melkein peiton alla jo

Tulin vain ilmoittamaan, että meillä on ollut oikein mukava viikko. Niin kiva, että en kertakaikkisesti jaksa tehdä mitään muuta kuin painella pehkuihin näiden herkkujen kanssa.

Viikonloppu ja viikko ovat olleet mitä parhaimmat. Hurjan ihanaa on ollut nähdä ystäviä, ja ihanien ihmisten ”tapailua” enemmän ja vähemmän kokonaisvaltaisesti jatkuu vielä koko loppu viikon. Sille hurjan iso JEE!!  Ihan niin isoa jee:tä ei saa poikani ja tissieni kummallinen suhde, joka tuntuu ajavan välillä koko huushollin hulluuden partaalle. Toivottavasti tätä ei ole luvassa koko loppu viikkoa.. Voisin kirjoittaa tästä rintaruokinnasta, joskus (olen kirjoittanut varmasti jo kymmenen kertaa kuitenkaan koskaan mitään julkaisematta.. jotenkin hankala aihe), mutta nyt kerään itseni sohvalta ja painelen peiton alle. Jos vaikka saisin luettua kirjaa kymmenenkin sivua.. Lukunautintoni ylle on vain laskeutunut kaksi suurta varjoa – sukupuut. Kirjan etu- ja takakansia peittävät huolellisesti laaditun näköiset sukupuut. ”Tuleekohan tästä kuitenkaan mitään”, huomaan ajattelevani. ”Minulla, kun on se huono tapa hyppiä kirjoissa kaikkien nimien yli…”

Että terve vaan. Lähdenpä tästä selvittelemään kolmen sukupolven mittaisia ihmissuhdesotkuja. Eipä paljon omat imetysongelmat enää painakaan.. :)