Väitin äsken Simolle kovasti, että elämme vasta maanantaita.
Pahus. Mieheni oli jälleen oikeassa, mikä tarkoittaa sitä, että olen missannut
jälleen yhden päivän kirjastolla. Gradu etenee hitaasti mutta varmasti. Puuhaa
jää varmasti vielä jonkin verran myös vauvan syntymän jälkeiselle aikakaudelle,
mikä (kiitos ihanien raskaushormonien!) ei jostain syystä kauhistuta minua
lainkaan niin paljon kuin ennakkoon olisin voinut olettaa. Joka päivä olen
tehnyt kovasti hommia ilman mitään lusmuilua, mutta työtä onkin kirjojen kanssa
ollut enemmän kuin olin ennakkoon kuvitellut. Tämä on elämää ja oikeastaan ihan
ihanaa sellaista!
Toki on pakko myöntää, että tietokoneen ruudun sijaan
mieluummin tuijottelisin vaikka näitä kirjoja. Tuo Mekkotehdas oli ihan ihana!
En ole todellakaan mikään ompelijatyyppi, mutta tässä kirjassa kaavatkin
näyttivät niin mukavilta, että voisin jopa onnistua! Ehkä kummitytöt ja
lähipiirin prinsessat saavat jotain hepeneitä (lue: vessapaperikruunut ja
prinsessatarroja) jahka tässä innostus oikein ottaa vallan.
Kuten huomaatte, mitään todellisuuden tajua tällä naisella
ei ole! Gradu kesken ja vauva tulossa muutaman viikon sisällä, ja hän vain
suunnittelee vanhan Singerin virittämistä ja uusia projekteja. Jos nyt nuo
vauvantossut tekisit ensin loppuun…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti