Pala Pietaria

Oi ja voi. Pitkähän tästä tuli. Ehkä joku jaksaa lukaista tai ainakin katsoa kuvia ;) Montaa museota ei ehditty valitettavasti kiertää, sillä uudessa kaupungissa pitää muistaa aina seikkailla metrolla, vaellella päämäärättömästi kartalla ja sen ulkopuolella ja tietenkin syödä moneen kertaan. Erityisen oivallisen tästä tavastamme turisteilla tekee se, että näin nähtävää jää aina seuraavaankin kertaan ;) 

Harmillista tällä reissulla oli, että kelit eivät oikein suosineet kanavakävelyistä, vanhojen rakennusten valokuvaamisesta ja haahuilusta kiinnostunutta seuruettamme. Torstai ja perjantai olivat liian märkiä päiviä opaskirjan ja kameran kanssa seikkailuun, ja lauantaina ja sunnuntaina pakkasta oli niin paljon, että kahta edellistä ei tehnyt mieli kaivaa taskusta lainkaan. Kuvissa kuitenkin joitain suosikkeja ikuistettuina!

Torstai: Päämäärätöntä tutkimusmatkailua, metrotestailua, ensi kosketus venäläiseen keittiöön,…

Ensi fiilikset Lenin aukion metroasemalla olivat aika, hmmm, odottelevat. Ensimmäinen kosketus Pietarilaiseen metroon oli pieni häkellys. Mihin nämä loputtomat rullaportaat vievät? Miten tällaiset kulkupelit voivat enää olla käytössä? Miten täältä pääsee maanpinnalle? Neljässä päivässä meistä tuli metron kanssa kuitenkin jo hyvät tutut. Asemilla kuvaaminen on kielletty, joten mitään todisteita yhteistyöstä ei tietenkään ole. Päivä sisälsi maanalaisen matkustamisen lisäksi montamonta kilometriä haahuilua jalkaisin ympäri Pietaria. Ensimmäinen ateria oudossa vaaleanpunaisessa ravintolassa oli ihana. Erityisesti kummallinen kasvissotku oli mieleen!

Päivän ehdoton helmihetki oli eksyminen sirkukselle. Tapasimme ihana lipputädin ja päätimme ostaa liput lauantain esitykseen katsomaan trapetsikarhua. Vain Pietarissa voi käydä tällaista!

Perjantai: Eremitaasi, luostarialue, Kirkko veren päällä I

Aamulla suunnattiin heti Eremitaasin auettua katselemaan taideaarteita. Olimme onneksi sen verran kärryillä, että emme kuvitelleet kiertävämme kaikkia rakennuksia ja niiden yli 300 näyttelyhuonetta. Yli 3 miljoonan näyttelyesineen kokoelmasta ymmärsimme jättää jotain seuraavaankin kertaan. Opiskelijat pääsevät museoon ilmaiseksi myös suomalaisella opiskelijakortilla, mikä ei ole lainkaan itsestään selvyys kaikissa matkakohteissa. Nautiskelimme yli kolme tuntia museon aarteista kiertäen venäläisen kulttuurin, ranskalaisen taiteen ja eurooppalaisen ”nykytaiteen” osastoja. Muutamia muitakin osastoja katsastimme tuossa sivussa. Helmeksi kierroksen loppuun jäänyt eurooppalaisen taiteen (1800 – 1900-luku) osasto sai minut melkein kyyneliin. Siellä melkein vieretysten roikkuivat Monet ja van Gogh. Uskomatonta! Ainut huono puoli tuossa valtavassa museossa oli WC-tilojen vähäinen määrä. Näillä viikoilla, kun helpotusta tarvittaisiin jo aika taajaan. 

Ihanan junaksi sisustetun lounasravintolan ja herkullisten soppien jälkeen suuntasimme metrolla kohti Aleksanteri Nevskin luostaria. Luostarialueen vieressä ovat kaksi suurta hautausmaa-aluetta, joihin on haudattu merkkihenkilöitä lukuisilta aikakausilta. Meitä kiinnostivat hautoja enemmän luostarialue, kirkko ja hunaja. Täältä sai ostettua luostarinhunajaa (toki tehty jossain muualla) ja pääsimme tutustumaan luostarin vanhaan kirkkoon (joka tietenkin oli lähes kauttaaltaan restaurointitöiden alla). Luostarin oma postitoimisto ja ihana pieni luostarikahvila olivat kyllä jo käymisen arvoisia paikkoja. Postinlähettäminen oli monin verroin mutkikkaampaa kuin meillä kotimaassa, mutta pullat ja kahvit maistuivatkin taivaallisilta kaiken säätämisen jälkeen. Ja kuten kuvasta näkyy, olen varustautunut oikein useammalla huivilla, kun kerran ollaan luostarialueella. ;) Pientä huivia oli muuten kätevää kuljettaa laukussa mukana, kun useamman kerran pysähdyimme ihan suunnittelematta johonkin kirkkoon hiljentymään ja ihastelemaan kauniita ikoneja. Tosin talvisaikaan paikalliset naiset käyttävät pään suojaamiseen myös paljon hattuja ja huppuja, mutta kesäisin huivi on ehdoton. Isoimmista kirkoista voi huivin myös saada ”narikasta” lainaksi. 

Viimeinen perjantain nähtävyys oli keskustan näyttävä pyhäkkö Kirkko veren päällä. Matkaoppaamme antamat tiedot sisäänpääsystä eivät pitäneet paikkansa, joten jouduimme kääntymään suljetuilta ovilta takaisin. Päätimme käyttää ajan kuitenkin hyväksi ja suuntasimme Kazanin katedraalin kautta kotiin. Kirkko oli kerrassaan vaikuttava! Näimme jopa kirkon oman hiirivahdinkin työssään :) 

Lauantai: Kirkko veren päällä II, Neva, Pietarin ja Paavalin linnoitus, Venäjän poliittisenhistorian museo, sirkus

Lauantaipäivä oli mitä kaunein. Edellisestä päivästä viisastuneina päätimme aloittaa päivän reitin Kirkosta veren päällä. Ei onnistunut vielä toisellakaan yrittämällä, sillä yhteistuumin olimme katsoneet aukioloajan väärin edellisenä iltana. Ei auttanut kuin jatkaa matkaa suoraa kohti Nevaa ja Jänissaarta. Jänissaareen ja Pietarin ja Paavalin linnoitukselle yli Nevan johtaa kaunis ja pitkä silta. Valitettavasti näkymien ihailuun ei ollut oikein mahdollisuuksia jäätävä sään vuoksi. Linnoitusalueella tehtiin kunnostus ja korjaustöitä näin sesongin ollessa hiljaisimmillaan, ja jouduimmekin toteamaan lippuluukulla, että Kosmologian ja rakettitekniikan museo oli kiinni. Ensi kerralla tälle alueelle täytyy tulla ehdottomasti ajan kanssa.

Yksi vaikuttavimmista nähtävyyksistä oli Simon hyvä bongaus kartasta. ”Hei, tässä vieressä olisi Venäjän poliittisen historian museo.” Monenlaisia museoita olen kiertänyt, mutta harvasta olen innostunut näin paljon! Suuri osa opasteista ja esitteistä oli venäjänkielisiä, mutta se ei haitannut, sillä toimivasti kootut näyttelytilat avautuivat myös vähemmällä kielitaidolla. Tajusin muuten myös miten valtavia aukkoja minulla on venäjän historiantuntemuksessa ja politiikan ymmärtämisessä.. Miljöö itsessään oli vaikuttava, sillä museo sijaitsi siinä talossa johon bolsevikit kokosivat 1917 keskuskomiteansa. Sihteeristön huone, Lenin työhuone ja parveke, jolta hän johti työläisiä vallankumousaatteisiin, ovat kaikki nähtävillä. Tiloihin on koottu myös erilaisia pieniä soppia, joissa voi nähdä tavallisen kansan elämää neuvostoliiton aikaan. 

Ennen illan sirkusnumeroita ehdimme pyörähtää muutamassa kirkossa ja vierailla myös mielenkiintoisessa kauppahallissa. Eksoottista toki sielläkin oli, mutta mummukoiden hedelmäkojut eivät kuitenkaan päihittäneet illan kameli-, trapetsi- ja klovninumeroita! Olen ollut viimeksi sirkuksessa lapsena ja vaikuttavaa se oli toki silloinkin. Mutta voi tätä ihmetystä nyt: Oikea orkesteri, pienet kiikarit, väliaika ja kokonainen rakennus vain sirkusta varten! Eläinnumeroista en oikein piittaa, vaikka junassa olinkin lukenut, että Pietarin sirkuksessa eläintenolot ovat erityisen hyvät ja niiden kouluttajat arvostettuja mestareita, mutta kokonaisuudessaan show oli ihmeellinen! Tänne tullaan kyllä vielä uudelleen koko porukalla.     

Sunnuntai: KIRKKO VEREN PÄÄLLÄ, paluu kotiin

Kyllä, aamu aloitettiin seisomalla taas kirkon ovella. Tällä kerralla pääsimme myös sisällä kirkkoon maksettuamme toki ensin pääsymaksun. Kirkot ja pääsymaksut eivät oikein minusta istu yhteen. Tälläkin kerralla huomasin, että kirkko oli toki vaikuttava ja mosaiikit ihania, mutta moni ”nimetön” kirkko kadun kulmassa oli tehnyt minuun reissulla monin verroin suuremman vaikutuksen. Eikä muuten noihin rupliin sisältynyt edes WC-mahdollisuutta! Hävytöntä. 

Suomen asemalla haukattiin kojusta viimeiset blinit (ovat muuten jotain ihan muuta kuin niitä pieniä lättysiä!) ja kahvit. Junamatka takaisin kotiin sujuikin ihan kuin vanhoilta konkareilta.