Kalamies

Viime päivät ovat ajelleet ohitseni leppoisaa lomalaisen vauhtia.  Pääasiassa elo on koostunut rauhallisella tahdille tehdyistä työpäivistä ja rennoista illoista. Ei siis mitään ihmettä. Onneksi keski-ikäiset vanhempani saapuvat kohta paikalle pistämään vähän menoa tähänkin talouteen ;) Jokunen kuva on kuitenkin näiltä hiljaisilta päiviltäkin muistikortille eksynyt. Simon kalakuvat olen ottanut sillä järeämmällä järkkärillä, jonka käyttöön yritän vähitellen totutella. Paljon harjoitusta ja pitkää pinnaa sen käyttö vielä vaatii, mutta pikkuhiljaa tässä edetään. Kuten muissakin asioissa niin myös tässä, totean olevani hieman liian mukavuudenhaluinen – teen mielelläni vain niitä asioita joissa olen hyvä. Tämän kesän teema monessa asiassa tuntuukin olevan omien mukavuusalueiden koetteleminen. Jatketaan siis harjoituksia!

Yksi sotku?

Ollaan itse asiassa saatu tietää jo reilu viikko sitten, että syksyn asuntokuviot ovat kunnossa. Unohdin jotenkin vain täällä hehkuttaa asiaa! En nyt lähde tässä syvällisesti analysoimaan miten hanurista paikkakuntamme opiskelija-asuntosäätiön toiminta on, tyydyn nyt vain toteamaan, että aivan turha on kuvitella kotia saavan tuolta nätisti jonottamalla ja vuoroaan odottamalla. Meitä onnisti kuitenkin tällä kerralla! Paperilla näytämme opiskelijapariskunnalta, joka muuttaa kaupunkiin Etelä-Karjalasta, joten koti löytyi tällä kerralla meille ”ulkopaikkakuntalaisille” lähes kivuttomasti. Lehti-ilmoituksia ei tällä kerralla tarvittu lainkaan. Onni sinänsä, sillä asuntojen ja ilmoitusten perässä juokseminen töiden ja välimatkan takia olisi vähintäänkin hankalaa.

Jotain jännitystä tässäkin projektissa kuitenkin on, sillä uudesta asunnosta emme ole nähneet kuin pohjapiirroksen. Onneksi olemme kuitenkin käyneet samassa talossa ystävien luona kylässä, joten joku kuvitelma pinnoista ja talosta jo on. Pohjaratkaisultaan asunto on ihan ok: kaksi makkaria ja tupakeittiö. Ongelmaksi varmasti muodostuu tuo eteis-keittiö-ruokailu-oleskelu –tila, joka on kokonaan yhtenäinen tila. Millainen ruokapöytä? Miten jakaa tilaa? Minne kaikki kengät ja takit? 

Niin, mikään sisustusblogihan tämä ei ole, mutta tässä jos jossain on mielestäni arjenmakuinen pulma! Mitä ihmettä tehdä "opiskelija-asunnonharmaille" pinnoille, kun niiden toivoisi olevan helpot valkoiset tai vaikka reippaan oranssit?  Kuinka paljon ruokapöydän ja seinän väliin jätetään tilaa? Ja millaiset verhot laitetaan ikkunaan, joka muistuttaa enemmän kajuutan kuin keittiönikkunaa!!?  

Inspiraatio-/paniikkikuvat Sköna Hem

iltapalasta

 

Joskus on kiva pakata reppu ja hurauttaa pyörillä iltapalalle vaikka metsän siimekseen tai kallioluodolle. Koska ilta oli ihana, tuuli lämmin ja virtaa riitti, poljettiin me Simon kanssa haukkaamaan iltaherkut Saiman rannalle. Löydettiin ihana paikka rantakallioilta! Onneksi se einiinkaunis UPM:n Kaukaan tehdas jäi sopivasti selän taakse. Ilta-aurinko paistoi ihanasta, repusta löytyi päivällä tehtyä pitsaa ja kylmää juomaa sekä suklaapatukka jaettavaksi – paras iltapala parhaassa seurassa! 

Palvontaa

Hei vaan täältä sisätilojen viileydestä! 

Työajattoman työn ehdottomia plussia ovat ne hetket, kun töiden lomassa voi kietaista huivin päähän, vetää sortsit jalkaan ja painella lehden kanssa pihalle nauttimaan kesän lämmöstä. Ja onneksi se hetki paahteessa riittää minulle nykyään oikein hyvin – puoli tuntia ja sisälle oli jo pakko päästä. Ei minusta enää auringonpalvojaksi ole! Pieni päivetys on kyllä jees, ja sen näytän saavan kivasti ihan työmatkapyöräilyä harrastaessani. :) 

Tuo meidän pikku parveke on hankalasti suoraa ensimmäisessä kerroksessa kaikkien ”kulkureitillä”. Ja puuttuva katos + keskipäivän aurinko on yhdistelmä, joka entisestään vähentää terassin käyttöä, mutta ehkä me vielä ne pikkujakkarat hommataan aamukahveja varten ;) Kovasti huolehdin kesäkuun alussa parvekekukista ja kasveista, mutta niidenkin hommaaminen on jäänyt, kun terassin ympärys on täynnä tällaista pientä kakkaraa! Talonmies ajelee sen matalaksi kerran kahdessa viikossa, mutta tämä sinnikäs auringonpalvoja vaan kasvaa aina uudelleen :)

Ketuttaako?

Meillä on podettu jo pitempään eräänlaista laukkukriisiä. Vanhassa Haltin repussa on nyrkin mentävä aukko pohjassa ja minun laukkuvarastostani ei oikein löydy toista toimivaa arkikassia, jonka kanssa pyöräily olisi edes siedettävää. Pakko etsiä siis uusi (työ)laukku. Äiti parka varmaan kuolee, kun tajuaa tyttärensä käyttävän reppua töissä, mutta löytöni on niin mielettömän siisti, että kukapa nyt ei voisi tätä käyttää mustien housujen kanssa ;) Ei nyt sentään, mutta kyllä reppukin voi minusta olla tyylikäs ja ajaton varsinkin, jos kyseessä on todellinen klassikkotuote. 

Monen onnekkaan sattuman ja alennuksen jälkeen löytyi reppu vielä hävettävän halvalla hinnalla. Toki liikkeeseen jäi vielä muitakin ihania kettusia <3 Ensi kerralla sitten :)

Tuotekuvat lainattu täältä.

Piirakoiden kunkku!

Se olisi ystävät sitten heinäkuu! Lappeenrannassa paistaa aurinko mittari on mukavissa lukemissa. Ehkä suuntaan pyörän kanssa jonnekin seikkailuihin tänään. :) Ennen retkien kehittämistä kuitenkin muutama tunnelmakuva Kuopion ”viikonloppu” reissulta. Kesätyöläisen lomapäivät harvoin sattuvat viikonlopulle, mutta onneksi emme ole pulman kanssa yksin. Ihanat ystävät tarjosivat vieraille mitä parhaimmat lomapäivät Savon sydämessä! Meillä oli kuulkaas kukko ja kaikki!! :)

Miehet pääsivät kalalle ja naiset kaupoille. Yhdessä saunottiin, pelailtiin ja juteltiin kesän kuulumiset. Perjantaina ehdittiin poiketa ihanalla Pikku Pietarin torikujalla ja haukata ne oikeat Hanna Partasen lihapiirakatkin (vaikka nopsina tyttöinä me rouvat oltiin yhdet kyllä jo syöty torstaina..). Ja vaikka kuinka Lappeenranta olisi vetyineen ja atomeineen lihisten luvattumaa, täytyy myöntää, että koskaan en ole noiden savonpiirakoiden veroisia syönyt!