Reliikki

Seitsemäs kerta toden sanoo. Sijaistuntien kanssa kävi onni onnettomuudessa ja lähes koko viikon pyörin eri ryhmien kanssa keskiajan tapahtumissa. Seikkailtiin ristiretkien, pyhimysten, paavien ja skolastikkojen maailmassa. Antoisaa myös opettajalle! Keskiaika, toki yhdessä monen muun herkun kanssa, on ehdoton ikisuosikkini <3

Välillä sitä tosin tunsin itseni varsinaiseksi kivikauden jäänteeksi. Keskiaikakin vaikutti vierelläni varsin modernilta ja aikaansa seuraavalta, kun ei ope edes tiennyt kuka on Robin (vahva ja ainoa veikkaukseni oli Robin Hood!!) ja mikä ihmeen frontsideollie… mahtaa olla joku uusi tukkamuoti, vai? :D Youtubeenhan sitä  oli tätinkin pakko alentua. Ehkä en kuitenkaan levyä osta – pidän enemmän Eino Grönistä.

Rankan viikon jälkeen oli mukana kävellä viettämään perjantai-iltapäivää nuorekkaassa seurassa. Kummityttö 5v ja hänen pikkusiskonsa 3,5kk pitivät huolen siitä, ettei täti-ihminen paljon päässyt laakereilla lepäämään. Samalta reissulta sain mukaan kotiin tuomisiksi varsinaisen reliikin (vaikka ei nyt ihan sanan varsinaisessa merkityksessä). Ihana, käytössä pehmennyt ja kulunut potkupuku palasi ensimmäiselle käyttäjälleen. 26 vuotta ja kuusi vaippahousua samoissa pöksyissä – kunnioitettavaa! Tämä jäännös säilötään huolella kaappiin, siihen paisuvaan elämälaatikkooni vanhojen balettitossujen ja hiihtokoulutodistusten viereen.  

Mukavaa lauantaita! 

PS. Ensimmäistä kuvaa tutkittiin viikolla useasti oppilaiden kanssa: apostoli Pietarin kahleet San Pietro in Vincoli kirkosta Roomasta. 

Löydyin!

Tiedättekö sen keskustelun, joka käydään nälkäisinä ja väsyneinä asunnon eteisessä. ”Mitä. Etkö sä saanut mun viestiä? … Miten niin ei ole tullut? … Mä lähetin ainakin viisi viestiä….”. Meillä tätä keskustelua on jatkettu nyt jo tovi. Aina yhtä epäuskoisena kuuntelen selitystä saapumattomista tekstiviesteistä, kunnes tänään selvisi syy: vaimo ja vaimon viestit oli suunnattu vahingossa puhelimen roskakoriin. :D

Tässäpä näppärän vaimon vinkit tälle päivälle: Ripaus soodaa leikkokukkien veteen ja kukat pysyvät parempina pitkään. Ja muista tarkistaa roskakori, viestisi voivat löytyä yllättävistä paikoista.    <3

Halauksin

Ihanaa ystävänpäivää! 

Tällä kerralla halaukset ja suukot rakkaille lähtevät tätä kautta. Kuinka mielelläni vaihtaisinkaan kuulumisia kanssanne teekupin ääressä. Villasukat jalassa muisteltaisiin menneitä ja suunniteltaisiin tulevaa! Tuhat halausta ja suukkosta. 

Minä jatkan nyt huomisten tuntien suunnittelua. Olen tällä viikolla jälleen sijaisena lähikoululla. Kiirettä pitää, mutta työ on antoisaa. Gradun kimppuun on kuitenkin jo vähän ikävä ;) Tärkeintä on kuitenkin nauttia tästä päivästä! 

Purkki poikineen

Jossain vaiheessa kärsin suunnattomasta purkkihysteriasta. Kaikki keittiön kuivamuona piti säilöä erilaisiin metalli ja lasipurkkeihin. Pahimmasta purkkivaiheesta olen onneksi päässyt eroon, mutta edelleen pidän kauniista metallirasioista. Marimekon klassiset ja ajattomat purkit viehättävät aina ja huomaan makuni muuttuneen jollaintapaa aikuisemmaksi. En kuitenkaan mahda itselleni mitään katsellessani näitä säilytysrasioita. Voiko olla suloisempia! 

Sokerirasian saimme tuparilahjaksi, vaniljasokeri on joululahja ystävältä ja suola ostettiin nyt syksyllä yhdessä paikallisesta sisustusliikkeestä. Meidän varsin retro vihreä keittiömme ei paljon ylimääräistä väriä kaipaa, mutta muutama purkki on kiva pitää esille. Ehkä jonkun seuraavista voisin ostaa itselleni vaikka kevään kunniaksi! :) 

 

kuvat: http://www.ctendance.fr/derriere-porte-m-6.html

Pakkasaamu

Viime viikonloppuna oli aivan todella kylmää. Tehtiin pieni lenkki joenrantaan. Siellä on aina kirkkaina pakkaspäivinä satumaisen kaunista. 

Minä olen tuo kuvien iso eskimonainen anopin vanhassa aidossa kelsiturkissa. Takki on Simon haalima aarre minulle. Se on ihana ja niin lämmin, mutta myös uskomattoman painava. Harmi, että arkikäyttöön takki on kovin epäkäytännöllinen. Viikonloppujen ja pakkaspäivien erikoisuus siis. :) 

Kelit ovat lämmenneet vähän. Kiitos mummun ja papan lämpimien lapasten ja karkkiherkkujen, me varmasti selviämme tämän kylmän talven yli! Simo on rakastunut uusiin kaksikerroksisiin lapasiinsa <3 Pehmoiset paketit on parasta! 

Ihanaa lauantaita!  

Smile!

Tänään juhlii eräs merkittävä nuorimies merkittäviä vuosia. Harmittelen, miksi emme voi olla syömässä kakku ja juttelemassa mukavia pikkumiehen kanssa. Olisi monta hyvää juttua kerrottavana ja varmasti myös paljon hienoja juttuja kuultavana. Kaksivuotiaan ei onneksi vielä tarvitse liiemmin huolehtia tulevasta, onneksi, mutta meitä aikuisia välillä aina pohdituttaa elämän meno ja tulevaisuus. Missä olen ensi vuonna? Milloin valmistun? Koska pankinsetä on niin hullu, että myöntäisi meille ensiasunnonlainan? Mikä minusta tulee isona?

Moniin asioihin en tiedä vastausta, mutta viimeisen kysymyksen kanssa painivalle osaisin ehkä antaa vinkin: seuraa vaistojasi, etsi intohimoasi ja lopulta – käytä järkeäsi. Jos tämä kummitäti olisi saanut tahtonsa läpi, olisi minusta tullut hammaslääkäri. Luultavasti kirurgiaan erikoistunut työnarkomaani, joka olisi tuoksunut kotonakin kumihanskoilta, tarkistanut koirien, lasten ja vieraiden purennat sekä antanut miehelleen ohjeita napakkaan tahtiin: ”Aja.”, ”Imuroi.”, ”Salaatinlehti ykkösten välissä.” Lääkikseen en päässyt ja omien hampaidenkin rassaaminen on rauhoittunut. Uskon, että ole onnellisempi näin. Intohimonsa kullakin, mutta työksi niitä ei tarvitse itselleen ottaa. Joskus on kuitenkin niitä hetkiä, kun en millään malta olla vähän tutkimatta…

Kuva löytyi etsiessäni vanhojen kuvien joukosta yhteiskuvaa kummipojasta ja minusta. Tässä yhteiskuva minusta ja purukalustosta, pikkupeilistä ja pyöränlampusta – jotain vikaa kutosissa.     

Hymyä huuleen :) Se on ystävät viikonloppu!  

Ei mikään munaton nainen

Olen keskustellut tänään 15 -vuotiaisen kanssa siitä onko kaikilla esineillä ja hyödykkeillä todella joki arvo ja siitä mitä kukakin on syönyt aamulla, eilen ja viime viikolla…  Päästiin me oppilaiden kanssa lopulta asiaankin, mutta lahjakkaasti yrittivät nuoret vetää tuntia omaan tahtiinsa. Enpä tälläkään kerralla hellittänyt ohjaksista, vaikka pakko myöntää, että tiukkaa teki välillä. Ohjaksista ei hellittänyt myöskään Meryl Streep Rautarouvana! Käytiin Simon kanssa yllärileffassa alkuillasta, ja pakko myöntää, että tämän viikon naislegendat ovat olleet kyllä uskomattoman kovia pakkauksia. Maanantaina Marilyn ja tänään Thatcher. Olen ollut kovin viehtynyt Streepin näyttelijäsuorituksiin ennenkin (The Hours, Doubt, Paholainen pukeutuu Pradaan, Minun Afrikkani,…), mutta nyt löytyi kyllä ehdottomasti vakuuttavin veto pitkään aikaan. Uskomaton muuntautumiskyky! Jos suosittelin jo maanantain pätkää ja Marilynia, niin toden totta suosittelen myös tätä. Rautarouva oli lisäksi oivallinen ajankuvaus! 

Muuten on ollut melko leppoinen päivä: aamulla vähän juoksemista edestakaisin koulun ja koulun väliä, iltapäivällä mukava kahvihetki vanhan kaverin kanssa, illalla leffa ja luomupiirin pakettien haku. Kuvittelin, että olisin tehnyt hepreaa illan, mutta tässäpäs tämä taisikin tämä ilta hurahtaa. 

Olemme nyt toistamiseen tilanneet Simon kanssa paikallisen luomupiirin kautta tuotteita lähitilojen tuottajilta. Perunaa, porkkanaa, erilaisia sipuleita, hunajaa ja kanamunia oli tänään listalla. Jauhoja ei tilannut nyt, kun entisiä oli vielä jäljellä. Olimme tyystin unohtaneet tilauksen hakeminen, mutta onneksi mukavat jakajat soittivat muistutuspuhelun. 

Tavara on ollut tosi hyvää ja koko palveluun olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Tuottajan ja ostajan välistä tippuu tyystin yksi iso toimija, vähittäiskauppa, pois, jolloin myös tuotteiden hinnat pysyvät järkevinä. Mukava ja helppo tapa tukea paikallisia viljelijöitä! 

Noista kananmunista voisin tehdä aivan oman postauksen jonain päivänä – ovat ihania!

kuvat:

http://thecognitivedissonance.com/?p=1896

http://cinemaandpopcorn.blogspot.com/2011/08/academy-awards-2012-best-leading.html