Jääkaffet

Tänään mittari näyttää vain 20 astetta. Kamalan kolea keli. Käytiin pojan kanssa lounaalla ja kahvilla yhdessä uuden ystävän kanssa. Onneksi kahvi oli kuumaa ja pulla hyvää. Seuraavaan helleaaltoon voi muuten varustautua vaikka tällaisella juomalla. Ohje saatiin eräiltä kahvivierailta. Ja voin taata, että toimii sateisenakin päivänä, jos juoman nauttii sisällä lämpimässä :)

Kylmäkahvijuoma

Tee kannuun/pressokeittimeen kahvijuoman pohja. Kylmää vettä ja kahvinpuruja sopivassa suhteessa. Me teimme pohjasta aavistuksen tujakamman kuin peruskahvista. Jos teet juoman kannuun, peitä kannu kannella tai kelmulla. Ja sitten vain juoma kylmään. 12 tuntia jääkaapissa riitti hyvin. 

Siivilöi porot pois juomasta. Me kippasimme kannuun tehdyn juomapohjan pressokeittimeen ja pääsimme poroista eroon näin (fiksumpi olisi jo alun alkaenkin tehnyt juoman pressopannuun valmiiksi), mutta siivilöinti suodatinpussia/siivilää käyttäen kuulemma onnistuu aivan mainiosti. Ja sitten vain juomaa sekoittamaan!

Lasin pohjalle sokeria, kahvia sopivasti päälle ja maitoa perään. Juoman kruunaa jääpalat ja sivutarjoilu. Suklaiset digestivekeksit on pop. Pohdittiin Simon kanssa, että juomapohjaa voisi maustaa hyvin chilillä, kanelilla tai vaniljasokerilla. Maustekahvit toimivat myös varmasti. Eikun nautiskelemaan!

Tänään on muuten eräs tietty heinäkuun päivä. Viimevuotisista kahveista lisää täällä.

Pelastuspartio, pitsoja ja palloja

Ihana viikonloppu! Simolla on ollut vapaata ja olemme ehtineet kolmisin puuhata vaikka mitä. Eilen käytiin pienillä kesäpäivillä kaupungin entisöidyssä puutalokorttelissa, pelastettiin yksi kissa ja pakastettiin mansikkaa talveksi. 

Eläinten pelastuspartioksi päädyimme pakon sanelemina: kissa tippui kolmannesta kerroksesta käytännössä eteemme. Vilvoittelemaan lähtenyt mirri oli jäänyt loukkuun kapealla ikkunalaudalle tuuletusikkunan lävähdettyä kiinni ja kaveri putosi suoraa kadulle silmiemme edessä. Onneksi kissan omistaja saatiin kiinni ja kissakin selvisi tilanteesta hengissä vaikkakin loukkasi itseään. 

Päivän hyvän työn jälkeen oli mukava nautiskella herkkuja kaatosateessa kuunnellen livemusaa. Tänne on avattu ihana kesälato, josta saa aivan uskomattoman hyviä pitsoja! Keli yllätti ruokailijat, mutta onneksi mainosvarjo ja kummitädin aikoinaan hommaama sateenvarjo pelastivat tilanteen. Liekö muuten kirkkaanpunaisen varjon väri, laatu vai tunnearvo, mikä on pelastanut sen hukan teiltä. On kestänyt käytössä ja pysynyt tallessa jo vuodesta 2005. Ja se se on paljon meillä!!

Tänään ollaan nähty ystäviä ja käyty pienellä jäätelöretkellä kaupungissa. Kohta on maisteltu jo pitkä lista Valion palloja ja erimoisia tikkuja näiden retkien aikana. Varsinainen jäätelökesä! Tämän päivän hienosta jäätelöannoksesta jäivät kuvat saamatta, kun kameran muistikortti oli jäänyt kotiin. Mutta eikös se niin ole, että parhaat muistot säilyvät mielessä! ;)

Kolme viikkoa

Poika täyttää tänään kolme viikkoa. Ihan käsittämätöntä. Minusta tuntuu, että meillä ei ole enää mitään vauvaa vaan ponteva nuorimies äkisemässä omassa sängyssään. 

Neuvolakorttiin kirjattiin torstaina, että hän on ”virkeä, suloinen lapsi”. Kehuja saivat myös vanhemmat ja äidin rintamaito. Meinaan tärähti vaakaan siihen tahtiin uutta lukemaa, että pyöriteltiin koko porukka silmiä. Jo terveydenhoitajan kotikäynnillä reilu viikko sitten poika oli kasvanut todella reippaasti ja nyt pyörähti vaaka näyttämään lukemaa 4930g. Syntymäpainoon lisäystä on tullut yli 800g. Potin räjäytti lopulta herra pituuskasvullaan. Kahta milliä vaille kuusi senttiä. Terveydenhoitaja totesi, että tämä ei voi olla mahdollista. Yritin häntä lohduttaa, että kätilö salissa sanoi, ettei tainnut saada poikaa venytettyä ihan koko komeuteensa ja lähtötulokseksi merkittiin tuolloin 51cm. 

Olenkin nyt vähän hämmennyksen vallassa viikkaillut pois pieneksi käyneitä vaatteita. Kerran ja kahdesti pidettyjä bodeja on monia lähtenyt säilöön. Poika on kasvanut ihan valtavasti ja hoitopöydällä se aina jotenkin konkretisoituu. Tässä vaiheessa olen erityisen onnellinen siitä, että suuri osa vaatteista on kierrossa ollutta tavaraa. Huomenna lähdetään kirppareille metsästämään täydennyksiä kaappeihin. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huomasin.

En voi uskoa, että nyt on jo heinäkuu! Kesäkuussa päivityksiä ruhtinaalliset yhdeksän kappaletta. No, loppuraskaus, vauva ja rintatulehdus selittävät paljon, mutta siitä huolimatta tämä kesä on kohta puolessa ja minä en ole päässyt vielä puusta pitkälle.

Pojan kanssa päivät jo sujuvat. Lounaalle olen uskaltanut jo vaunutella itsekseni muutaman kerran ja kaupungilla seikkailu meiltä sujuu ilman ongelmia. Ensimmäiset julkisesti tehdyt ruokinnat on jo hoidettu ja vaipatkin vaihdettu lennossa. Moni ennakkoon jännittävältä tuntunut asia sujuukin helposti, kun taas asioita joiden haasteellisuutta en osannut odottaa on ilmaantunut iso liuta: roskapusseja ei voikaan kipaista viemään vaan tämäkin asia on suunniteltava päivän ohjelmaan sopivaksi, omat tissit ja niiden mutustelu tuntuvat hallitsevan koko perheen elämää siitä huolimatta, että ruokailun voi hoitaa lähes missä ja milloin vain, ruokaostokset & lastenvaunut = mahdoton yhtälö, lämmin ruoka vanhempien lautasella houkuttelee nälkäisen vauvan heräämään syvimmästäkin unesta,… 

Erityisesti otetaan ilolla vastaan vinkkejä ruokakaupassa käyviltä yksinäisiltä vaunuilijoilta: maitopurkki ja ruisleippäpaketti kulkevat vielä vaunujen päällä, mutta mihin ne ”viikon” ruokaostokset kerätään kaupassa? Kori + vaunut on minusta hankala ja kärryt + vaunut hulluutta. Yritin jo käyttää vaunujen tavaratilaa hyödyksi, mutta päätin luopua tästäkin palattuani kauppaan maksamaan ”alalokeroon” unohtamaani kokonaista melonia ja pussillista jäätelötuutteja.. No, harjoitus tekee tässäkin mestarin ja onneksi kohta liinankin kanssa pärjätään niin hyvin, että kauppaan pääsee kahden vapaan käden kanssa. 

Mutta kahvihetki parvekkeella ja lakutuutti ovat parhautta myös heinäkuussa. Harmi, että Ingman on mennyt muuttamaan lakutuutin koostumusta. Sitruunainen vaniljajäätelö oli enemmän minun makuuni. Onneksi sitä saa litran pakkauksessa. Ja onneksi ensimmäisten viikkojen tissi/kakka-taulukko on jo heivattu mäkeen. Kuvassa todiste Simon nerokkaasta kuvitetusta taulukosta :D   

Täällä ollaan!

Juhannuksesta on jo viikko, mutta täällä tullaan kaikessa nyt vähän jälkijunassa. Blogeista on ollut ihana lueskelle ihmisten juhannuspuuhista ja –juhlista. Me vietettiin rauhallisia juhlapäiviä kotona kolmisin. Tehtiin ensimmäiset vaunupyrähdykset pihalla, syötiin autiolla torilla jäätelöt ja olla möllöteltiin kolmisin kotona. Ihanaa ja rentoa! 

Sunnuntaina iski sitten se kurja tauti. Rintatulehdus. Muutama venynyt syöttöväli tai ehkä rikkoutuneesta ihosta pujahtanut bakteeri epäili nuori mieslääkäri maanantaiaamuna YTHS:llä. Mielenkiintoinen lääkärireissu kerrassaan – taisi olla ensimmäinen rintatulehdus sekä potilaalle että lääkärille ;) Nyt kuitenkin kaikki on jo paremmin, mutta rauhallisesti pitää muistaa ottaa. Alkuviikosta käytiin nopsasti kaupungilla asioilla, mutta todettiin, että kelikin on niin kuuma, että taitaa olla parasta ainakin minun ja pojan pysytellä kotosalla. Kohta kaksi viikkoa lähes täysin sisällä asunnossa alkaa vaan painaa minua yllättävän kovasti. Toivotaan siis, että kelit muuttuisivat vähän armollisemmiksi pienelle ja minäkin pääsisin pihalle tuulettumaan. Simo yrittää kuitenkin muistuttaa, että tällaiset ovat vain ”pikkuvikoja”, jotka ovat kohta ohi. Tässäpä sopiva mantra tälle päivälle ;)