Raskas vatsa

Se olisi kuulkaas hyvinkin alle kaksi kuukautta ja tämä odotus olisi pulkassa – jos siis kaikki vaan menee kivasti loppuun asti. Uskomatonta. Muutama viikko ja tässä ollaan kolmisin ihmettelemässä elämää. Ihana ajatus. 

Usein tuntuu siltä, että liian vähän ehdin nautiskella tästä odotusajasta, kun pää täyttyy gradusta ja näistä arjen kuvioista. Toisaalta, olen aivan hyvillänikin, ettei ylimääräistä aikaa ole liiaksi miettiä ja vatvoa rintakumeja, korvikkeita, unikouluja ja muita. Kaikki sitten ajallaan. Vauva onneksi pitää huolen siitä, että en liiaksi uppoudu gradumaailmaan. Aika mukavasti jo jalat yltävät kylkiluille..

Mutta mitä tässä oikein on tapahtunut? 

Loka-marraskuu:

-          Nukuin, otin pikku päikkäreitä, lepäsin ja leputin silmiä. Onneksi meillä on joka huoneessa pötköttelypaikka.

-      Jos en maannut tajukankaalla vaakatasossa, opetin nuorisoa koululla tai haukkasin pikku välipalaa. Elämä tuntui koostuvan oppitunneista, mandariineista, porkkanoista ja suolakurkku-juusto-voileivistä.

-          Onneksi Simosta vaikutin kohtuullisen järjissäni olevalta, vaikka oma olo ei sitä ihan ollutkaan.

Joulukuu:

-          Väsymys ja huono-olo voitettiin ja elämässä alkoi olla pientä töiden loppumisen odotusta

Viikolla 15 itsestä vatsani oli jo valtava. Töissä työkaveri tosin kommentoi vatsani kokoa: ”kuvittelin sinun syöneen ylimääräisen joulutortun…

-        Ensimmäiset äitiyshousut (Kiitos A!) olivat ihana kokemus

Tammikuu:

-          Ensimmäiset liikkeet olivat ihmeellisiä

-          Vauvansänky kannettiin naapurista alakerran varastoon odottamaan kesää

-   Kuun lopulla päästiin rakenneultraan ihastelemaan vauvaa. Muistoksi keikasta saatiin tosin vain mystinen jalkapohjan kuva. 

Helmikuu:

-      Hetkellinen vauvaspurtti valtasi talon: ostettiin vaunut, osallistuin kaikkiin mahdollisiin vauvailtoihin ja kursseihin ja kannoin kotiin kirjastosta teeman mukaisia lehtiä ja kirjoja

-     Piikkikammosta eroon pääseminen saatiin hyvälle mallille kaikkien kuukauden verikokeiden jälkeen. Ei yhtään pyörtymistä ja laveriakaan ei tarvittu enää hätiin

Maaliskuu:

-       Vointi oli mitä mainioin ja kymmenen tunnin kaupunkipäivät Pietarissa olivat lastenleikkiä. Viikkoa myöhemmin jo puuskutin ja hiippailin maitokaupasta kotiin. Mistä tämä olo tuli? Onneksi kaikki tässä raskaudessa tuntuu menevän ja tulevan tuuliviirin tavoin. Kaksi viikkoa tätä ja kaksi viikkoa tuota. Salilla jaksoin käydä lopulta viikolle 28 asti.

-          Astianpesukone ja uusi pyykkäri kotiutettiin helpottamaan vauva-arkea ja kevättä

-    Neuvolalääkärissä vauvalla oli kaikki hienosti. ”Pitkä ja hoikka” on lääkärin arvio vauvasta, joka ei vieläkään suostunut paljastamaan kasvojaan. Hienosti raivotarjonnassa!

Huhtikuu:

-        Vatsa alkaa olla jo ihan VATSA. Olen jopa häkeltynyt ja hieman kauhuissani. Jos ei nyt enää kovin kasvaisi. Taitaa olla turha toivo, kun vielä olisi viikkoja jäljellä.

-   Pyörähdin ylimääräisellä neuvolalääkärin käynnillä supistelujen takia ja samalla pyysin uutta painoarviota. Epäilykseni olivat oikeat – vauva on vähintäänkin keskikäyrän kamaa ja ehkä ylikin. Jos ei nyt ihan äitinsä mittoihin kasvaisi.. terveisin neito 4350g

-     Kuun lopulla olo on mitä mainioin: välillä kyllä väsyttää, mutta hyvin jaksan viipottaa vielä koulun ja kodin väliä. Virallisesti ollaan jo äitiyslomalla, mutta käytännössä edelleen jumissa gradun kanssa kirjastolla

Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua? ;)

Tuo painon kehitys sekä vauvalle että äidille on kyllä kumma juttu. Lääkäri sanoin, että äidin syntymäpaino on yksi keskeisesti vaikuttava tekijä sikiön syntymäpainoon. Paljon määrittävämpi kuin isän syntymäpaino! Mitään raskausdiabetestä tai sikiön suureen kokoon muuten vaikuttavia riskejä minulla ei ole, joten vauva kasvaa siellä ”omalla käyrällään”, ihan niin kuin minäkin nyt. Painoa ei itselle tahtonut kertyä aluksi millään, mutta nyt ollaan päästy jo hyvää vauhtiin tässäkin hommassa. Onneksi turvotusta ei vielä ole tullut ja muutenkin vointi on pysynyt hyvänä. 

Omaa raskautta ihmetellessä on ollut ihanaa ihastella monienmonien ystävien ja tuttujen vauvauutisia. Pientä väkeä puskee sukuun ja ystäville. Mikäs sen parempaa on kuin ihastella tällaistakin elämänvaihetta yhdessä toisten kanssa! Kuvissa muuten ihan aitoa odotusarkea. Kuten huomaatte, paljon ei ole kuviin laittauduttu. ;)