pyöriipyörii

Aamutyötä, iltatyötä, päivätyötä. Tuntuu, että koko ajan ollaan menossa vähän jonnekin suuntaan. Huomenna on onneksi keskiviikko, kokouspäivä ja gradukirjoja, ja torstaista eteenpäin on muutama lomapäivä tiedossa.

Kalenteri ei tursua töitä. Joka päivä olen kuitenkin illalla aivan kuitti. Läsnä oleminen on kovaa työtä! 

Onneksi rankka työ vaatii rankat huvit. Eilen pyöräiltiin taas iltalenkki uusiin maisemiin. Löydettiin upea retkikivi ja ostettiin jätskit. Istuttiin siinä Saimaan rannalla ja ihailtiin kesää. Parasta. 

Olen pohtinut myös uuden pyörän ostamista. Pyöriä on, mutta ongelma onkin löytää se oikea tälle naiselle. Tarvekartoitusta tehdään varmaan vielä hetki. Katsotaan ostetaanko uutta vai palvelisiko vanha vielä hetken. Ostaako pyörä pitkänmatkanajoon vai poluille ja kikkailuun?    

Ystävähommissa

Mikä virkistävä ja voimauttava loma takana. Simo vietti viikonloppua vanhojen ystäviensä luona ja minä suunnistin tosiaan junalla Tampereelle. Aivan mahtavaa oli viettää rauhallinen viikonloppu uusissa maisemissa oman tärkeän ystävän kanssa. Pääsin testaamaan uuden kodin, uuden lähiksen ja uuden kotikaupungin kadut heti tuoreeltaan. Näitä tosi ystävän velvollisuuksia! ;) Samoihin hommiin kuuluu ehdottomasti myös toisen vaatekaapin tyhjentäminen kaikesta ylimääräisestä. Oih, kuinka rankkaa onkaan olla tosiystävä! <3  Sä oot mun ykkönen!

Tehtiin muuten ihan uskomattomia löytöjä kirppareilta! Olen monta kertaa ollut niin kiitollinen siitä, että meillä kahdella on erikokoiset jalat. Tälläkin kerralla voin olla täysin sydämin onnellinen ystävän kenkälöydöistä – ei mahtuisi minulla kuin kolme ensimmäistä varvasta sisälle. Nainen kantoi kolmet täysin priimat nahkasaappaat kotiin yhteishintaan 17e. Että näin. Mutta ihania löytöjä tein myös minä. Jos vaikka huomenna saisin jotain kuviakin niistä.. Ja uudesta tukasta myös. ;) 

Hiukset olivat muuten yllättävän kova puheenaihe viikonloppuna. Jaksettiin keskustella lukuisia toveja jakauksen paikasta ja leikattavista senteistä. Niin ihanaa olla nainen! Muita top10:een päässeitä teemoja olivat kyllä perhe, ystävät, kirjat ja ”paluu kotipaikkakunnalle”. Viimeistä puimme kauhulla ja antaumuksella. Oih, vaikka tontit kuinka halpoja olisivatkin, niin ehkä on parempi pysytellä vähintään sadan kilometrin päässä… ;)

Lomapäivät menivät syödessä, jutellessa ja kaupunkia kierrellessä. Ihana Sanna’s kahvilakin löydettiin. Herkkuviikonloppu kerrassaan! Halauksia sinne Tampesteriin ja karvaiselle kaverille rapsutukset! Olette parhaita! <3

Vaihtaa vapaalle?

Hei ystävät! Olen hieman lamaantunut. Ensimmäiset vapaat ovat edessä, aivan käsin kosketeltavissa, ja minä en oikein osaa ryhtyä viettämään niitä. Ensi viikon juhannussuunnitelmat heittivät häränpyllyä (monellakin tapaa kurja juttu) ja lähes kaikki seuraava lomapäivät ovat jo ennakolta buukatut. Ah, tätä työssäkäyvän lomanviettoa. 

Minun stressatessa, pakkaillessa ja matkatessa tunteja junassa, te voitte ihailla viime viikonlopun ”lomakuvia”. Meillä oli siis I-H-A-N-A-T vieraat kylässä ja tehtiin kaikkea sitä mitä lomalla pitääkin tehdä, vaikka meillä olikin Simon kanssa työpäivät kyseessä. Onneksi ehdittiin omien töiden lomassa kaivaa varpaat hiekkaan ja ihailla kesän ensimmäisiä päiviä lomafiiliksissä. Kiitos perhe T! <3

Mutta hei – nyt mä lähden ihanan naisen luo viettämään vapaata viikonloppua! Varmasti se lomafiilis löytyy viimeistään aseman kahvilasta :)  

"Kun pikkupojat suksillaan laski mäessään.."

Pitkä säädöntäyteinen työpäivä takana. Kello on kuusi ja aurinko mollottaa vielä taivaalla. Mitä tehtäisiin? Tämä herrasväki hyppäsi pyörien selkään ja suuntasi kohti Lappeenrannan hittinähtävyyttä – Lauritsalan kirkkoa. Paikalliset kutsuvat kirkkoa hyppyrimäeksi. Ja siitä se ajatus sitten lähti…

Yritettiin ottaa myös kuva retkeilijöistä. Tulokset tässä. Että terve vaan. 

 terveisin Herra ja rouva Linssi

Pääjuttu

En ole mikään kauneusblogin pitäjä. Minä kirjoitan arjesta.

Kuitenkin joka ikinen päivä joudun tekemisiin tukkani kanssa, joten olkoon. Varmasti arkista kamaa siis tänään. :) 

Kävin kampaajalla. En ole koskaan ollut mitenkään erityisen kiintynyt hiuksiini. Kaikenlaista olen kokeillut. Harmi, että monet vinhat testaukset on tehty ennen digiaikaa, joten niistä kuvia ei valitettavasti ole. Tässä joitakin versioita päästäni vuosien varrelta. 

Mitä pitemmäksi olen antanut hiusteni kasvaa, sitä tylsemmäksi olen tyyleissä tullut. Inhoan roikkuvia hiuksia, joten pitkätukka on hyvin usein kiinni. Ja koska harvoin jaksan paneutua tukkaan pitkiksi aikoja, tulee se usein vain vedettyä ponnarille. Tänään olin jälleen kohtuu tylsä tapaus. Pyysin leikkaamaan kuivat ja vähän päälle. Lähti alle 10, mutta yli 3. Ehkä huomenna otetaan joku kuvakin uudesta päästä, niin pääsette ihmettelemään miten tavallinen minusta onkaan tullut ;)  

Ps. Kesä ehdoton suosikki tukka tyylini löytyy myös joukosta. Toimii leirillä ja festareilla - bongaatteko? ;)
Pps. Eiköhän tässä ollut sitten jokunen naama hetkeksi.. :D

paperikuvia

Tänään seikkailtiin iltapäivä kaupungilla. Kameran tietenkin unohdin kotiin ja monta mukavaa hetkeä jäi näin ikuistamatta. No, ne on kuvattu kuitenkin sille aina mukana kulkevalle muistikortille, joten ei hätää. Parhaat kesämuistot (ja kuvat) säilyvät mielessä taatusti parhaiten!

Meidän täytyy kyllä Simon kanssa kehittää joku kunnon systeemi kuvien purkamiseen. Kortit ovat aina täynnä ja hätäpäissään kuvat tulee tyhjennettyä jonnekin – nytkin on hukassa monet vanhat kuvat, joiden tiedän olevan jossain. Kohta minua muistutetaan kuvien polttamisesta levylle, siirtämisestä ulkoiselle kovalevylle ja paperikuvienkin teettämisestä. Tiedetään! Mutta enää en luota cd:lle poltettuihin varmuuskopioihin (nimimerkillä ”kemistien Tallinnan kuvat edelleen jossain pikselimössönä”), ja ulkoiselle siirtämisestäkään ei ole mitään hyötyä, jos mitään kunnollista systeemiä ei ole luotuna. Arght – pitääkö tässä heittäytyä jälleen jotenkin järjestelmälliseksi!!?Ehkä marssin vain tuttuun liikkeeseen ja teetän kaikista löytämistäni kuvista tuplat ja lakkaan valittamasta. 

Mummuni, Karjalasta pikkutyttönä kaksi evakkoreissua tehnyt ihana nainen, antaa minun katsella omaa aarrekansiotaan tuvan pöydän vieressä. Omat kuvat perheestä, sukulaisista ja tärkeistä elämän tapahtumista jäivät rajan taa, mutta pala kerrallaan sukulaisten ja ystävien avulla on hän saanut koottua itselleen albumillisen rakkaiden kuvia. Tuota kansiota katsellessa eivät omat kadonneet tuparikuvat tai vuodelta 2011 kuvaamatta jäänyt juhannus harmita. Hyvä niin. 

Tänään pyörähdettiin myös pienessä museokaupassa. Ostin ihanat Minna Anttilan suunnittelemat isot postikortit, joista ajattelin tehdä taulut. Rivissä oli paperisia neitejä ja herroja monilta vuosikymmeniltä. Ilmeisesti ikisuosikkini eli vuosi 1968 ei syystä tai toisesta ollut saanut itselleen neitosta – käsittämätöntä! Valitsin siis ne kaksi muuta ihanaa: Katrin vuodelta 1945 ja Iiriksen vuodelta 1955. Näistähän voisi leikata suoraa kesäasut! Totta puhuttuna on vaikeaa tajuta, kuinka paljon tuossa kymmenessä vuodessa elämä Suomessa on muuttunut. Sodan nähnyt Katri on valinnut itselleen käytännölliset kengät ja pukuihinsa yksinkertaiset kankaat. Iiris kymmenen vuotta myöhemmin käyttää siroja korkoja ja maalaa huulensa punaisiksi.   

Täällä näköjään tänään havisevat historian lehdet. Taidan katsoa vielä jonkun kovan dokkarin, kun näin pääsin vauhtiin. Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

(kesä)arkea

Ei mitään uutta auringon alla. Ollaan tehty viime päivät töitä mukavaan tahtiin. Aluksi päivät venyivät pitkiksi, mutta nyt kun taas (lähes) kaikki käytännön jutut on saatu hoidettua, on elämässäkin joku järkevä rytmi.

Tänään tehtiin iltapäivällä pyörälenkki kaupungin ympäri. Kierrettiin muutama ”työpaikka”, testattiin uusi vety-atomi –kioski torilla ja hörpättiin päiväkahvit sillä ”kävelypainotteisella katuosuudella” ;D Kaupunki on täynnä mitä ihanimpia taloja. Kaikkien rakennusten kuvailu ei oikein pyöränselästä onnistunut, mutta muutaman suosikkinurkan ikuistin kahvikupin äärestä. Pitää tehdä joku päivä ihan pelkkä katujen kuvailureissu :)

Valoa on niin paljon iltaisin tässä asunnossa, että rytmit meinaa olla kovasti hakusessa. Syödään myöhään, valvotaan vielä myöhempään ja nukutaan aamulla aina viime minuutille. Simo totesi tänään, että perunoita ja silliä ollaan syöty nyt riittävästi yhdelle viikolle. Huomenna kuulemma lautaselta löytyy jotain muuta.. Perunat ja silli on kyllä ihan ok, mutta omat suosikit löytyvät kyllä nyt tuolta kupista. Miksi ihmeessä keksin vasta täällä (pakattuani kaikki salaattikulhot varastoon meneviin tavaroihin) annossalaatit!! Miten nerokasta! Sellaisia edellispäivän jämäsalaatteja ei pyöri jääkaapissa, kun kummallekin tekee oman pikkusalaatin. Simo teki eiliseen salaattiin ihanan valkosipuli-oliiviöljy-kastikkeen, mutta koska minä olin laiska tänään, maustoin tämänpäiväiset vain kuivatuilla yrteillä ja oliiviöljyllä. Toimi sekin!