lelui

Meillä on pikkuinen kassi pojan leluille. Se on minusta erittäin sopiva (ja liiallinenkin) määrä tavaraa tällä hetkellä. Lelut ovat ihania, mutta harvasta miekkonen vielä oikein ymmärtää… Tähän asti eniten aikaa poika on jaksanut viettää harsojen, mittanauhan, Sophie-kirahvin sekä katselukirjojen kanssa. Niin ja leikkikaaren.

Kaari saatiin lainaksi kavereilta. Ihan on toiminut, mutta alkaa menettää jo kovasti tehoaan.. Poika tutkii ja puuhaa leikkikaaren alla, mutta nykyisin roikkuvia leluja enemmän on kiinnostanut itse kaari. Fiksu miekkonen ottaa siitä vauhtia omiin potkuharjoituksiinsa. Päätettiin sitten, että jotain uutta virikettä on keksittävä…

Isän jumppakeppi survaistiin kahden tuolin väliin ja keppiin kiinnitettiin kaikkea mahdollista: koliseva joulupallo, ensilelu, maitopurkki makaroneilla höystettynä sekä Suomalaisen muovipussi. Yksipäisen raadin suosikki löytyi heti! Muovipussi.

Mukava leikkikaari kävi työlääksi vanhemmille, kun muovipussia kuolaavaa poikaa piti vahtia haukan tavoin. Eihän sitä tiedä, vaikka jotain paloja jyrsiä saisikin irrotettua niillä kahdella alaleuan tyngällään. Muita miinuksia vanhempien mukaan olivat liikuteltavuus (hyvin puutteellinen) ja suuri koko. Plussaa tuli kierrätysarvoista ja edullisuudesta (ilmainen!) sekä tietenkin muunneltavuudesta.

Pistäkäähän jakoon omia (ja lasten) lelusuosikkeja ja innovatiivisimpia luomuksianne!