19. marraskuuta 2011

Siiveniskuja


Meillä täällä edelleenkin odotellaan lunta. Kerran se jo kävi täällä, mutta lämpöiset kelit veivät sen mennessään. Täällä on niin uskomattoman pimeää ja ankeaa, kun ei ole lunta. 

Eilen istuttiin iltaa kaverien luona. Saman pöydän äärestä löysimme monia ihmeellisiä yhteensattumia ja yhdessä intoonnuimmekin pohtimaan sitä kuinka pieni maailma oikein on. Illan päätyttyä minä olin tavannut sekä enoni vaimon työkaverin että kummitätini työnantajan mahdollisen uuden patentinkehittäjän…

 Tänään herättyäni ja istuuduttuani koneelle löysin videon, joka muistutti minua jälleen siitä miten ihmeellinen tuo eilen pieneksi väittämäni maailma on, ja kuinka vähän siitä vielä mitään ymmärrän. Katselkaa ja ihmetelkää. Minä vedän tuolin ikkunan eteen, keitän kupin teetä ja odottelen lumen saapumista. Yksi suuri ihme sekin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti