On sunnuntai-ilta. Viimeiset tunnit olen istunut vain koneella tutkien israelilaisten vaelteluja halkierämaiden ja vuoristojen. Melkoista siksakkia. Katsotaan millaista ajatusvyyhtiä oppilaat pääsevätkään aamulla kello kahdeksan selvittelemään… Sinänsä kyllä varsin ajankohtaisen teeman ympärillä pyörimme huomenissa. Ovathan nuo Mooseksen kirjat täynnä perhedraamaa ja mitä mielenkiintoisimpia vanhempi-lapsi – suhteita. Onnea vain vielä kaikille isille!
Tänä vuonna emme päässeet juhlimaan isiemme emmekä pappojemme kanssa tätä merkkipäivää. Onneksi aamulla kuitenkin kuulin rakkaita miehiäni puhelimessa! Oma isä ja pappa ovat ehdottomasti oman elämäni miehet top4-listalla yhdessä Simon ja veljeni kanssa.
Isänpäivästä, kakusta ja juhlahumusta päästiin myös me osallisiksi tänään, kun ystävät toivat kakun puolikkaan ja kolme ja puolikuisen töttörön meille hoitoon. Vanhemmat pääsivät nauttimaan yhteisestä ajasta ja isänpäivästä, kun me Simon kanssa katsottiin ihanaa pikkuneitiä muutama tunti. Yhdessä tehtiin pitkä lenkki, jumppailtiin, laitettiin ruokaa ja lauleskeltiin. Onpas se neiti vaan niin mainio!
Kameran muistia en ehtinyt kaikkien hommien keskellä purkaa, joten kuvaksi valitsin arkistosta jotain minulle rakasta. Jospa pääsisin mummulaan keinuttelemaan vielä tänä vuonna.. Mukavaa (kohta) alkavaa viikkoa!
Mikä söpis postaus! ;)
VastaaPoista