Vähän sinnepäin.

Kaikki on vinksin vonksin
tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun,
kuka oon, joko arvaat sen?

Tänään kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. Tai siltä siis aamulla näytti. Unohdin kotiin kaikki tarpeelliset gradupaperit (jostain syystä gradun kirjoittaminen ilman muistiinpanoja ei sitten ottanut oikein sujuakseen aamulla) sekä pankkikortin että opiskelijakortin. Poljin siis kaatosateessa kotiin hakemaan maksuvälinettä lounasta varten. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai miten se nyt olikaan. Tänään tämäkään vanha viisaus ei osoittautunut aivan paikkaansa pitäväksi, sillä ruokalat olivat sulkeneet ovensa tavallista aiemmin ja vakkari kahvilakin oli vetänyt luukut kiinni. Eikun hätäseen juustosämpylä ja mehu koneeseen ja valvomaan kasien kokeita. 

Ehkä ongelmani ei ollutkaan pieleen menneessä aamussa, vaan väärässä asenteessa. Ehkä tänään onkin ”ei se ole niin justiinsa” – perjantai. Kyllä murrosikäiset tietää, mikä tepsii hankaliin päiviin, typeriin koekysymyksiin ja välillä malttinsa menettävään opettajaan. ”Se on vähän sinnepäin.” 

Meillä kaikki on nyt vähän sinnepäin. Muutto on edessä muutaman viikon päästä ja pakkaamiset on vielä edessä. Joka paikka huutaa keskeneräisyyttään – gradu siinä pinon päällimmäisenä. Asia kerrallaan, vai miten se meni? Onneksi pussi Fazerin Parhaita pelastaa aina. :) Simo kalastaa (kuten kalenterista näkyy) viikonlopun poikien kanssa, jossain päin Savoa , joten minä kotivahtina saan oikeutetusti syödä koko pussin. Eikö?!

Olen valittanut tämän kodin pimeästä olohuoneesta varmasti nämä kaksi vuotta, jotka me ollaan tässä asuttu. Ja mitä tekee olohuone tänään, kun muuttoon on aikaa kaksi viikkoa! Se päättää heittäytyä ihanaksi, kylpeä auringossa ja leikkiä varjojen kanssa. Meinas tulla itku. Löydetäänköhän me koskaan täydellistä uutta kotia? Tai edes vähän sinnepäin. 

Ps. Ja kuten huomaatte, järjestyskin on tänään olkkarissa "vähän sinnepäin", ja aivan ilman lavastusta :D