Kaikenlaista katseltavaa = viikonlopun leffavinkit

Viimeisinä viikkoina ei olla ehditty kovastikaan lukea kirjoja tai istua koneella. Muutaman elokuvan olemme kuitenkin onnistuneet katsomaan. Onneksi lähes jokainen näistä on ollut myös suosittelemisen arvoinen. Seuraavaa kolmea elokuvaa tarkastelemalla saa myös jotain kuvaa elokuvamaustani. Olen lähes kaikkiruokainen, mutta minut sytyttää AINA johdonmukaisesti etenevä, hyvin leikattu ja kuvattu elokuva, jossa on aitoja henkilöhahmoja ja mielenkiintoinen kerronta. Ja tällaisen elävänkuvanhan voi löytää melkein miltä vuokraamon hyllyltä vain! 

MILK (2008)

Jos iltasi kaipaa jotain laadukasta katsottavaa, suosittelen elokuvaa Milk. Katsoimme sitä Simon kanssa illalla ennen kuin pojan synnytykseen tuli lähtö ja toisen puolen kotiuduttuamme sairaalasta. Elokuva ei kerro äidinmaidon nousuhuumasta eikä maitomiehistä, vaan erään Harvey Milkin elämästä. Elokuvalla on pohja todellisuudessa: nämä henkilöt ja heidän taistelunsa on aitoa. Toisaalta, elokuva muistuttaa siitä, että maailmassa käytävät taistelut elämästä ja elämisen oikeudesta eivät ole loppuneet. Mieleeni palaa toinen erittäin hyvä ja puhutteleva elokuva Hotelli Ruanda. Milk on katsomisen arvoinen jo Sean Pennin vuoksi!

KREIVITÄR (2009)

Muistatko elokuvan Rakkautta ennen aamua? Voi pojat! Julia Delpy on paljon muutakin kuin vain öisen Wienin kaduilla kuljeskeleva vastarakastunut Celine. Nainen on ohjannut, tehnyt musiikin ja näyttelee pääosaa elokuvassa Kreivitär. Elokuva on Delpyn toinen ohjaus. Elokuvaa on erittäin vaikeaa luonnehtia oikein. Se on karmiva, ahdistava ja samalla käsittämättömän kaunis – kiitos Delpyn. Siinä kuvataan rakkauden tuskista kärsivää kreivitärtä, joka ajautuu epätoivoisiin tekoihin saadakseen haluamansa. Jonkinlaista todellisuuspohjaa elokuvalla on tai ainakin vahva legenda elää tämän unkarilaisen kreivitär Erzsébet Báthoryn ympärillä. 

X-MEN: FIST CLASS (2011) 

Viimeisen elokuvan kohdalla olen jo aivan kuumilla hiilillä. Katsoimme eilen tämän toimintaseikkailun, vai miksi näitä sanotaan? Aika harvoin valikoimme mitään tällaista, mutta iltaitkujen väliin tämä sopivan ”kepeä” pätkä tuntui sopivan. Oi että! Mistä näitä saa lisää? Simo sanoi, että ei mistään. Muut X-men sarjan elokuvat ovat kuulemma aivan roskaa verrattuna tähän. Miten mielenkiintoisesti kehittyvät henkilöhahmot ja juuri sopivasti toimintaa. Mun täytyy kaiketi käydä kirjastosta hakemassa muutama sarjis… 

Kaupunki on jo aika rokrok. Me ihmetellään menoa turvallisesti omalta parvekkeelta. Ehkä huomenna käväistään hulinassakin. Ihanaa viikonloppua!

Jääkaffet

Tänään mittari näyttää vain 20 astetta. Kamalan kolea keli. Käytiin pojan kanssa lounaalla ja kahvilla yhdessä uuden ystävän kanssa. Onneksi kahvi oli kuumaa ja pulla hyvää. Seuraavaan helleaaltoon voi muuten varustautua vaikka tällaisella juomalla. Ohje saatiin eräiltä kahvivierailta. Ja voin taata, että toimii sateisenakin päivänä, jos juoman nauttii sisällä lämpimässä :)

Kylmäkahvijuoma

Tee kannuun/pressokeittimeen kahvijuoman pohja. Kylmää vettä ja kahvinpuruja sopivassa suhteessa. Me teimme pohjasta aavistuksen tujakamman kuin peruskahvista. Jos teet juoman kannuun, peitä kannu kannella tai kelmulla. Ja sitten vain juoma kylmään. 12 tuntia jääkaapissa riitti hyvin. 

Siivilöi porot pois juomasta. Me kippasimme kannuun tehdyn juomapohjan pressokeittimeen ja pääsimme poroista eroon näin (fiksumpi olisi jo alun alkaenkin tehnyt juoman pressopannuun valmiiksi), mutta siivilöinti suodatinpussia/siivilää käyttäen kuulemma onnistuu aivan mainiosti. Ja sitten vain juomaa sekoittamaan!

Lasin pohjalle sokeria, kahvia sopivasti päälle ja maitoa perään. Juoman kruunaa jääpalat ja sivutarjoilu. Suklaiset digestivekeksit on pop. Pohdittiin Simon kanssa, että juomapohjaa voisi maustaa hyvin chilillä, kanelilla tai vaniljasokerilla. Maustekahvit toimivat myös varmasti. Eikun nautiskelemaan!

Tänään on muuten eräs tietty heinäkuun päivä. Viimevuotisista kahveista lisää täällä.

Pelastuspartio, pitsoja ja palloja

Ihana viikonloppu! Simolla on ollut vapaata ja olemme ehtineet kolmisin puuhata vaikka mitä. Eilen käytiin pienillä kesäpäivillä kaupungin entisöidyssä puutalokorttelissa, pelastettiin yksi kissa ja pakastettiin mansikkaa talveksi. 

Eläinten pelastuspartioksi päädyimme pakon sanelemina: kissa tippui kolmannesta kerroksesta käytännössä eteemme. Vilvoittelemaan lähtenyt mirri oli jäänyt loukkuun kapealla ikkunalaudalle tuuletusikkunan lävähdettyä kiinni ja kaveri putosi suoraa kadulle silmiemme edessä. Onneksi kissan omistaja saatiin kiinni ja kissakin selvisi tilanteesta hengissä vaikkakin loukkasi itseään. 

Päivän hyvän työn jälkeen oli mukava nautiskella herkkuja kaatosateessa kuunnellen livemusaa. Tänne on avattu ihana kesälato, josta saa aivan uskomattoman hyviä pitsoja! Keli yllätti ruokailijat, mutta onneksi mainosvarjo ja kummitädin aikoinaan hommaama sateenvarjo pelastivat tilanteen. Liekö muuten kirkkaanpunaisen varjon väri, laatu vai tunnearvo, mikä on pelastanut sen hukan teiltä. On kestänyt käytössä ja pysynyt tallessa jo vuodesta 2005. Ja se se on paljon meillä!!

Tänään ollaan nähty ystäviä ja käyty pienellä jäätelöretkellä kaupungissa. Kohta on maisteltu jo pitkä lista Valion palloja ja erimoisia tikkuja näiden retkien aikana. Varsinainen jäätelökesä! Tämän päivän hienosta jäätelöannoksesta jäivät kuvat saamatta, kun kameran muistikortti oli jäänyt kotiin. Mutta eikös se niin ole, että parhaat muistot säilyvät mielessä! ;)

Kolme viikkoa

Poika täyttää tänään kolme viikkoa. Ihan käsittämätöntä. Minusta tuntuu, että meillä ei ole enää mitään vauvaa vaan ponteva nuorimies äkisemässä omassa sängyssään. 

Neuvolakorttiin kirjattiin torstaina, että hän on ”virkeä, suloinen lapsi”. Kehuja saivat myös vanhemmat ja äidin rintamaito. Meinaan tärähti vaakaan siihen tahtiin uutta lukemaa, että pyöriteltiin koko porukka silmiä. Jo terveydenhoitajan kotikäynnillä reilu viikko sitten poika oli kasvanut todella reippaasti ja nyt pyörähti vaaka näyttämään lukemaa 4930g. Syntymäpainoon lisäystä on tullut yli 800g. Potin räjäytti lopulta herra pituuskasvullaan. Kahta milliä vaille kuusi senttiä. Terveydenhoitaja totesi, että tämä ei voi olla mahdollista. Yritin häntä lohduttaa, että kätilö salissa sanoi, ettei tainnut saada poikaa venytettyä ihan koko komeuteensa ja lähtötulokseksi merkittiin tuolloin 51cm. 

Olenkin nyt vähän hämmennyksen vallassa viikkaillut pois pieneksi käyneitä vaatteita. Kerran ja kahdesti pidettyjä bodeja on monia lähtenyt säilöön. Poika on kasvanut ihan valtavasti ja hoitopöydällä se aina jotenkin konkretisoituu. Tässä vaiheessa olen erityisen onnellinen siitä, että suuri osa vaatteista on kierrossa ollutta tavaraa. Huomenna lähdetään kirppareille metsästämään täydennyksiä kaappeihin. 

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Huomasin.

En voi uskoa, että nyt on jo heinäkuu! Kesäkuussa päivityksiä ruhtinaalliset yhdeksän kappaletta. No, loppuraskaus, vauva ja rintatulehdus selittävät paljon, mutta siitä huolimatta tämä kesä on kohta puolessa ja minä en ole päässyt vielä puusta pitkälle.

Pojan kanssa päivät jo sujuvat. Lounaalle olen uskaltanut jo vaunutella itsekseni muutaman kerran ja kaupungilla seikkailu meiltä sujuu ilman ongelmia. Ensimmäiset julkisesti tehdyt ruokinnat on jo hoidettu ja vaipatkin vaihdettu lennossa. Moni ennakkoon jännittävältä tuntunut asia sujuukin helposti, kun taas asioita joiden haasteellisuutta en osannut odottaa on ilmaantunut iso liuta: roskapusseja ei voikaan kipaista viemään vaan tämäkin asia on suunniteltava päivän ohjelmaan sopivaksi, omat tissit ja niiden mutustelu tuntuvat hallitsevan koko perheen elämää siitä huolimatta, että ruokailun voi hoitaa lähes missä ja milloin vain, ruokaostokset & lastenvaunut = mahdoton yhtälö, lämmin ruoka vanhempien lautasella houkuttelee nälkäisen vauvan heräämään syvimmästäkin unesta,… 

Erityisesti otetaan ilolla vastaan vinkkejä ruokakaupassa käyviltä yksinäisiltä vaunuilijoilta: maitopurkki ja ruisleippäpaketti kulkevat vielä vaunujen päällä, mutta mihin ne ”viikon” ruokaostokset kerätään kaupassa? Kori + vaunut on minusta hankala ja kärryt + vaunut hulluutta. Yritin jo käyttää vaunujen tavaratilaa hyödyksi, mutta päätin luopua tästäkin palattuani kauppaan maksamaan ”alalokeroon” unohtamaani kokonaista melonia ja pussillista jäätelötuutteja.. No, harjoitus tekee tässäkin mestarin ja onneksi kohta liinankin kanssa pärjätään niin hyvin, että kauppaan pääsee kahden vapaan käden kanssa. 

Mutta kahvihetki parvekkeella ja lakutuutti ovat parhautta myös heinäkuussa. Harmi, että Ingman on mennyt muuttamaan lakutuutin koostumusta. Sitruunainen vaniljajäätelö oli enemmän minun makuuni. Onneksi sitä saa litran pakkauksessa. Ja onneksi ensimmäisten viikkojen tissi/kakka-taulukko on jo heivattu mäkeen. Kuvassa todiste Simon nerokkaasta kuvitetusta taulukosta :D