Jopas on opas!

Täällä ollaan taas! Me ollaan nautittu näistä ihanista kevätpäivistä oikein innolla. Odotan jo kovasti huomista, kun tiedän, että taas päästään pihalle aurinkoon ja lataamaan akkuihin tätä ihanaa valoa. 

Eilen käytiin aamupäivällä neuvolalääkärin tarkastuksessa koko kolmikon voimin. En oikein tiennyt mitä odottaa koko käynniltä, kun vuodesta ja paikkakunnasta riippuen tuntuu tapaamiseen sisältyvän kovin vaihteleva määrä erilaista ”tarkistettavaa”. Hyödyllinen käynti oli kaiken kaikkiaan: sain kysyttyä monta tärkeää kysymystä, saimme kuulla, että odotus etenee normaalisti ja pääsimme vielä tarkkailemaan vauvan touhuja ultrassakin. Lääkäri teki tarkastukset ja antoi tämänhetkistä kokoarviota ultran perusteella ja me saimme siinä samalla ihastella pikkuista. Ihan mahtavaa oli taas nähdä vauva! Tämä olikin sitten kaiketi viimeinen kerta ennen h-hetkeä. Viimeinen kolmannes on nyt ihan tässä – uskomatonta miten nopeasti aika on kulunut!

Raskauden aikana olen ehtinyt lueskella joitain mielenkiintoisen oloisia kirjoja. Aika maltillisesti olen kyllä näitä selaillut eikä mitään paniikkimuistiinpanoja ole tullut tehtyä. Sanotaanko nyt, että kirjat ovat olleet sellaista virittäytymistä tulevaan. Vaippailmiö (Törnström) on kestovaippavuorien keskellä seikkailuun tarkoitettu opas ja ohjekirja. Samoihin kansiin on koottu sekä mielenkiintoista tietoa että ohjeita vaippojen valmistukseen. Suomalainen vauvakirja (toim. Katajamäki, Gyldén) päätyi lukuun erityisesti suositusten jälkeen. Loppuun asti en vielä ole kirjaa kahlannut, sillä osa asiasta (leikki-ikäisen päivähoito, uhmaikä,…) tuntuvat vielä varsin kaukaiselta. Kirjan alkuosan synnytystä ja vauvan ensivuotta käsittelevät jaksot ovat olleet kyllä mielenkiintoisia. Netin keskustelupalstojen neuvonurkkia välttäessäni olen myös tarkistanut jo raskausaikaa koskeviakin juttuja täältä. :) Imetysopas (Niemelä) on myös vinkkauksen jälkeen kirjastosta lainattu. Tykkäsin tästä tosi paljon! Minusta selkeä, tutkimustietoa ja käytännönneuvoja hyvässä suhteessa sisältävä pokkarinkokoinen kirja, jota jaksaa lukea illalla sängyssäkin. 

Kirjojen kaverina sängyllä köllötteli unikaveriaan odottava pupunen. Vauva sai tämän pehmoisen turvalelun ihanalta ystävältämme, joka kävi muutama viikko sitten kahvittelemassa meillä. Hauskaa on, että juuri näitä uniriepu+lelu yhdistelmiä on meille kovasti suositeltukin. 

Nyt teepannu porisemaan ja puikot kilisemään, tänään en avaa gradukirjoja lainkaan.    

Kotitalousihme

Meillä eletään ihan uutta aikaa nyt. Elämä muuttuu, kun taloon tulee uusi tulokas. Kesällä odotetaan sitä pientä nyyttiä saapuvaksi, mutta jotain (melkein yhtä) ihmeellistä me saatiin kotiin kannettuna ja asennettuna eilen. Astianpesukone! Voi mitä luksusta! Oltiin ilman tiskaria tasan yhdeksän kuukautta ja yksitoista päivää. Ei enää koskaan. Korkeintaan mökillä, vesillä tai reissussa pärjää ilman, mutta ei kotona. Nostan kyllä hattua erääseenkin taloon, jossa ilman konetta on oltu aina ja selvitään tänäänkin tiskeistä yli kahdeksankymmenen vuoden kokemuksella. Olette ihan rautaa!

Kodinkoneostosten lomassa ehdin napata kotiin vielä pikkulavan narsisseja. Tänään ripottelin niitä kaikkiin purkkeihin. Kestävät ehkä viikonloppuun, kun ovat tuollaisia markettilatvoja, mutta sitten voinkin vaihtaa ne johonkin keväiseen kimppuun ;)  

Aito sunnuntai

Hei,

Mitä teillä on puuhattu sunnuntaina? 

Me vietettiin ihan superihana lomapäivä! Eilen tehtiin jo hurjat suunnitelmat kevätretkestä makkaranpaistoineen ja termarikahveineen. Ja miten ihana aamu valkenikaan tänään – juuri täydellinen retkeilysää! Kuitenkin kävellessämme messun jälkeen kotiin syntyi idea rennommasta retkestä. Mitäs jos keitetään vaan kahvit termariin ja napataan joku herkku kaupasta ja mennäänkin joen varteen nautiskelemaan auringosta sen sijaan, että säätäisimme busseilla itseämme jonnekin korpeen paistamaan makkaraa. Flunssainen Simo oli hyvillään ohjelman muutoksesta. Päästyämme kotiin ja nautiskeltuamme superrennosta sunnuntaitunnelmasta (ja keitettyämme monta kupillista flunssalääkettä puolikuntoiselle) päätimme olla varsin kekseliäitä ja juoda iltapäiväkahvit sittenkin jokivarren sijaan omalla parvekkeella nautiskellen kevätauringosta. Mikä huikea idea! Arvaatteko miten sitten kävi? No, me otettiin vähän päivänokosia ja säädettin omiamme ja kas – unohdimme juoda koko kahvit! Aivan täydellinen kevätretki siis meillä ;)

Hei, pakko esitellä vielä mitä löysin eilen eräästä laatikosta - Meidän Keittiökissan! Simo toi oranssin hurmurin minulle joskus Pariisista ja se roikkui jo Rantakadun keittiössä vanhan kunnon Strömbergin kaverina. Nyt se heiluttaa häntäänsä maustehyllyn vieressä ja vahtii tarkasti mitä keittiössä tapahtuu. Symppis tyyppi.

  

Mutta nyt kaivan kutimet esiin ja jatkan rentoilua. Huomenna taas kiinni arkeen!

Harvinaista kahviseuraa

Onpas ollut mukava aamu. Olen siivonnut ja järjestellyt kotiin vähän kevättä. Aurinko paistaa ulkona ja kohta lähdetään nautiskelemaan keväästä ihana pihalle asti.

Kohta alkaa vauvan kanssa odotusviikkoja olla takana niin paljon, että hirvittää. Ei vauvan tulo taloon, vaan gradun deadline :D Keskiviikkona kävin tapaamassa muuten professoria työn tiimoilta. Kyllä tässä hommia vielä saa tehdä, mutta lopulta tämäkin homma taatusti valmistuu. Motivaatio tuntuu olevan ihan kohdillaan ja intoakin piisaa, joten ei auta, kun istua kirjastolla kevään loppuun asti kirjoittamassa ja lukemassa. Sain kasan kirjallisuusvinkkejä, joita purkaessa meneekin varmasti ensi viikko. Tulevien päivien ohjelma on siis selvä: kuppi kuumaa ja nenä kiinni kirjaan. 

Meidän piti lähteä nyt viikonlopuksi ystävien luo vieraisille, mutta kuumetauti jyllää siihen malliin monella suunnalla, että joudutaan jäämään kotiin. Harmittaa hirveästi. Ystävät ovat vaan niin parasta! Onneksi eilen pelastavaksi enkeliksi ja kahviseuraksi sain yhden ihanan naisen - sellaisen harvinaislaatuisen kahvikaverin.Istuttiin PITKÄ tovi kahvilla ja juteltiin ihan kaikesta niin kuin aina ennenkin. En tiedä miten meinaan selvitä ensi syksystä ja talvesta täällä ilman ”omia” naisia. Että muuttoliikettä vaan kohti itää ystävät!

Nyt suunnittelemaan kevätretkiä!

Pala Pietaria

Oi ja voi. Pitkähän tästä tuli. Ehkä joku jaksaa lukaista tai ainakin katsoa kuvia ;) Montaa museota ei ehditty valitettavasti kiertää, sillä uudessa kaupungissa pitää muistaa aina seikkailla metrolla, vaellella päämäärättömästi kartalla ja sen ulkopuolella ja tietenkin syödä moneen kertaan. Erityisen oivallisen tästä tavastamme turisteilla tekee se, että näin nähtävää jää aina seuraavaankin kertaan ;) 

Harmillista tällä reissulla oli, että kelit eivät oikein suosineet kanavakävelyistä, vanhojen rakennusten valokuvaamisesta ja haahuilusta kiinnostunutta seuruettamme. Torstai ja perjantai olivat liian märkiä päiviä opaskirjan ja kameran kanssa seikkailuun, ja lauantaina ja sunnuntaina pakkasta oli niin paljon, että kahta edellistä ei tehnyt mieli kaivaa taskusta lainkaan. Kuvissa kuitenkin joitain suosikkeja ikuistettuina!

Torstai: Päämäärätöntä tutkimusmatkailua, metrotestailua, ensi kosketus venäläiseen keittiöön,…

Ensi fiilikset Lenin aukion metroasemalla olivat aika, hmmm, odottelevat. Ensimmäinen kosketus Pietarilaiseen metroon oli pieni häkellys. Mihin nämä loputtomat rullaportaat vievät? Miten tällaiset kulkupelit voivat enää olla käytössä? Miten täältä pääsee maanpinnalle? Neljässä päivässä meistä tuli metron kanssa kuitenkin jo hyvät tutut. Asemilla kuvaaminen on kielletty, joten mitään todisteita yhteistyöstä ei tietenkään ole. Päivä sisälsi maanalaisen matkustamisen lisäksi montamonta kilometriä haahuilua jalkaisin ympäri Pietaria. Ensimmäinen ateria oudossa vaaleanpunaisessa ravintolassa oli ihana. Erityisesti kummallinen kasvissotku oli mieleen!

Päivän ehdoton helmihetki oli eksyminen sirkukselle. Tapasimme ihana lipputädin ja päätimme ostaa liput lauantain esitykseen katsomaan trapetsikarhua. Vain Pietarissa voi käydä tällaista!

Perjantai: Eremitaasi, luostarialue, Kirkko veren päällä I

Aamulla suunnattiin heti Eremitaasin auettua katselemaan taideaarteita. Olimme onneksi sen verran kärryillä, että emme kuvitelleet kiertävämme kaikkia rakennuksia ja niiden yli 300 näyttelyhuonetta. Yli 3 miljoonan näyttelyesineen kokoelmasta ymmärsimme jättää jotain seuraavaankin kertaan. Opiskelijat pääsevät museoon ilmaiseksi myös suomalaisella opiskelijakortilla, mikä ei ole lainkaan itsestään selvyys kaikissa matkakohteissa. Nautiskelimme yli kolme tuntia museon aarteista kiertäen venäläisen kulttuurin, ranskalaisen taiteen ja eurooppalaisen ”nykytaiteen” osastoja. Muutamia muitakin osastoja katsastimme tuossa sivussa. Helmeksi kierroksen loppuun jäänyt eurooppalaisen taiteen (1800 – 1900-luku) osasto sai minut melkein kyyneliin. Siellä melkein vieretysten roikkuivat Monet ja van Gogh. Uskomatonta! Ainut huono puoli tuossa valtavassa museossa oli WC-tilojen vähäinen määrä. Näillä viikoilla, kun helpotusta tarvittaisiin jo aika taajaan. 

Ihanan junaksi sisustetun lounasravintolan ja herkullisten soppien jälkeen suuntasimme metrolla kohti Aleksanteri Nevskin luostaria. Luostarialueen vieressä ovat kaksi suurta hautausmaa-aluetta, joihin on haudattu merkkihenkilöitä lukuisilta aikakausilta. Meitä kiinnostivat hautoja enemmän luostarialue, kirkko ja hunaja. Täältä sai ostettua luostarinhunajaa (toki tehty jossain muualla) ja pääsimme tutustumaan luostarin vanhaan kirkkoon (joka tietenkin oli lähes kauttaaltaan restaurointitöiden alla). Luostarin oma postitoimisto ja ihana pieni luostarikahvila olivat kyllä jo käymisen arvoisia paikkoja. Postinlähettäminen oli monin verroin mutkikkaampaa kuin meillä kotimaassa, mutta pullat ja kahvit maistuivatkin taivaallisilta kaiken säätämisen jälkeen. Ja kuten kuvasta näkyy, olen varustautunut oikein useammalla huivilla, kun kerran ollaan luostarialueella. ;) Pientä huivia oli muuten kätevää kuljettaa laukussa mukana, kun useamman kerran pysähdyimme ihan suunnittelematta johonkin kirkkoon hiljentymään ja ihastelemaan kauniita ikoneja. Tosin talvisaikaan paikalliset naiset käyttävät pään suojaamiseen myös paljon hattuja ja huppuja, mutta kesäisin huivi on ehdoton. Isoimmista kirkoista voi huivin myös saada ”narikasta” lainaksi. 

Viimeinen perjantain nähtävyys oli keskustan näyttävä pyhäkkö Kirkko veren päällä. Matkaoppaamme antamat tiedot sisäänpääsystä eivät pitäneet paikkansa, joten jouduimme kääntymään suljetuilta ovilta takaisin. Päätimme käyttää ajan kuitenkin hyväksi ja suuntasimme Kazanin katedraalin kautta kotiin. Kirkko oli kerrassaan vaikuttava! Näimme jopa kirkon oman hiirivahdinkin työssään :) 

Lauantai: Kirkko veren päällä II, Neva, Pietarin ja Paavalin linnoitus, Venäjän poliittisenhistorian museo, sirkus

Lauantaipäivä oli mitä kaunein. Edellisestä päivästä viisastuneina päätimme aloittaa päivän reitin Kirkosta veren päällä. Ei onnistunut vielä toisellakaan yrittämällä, sillä yhteistuumin olimme katsoneet aukioloajan väärin edellisenä iltana. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa suoraa kohti Nevaa ja Jänissaarta. Jänissaareen ja Pietarin ja Paavalin linnoitukselle yli Nevan johtaa kaunis ja pitkä silta. Valitettavasti näkymien ihailuun ei ollut oikein mahdollisuuksia jäätävä sään vuoksi. Linnoitusalueella tehtiin kunnostus ja korjaustöitä näin sesongin ollessa hiljaisimmillaan, ja jouduimmekin toteamaan lippuluukulla, että Kosmologian ja rakettitekniikan museo oli kiinni. Ensi kerralla tälle alueelle täytyy tulla ehdottomasti ajan kanssa.

Yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä oli Simon hyvä bongaus kartasta. ”Hei, tässä vieressä olisi Venäjän poliittisen historian museo.” Monenlaisia museoita olen kiertänyt, mutta harvasta olen innostunut näin paljon! Suuri osa opasteista ja esitteistä oli venäjänkielisiä, mutta se ei haitannut, sillä toimivasti kootut näyttelytilat avautuivat myös vähemmällä kielitaidolla. Tajusin muuten myös miten valtavia aukkoja minulla on venäjän historiantuntemuksessa ja politiikan ymmärtämisessä.. Miljöö itsessään oli vaikuttava, sillä museo sijaitsi siinä talossa johon bolsevikit kokosivat 1917 keskuskomiteansa. Sihteeristön huone, Lenin työhuone ja parveke, jolta hän johti työläisiä vallankumousaatteisiin, ovat kaikki nähtävillä. Tiloihin on koottu myös erilaisia pieniä soppia, joissa voi nähdä tavallisen kansan elämää neuvostoliiton aikaan. 

Ennen illan sirkusnumeroita ehdimme pyörähtää muutamassa kirkossa ja vierailla myös mielenkiintoisessa kauppahallissa. Eksoottista toki sielläkin oli, mutta mummukoiden hedelmäkojut eivät kuitenkaan päihittäneet illan kameli-, trapetsi- ja klovninumeroita! Olen ollut viimeksi sirkuksessa lapsena ja vaikuttavaa se oli toki silloinkin. Mutta voi tätä ihmetystä nyt: Oikea orkesteri, pienet kiikarit, väliaika ja kokonainen rakennus vain sirkusta varten! Eläinnumeroista en oikein piittaa, vaikka junassa olinkin lukenut, että Pietarin sirkuksessa eläintenolot ovat erityisen hyvät ja niiden kouluttajat arvostettuja mestareita, mutta kokonaisuudessaan show oli ihmeellinen! Tänne tullaan kyllä vielä uudelleen koko porukalla.     

Sunnuntai: KIRKKO VEREN PÄÄLLÄ, paluu kotiin

Kyllä, aamu aloitettiin seisomalla taas kirkon ovella. Tällä kerralla pääsimme myös sisällä kirkkoon maksettuamme toki ensin pääsymaksun. Kirkot ja pääsymaksut eivät oikein minusta istu yhteen. Tälläkin kerralla huomasin, että kirkko oli toki vaikuttava ja mosaiikit ihania, mutta moni ”nimetön” kirkko kadun kulmassa oli tehnyt minuun reissulla monin verroin suuremman vaikutuksen. Eikä muuten noihin rupliin sisältynyt edes WC-mahdollisuutta! Hävytöntä. 

Suomen asemalla haukattiin kojusta viimeiset blinit (ovat muuten jotain ihan muuta kuin niitä pieniä lättysiä!) ja kahvit. Junamatka takaisin kotiin sujuikin ihan kuin vanhoilta konkareilta.