisin siihen vyön satiininauhasta, ja hienosti toimi tämä kokonaisuus yhteen bestmanien ja toisen kaason pukujen kanssa. Vyötä tosin lyhensin vielä lennossa ennen toimitusta. Rennosti mentiin ihan niin kuin morsiusparin toivekin oli. :)  

Kuvista löytyy myös mainio tekemäni rakkaudenmalja. Käytössä oli, mutta voin kertoa, että vielä täytyy vähän hioa näitä taitoja ennen kuin aivan kokonaista astiastoa alan työstää. Oli meinaan kohtuullisen kamala tuo kuppi käytössä! :D

Seuraavia juhlia odotellessa!