Jonnin joutavaa

Tuntuu, että monessa blogissa on viime päivinä puhuttu arkeen siirtymisestä. Toinen on startannut onnistuneesti ja uudella innolla työt lomapäivien jälkeen, toinen taas ahdistelee yhdessä rairuohon kanssa nuupahtanutta motivaatiotaan koulu hommiin ja koko kevääseen. Minä luistelen tuolla jossain välissä. Kouluhommat sujuivat ihan mallikkaasti pitkän tauon jälkeenkin, mutta kirkkaiden kevätpäivien vetäydyttyä pilveen, on mieleeni hiipinyt kamala kevätstressi. Miten saada kaikki ajoissa valmiiksi ennen kesän tuloa? Mitä tehdä asunnolle kesällä? Kuka lukisi puolestani kasan kirjallisuutta graduun? Milloin työkuviot selviävät? Ja mitä ihmettä teen sitten, kun kesä lopulta on ohi? 

Simo totesi, että jonnin joutavia nämä minun huoleni. Asiat kuulemma järjestyvät. Minä sanon, että se Jonni voisi viedä huolensa muualle eikä kylvää niitä tällaisten viattomien tyttöjen päihin.

Huomenna soitan Lappeenrantaan ja etsin meille kotia kesäksi. Ja ehkä se professori setäkin osaa huomenna kertoa vastauksia näihin Jonnin kysymyksiin tai muutamiin muihin, joita olen hänelle valmistellut. Onneksi tapaan illalla ihanat naiset, jotka varmasti tietävät vastauksia. Ehkä eivät juuri näihin kysymyksiin, mutta ainahan me voimme keksiä vastauksiin sopivia visaisia pulmia. Voi Jonni ja joutavat huolet.