äidin hetki

Meillä on ollut mukava, mutta todella kiireinen viikko. Tai ehkä puuhakas on oikeampi sana. Simolla on ollut hirmuisesti työjuttuja ja me pojan kanssa ollaan oltu paljon kaksin. Iltaisin meillä on käynyt vieraita ja päiviinkin on riittänyt ohjelmaa niin, että äidin omat hetket ovat olleet vähissä. 

Aikuistenihmisten aika on vähentynyt myös sen vuoksi, että poika menee nykyään tuntia myöhemmin nukkumaan, ja väsyneet vanhemmat kömpivät kohta perässä pehkuihin. Että edes sitä perinteistä illan ”omaa hetkeä” koneella en ole ehtinyt viettää. Tämä kaikki johti siihen, että tänään aamulla hermostuin itseeni. Rakastan vieraita ja touhua, mutta taidan rakastaa myös itseäni.

Simo on monta hetkeä jo rohkaissut minua ottamaan omaa-aikaa ja lähtemään pois kotoa. Kesällä teinkin muutamia kaupunki pyrähdyksiä ihan yksin, mutta syksyn tultua, Simon töiden alettua ja päivätouhujen vakiinnuttua, en ole osannut ottaa omaa tilaa. 

No, ensi viikoksi on kampaaja varauksessa ja nyt miehet kaupungilla kaksin ostamassa pölypusseja. Nyt saan juoda teeni rauhassa ja ensi viikolla aion kuulkaas käydä ihan kahvilla – YKSIN. 

Palaan viikon puuhiin vielä myöhemmin, nyt on jo kiire maata hetki ihan rauhassa sohvalla ;)  

Ps. Kuten kuvasta huomaatte, mitään suuria esteitä äidin tuulettumiselle ensi viikolla ei näytä olevan kalenterissa.. ;)