24. marraskuuta 2011

Lumetta



Lumi on sulanut jälleen. Miten minusta tuntuu, että koko tässä syksyssä ja talvessa, joka vain antaa odottaa itseään, on minulle pohjimmiltaan kysymys ainoastaan lumesta. Joko sitä sataisi? Ei kai se katoa minnekään? Miten paljon sitä olisi riittävästi? 

Joka aamuinen verhojen tempominen tuotti tänään surua ja murhetta. Kello puoli seitsemän keittiön ikkunasta näkyi vain pimeyttä ja naapuritalon valot – mutta ei enää lunta. Minun lumeni on kadonnut! Milloin sitä saisi lisää? Tilaisin oikein paljon, kinoksia ja muutaman nietoksenkin voisin ottaa.
Eilen etsin hylättyjen tavaroiden laatikostani suitsuketikkuja. Tikkujen lisäksi löysin myös vanhan jouluisen ovikoristeeni, joka oli tosin kolhiintunut maattuaan laatikossa muiden ylen hyödyllisten esineiden seassa. Pohdin eilen, että millä voisin fiksailla jouluista kylttiä. Kanelitankojen ja muovisten varpujen sijasta taidankin kipaista askartelupuotiin ostamaan valkoista sprayta. Voin sillä tuunailla ovikoristeen uuteen kuosiin. Ja jos lumettomuus vielä pitkään jatkuu, voin käyttää lopun värin keittiönikkunan valkoiseksi maalaamiseen. Eipähän tarvitse vedellä verhoja enää aamuisin – meille on tullut ikitalvi!

Kuvat ovat talvelta 2010. Silloin oli lunta ja seikkailut parhaimmillaan! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti