Popoportviini

Minä istun kirjastolla jumimassa gradun kanssa. Ajatukset kuitenkin (liian) usein karkaavat Portugaliin ja mahtaviin ystävien kanssa vietettyihin päiviin! Suunnittelen jo seuraavaa reissua mielessäni noihin maisemiin. Aurinkoa, lämpöä, korkkimetsän ja jokusen uuden paikan tilaan jo ensi vierailulle ;) 

Portugali on yllättävän vastakohtien maa. Karttaa selaillessa maan pieni koko käy selväksi nopeasti. Kaikkialle pääsee autolla muutamissa tunneissa! Kuitenkin matka Lissabonista pohjoiseen Espanjan rajalle, tarjoillee kaikkea vuoristoista maaseutuun ja suurkaupungeista hienoihin hiekkarantoihin. Uskomatonta! 

Jos et pääse auton kanssa irrottautumaan Lissabonin ”sykkeestä”, mutta haluat kokea palan vanhaa ja ihmeellistä Portugalia, voit suunnata paikallisjunalla kaupunginkeskustasta kohti Sintraa, ihmeellistä historiallista kaupunkia ja sitä ympäröiviä mystisiä metsiä. Ystävämme kertoivat meille lukuisia kummallisia ja karmeitakin tarinoita Sintran metsissä tapahtuneista oudoista tapahtumista ja paikoista, joissa kaiketi edelleen harjoitetaan jonkinlaisia kulttimenoja. Me emme hakeutuneet Simon kanssa outoihin porukoihin tai tunkeutuneet metsän syvyyksiin vaan noudatimme opaskirjojen ja ystävien vinkkejä. Meille Sintra näyttäytyi idyllisenä, turistien ja linnojen täyttämänä alueena, jossa osattiin hinnoitella kahvit ja pääsyliput pohjoismaiseen tyyliin. Näimme muutamia erittäin upeita kohteita vanhan kaupunkikeskustan lisäksi, mutta kolutakseen koko alue huolella olisi parasta varata aikaa kahdesta kolmeen päivään. Quinta da Regaleira ja Palácio Nacional da Pena valittiin meidän matkareittiimme. Regaleira oli todella vaikuttava yhden rikkaan miehen satulinna täynnä symboliikkaa ja tarinoita. Penan kuninkaalliseen palatsiin emme menneet sisälle lainkaan vaan tutkailimme linnan tiluksia ja nautimme vehreästä luonnosta. Linna on kyllä kuin suoraan satukirjoista!

Ehdottomasti reissun parasta antia oli loman loppu. Huristelimme ystäviemme kanssa pitkin Portugalia autolla koluten pohjoisessa ja idässä kauniita kansallispuisto ja maaseutumaisemia ja länsirannikolla mielenkiintoisia kaupunkeja. Ehdimme vierailla Coimbrassa, Aveirossa ja Portossa. Söille “pienet ranskalaiset tytöt” kevät auringon lämmittämässä Portossa ja “kivikeittoa” Almeirimissa. Katolisen kirkon yhdestä merkittävimmästä pyhiinvaelluskohteesta Fatimasta voisin tehdä oman juttunsa niin häkellyttävä kokemus oli vierailla tuolla paikalla. Kaikenkaikkiaan reissu oli uskomaton. En voi olla kuin kiitollinen ihanille oppaillemme ja heidän perheilleen, jotka avasivat kotinsa meille, esittelivät maataan ja sen kulttuuria ja olivat aidosti kiinnostuneita meistä pohjoisen maan suurista ihmisistä. Niin, portugalilaisethan ovat Euroopan (kooltaan)pienimpiä ihmisiä! :D

Ihanaa perjantaita!