Täällä ollaan!

Juhannuksesta on jo viikko, mutta täällä tullaan kaikessa nyt vähän jälkijunassa. Blogeista on ollut ihana lueskelle ihmisten juhannuspuuhista ja –juhlista. Me vietettiin rauhallisia juhlapäiviä kotona kolmisin. Tehtiin ensimmäiset vaunupyrähdykset pihalla, syötiin autiolla torilla jäätelöt ja olla möllöteltiin kolmisin kotona. Ihanaa ja rentoa! 

Sunnuntaina iski sitten se kurja tauti. Rintatulehdus. Muutama venynyt syöttöväli tai ehkä rikkoutuneesta ihosta pujahtanut bakteeri epäili nuori mieslääkäri maanantaiaamuna YTHS:llä. Mielenkiintoinen lääkärireissu kerrassaan – taisi olla ensimmäinen rintatulehdus sekä potilaalle että lääkärille ;) Nyt kuitenkin kaikki on jo paremmin, mutta rauhallisesti pitää muistaa ottaa. Alkuviikosta käytiin nopsasti kaupungilla asioilla, mutta todettiin, että kelikin on niin kuuma, että taitaa olla parasta ainakin minun ja pojan pysytellä kotosalla. Kohta kaksi viikkoa lähes täysin sisällä asunnossa alkaa vaan painaa minua yllättävän kovasti. Toivotaan siis, että kelit muuttuisivat vähän armollisemmiksi pienelle ja minäkin pääsisin pihalle tuulettumaan. Simo yrittää kuitenkin muistuttaa, että tällaiset ovat vain ”pikkuvikoja”, jotka ovat kohta ohi. Tässäpä sopiva mantra tälle päivälle ;)