kymmenen vuotta

Viimeinen työpäivä takana. Ainakin kuvittelen niin. Ensi viikolla tuskin tulee enää koululta soittoa, ja saan keskittyä muuttoon, graduun ja viimeiseen tenttiin. Ihmeellinen ja pitkä päivä takana ja mahtava viikonloppu edessä. Takki vain tuntuu olevan aivan tyhjä. 

Katsottiin 8-luokan kanssa tänään leffaa. GPS -laitteet eivät toimineen ja kaupungille tehty rastirata sai jäädä seuraavaan kertaan. Luokkaa ei tuntunut tämä häiritsevän, jäihän alkuviikosta meillä kesken elokuva. Teknologia kehittyy, oppilaat viettävät leirikouluja eri puolilla Eurooppaa ja tuntuvat olevan jo kovin kiinni aikuisten maailmassa. Kuitenkin vanha kunnon ”Stand by me” on hitti aina! Ystävyys ei ole koskaan poissa muodista!

26 vuotta vanha elokuva 12-vuotiaiden poikien seikkailusta viritti enemmän keskustelua luokassa kuin ainoatkaan tekemäni monisteet, ryhmätyöt tai projektit. Aikuistuminen on 15-vuotiaiden elämässä tänäänkin totista totta. Kuka seisoo rinnallasi vielä kesän jälkeen? Missä minä olen kymmenen vuoden kuluttua? Millainen ystävä minä olen? Pohdittiin paljon tulevaisuutta, ihmisen paikkaa maailmassa ja niitä haaveita. Ja iki-ihana River Phoenix hurmasi jälleen tytöt. 

Istuin tunnin jälkeen työhuoneella. Pohdin aikaa. Kymmenen vuotta on mennyt niin nopeasti. Uskomattoman nopeasti. Juurihan oli kuusitoista. Ajattelin, että voisin näyttää teille millainen oli Sanna 16wee, mutta muuttolaatikot ovat syöneet jo kaikki kuvatodisteet tuolta ajalta. Ehkä kehotan teitä vain testaamaan teinivuosien klassikoita yhdessä: keittäkää kuppi minttuteetä, haukatkaa Maraboun minttukrokantti -suklaata suoraa levystä ja kuunnelkaa miltä mahtavat Simon&Garfunkel kuulostaa tänään. Porukoiden vanha C-kasetti on soittonsa soinut, joten minunkin täytynee sukeltaa youtube:in levyhyllyihin.

Ihanaa viikonloppua!