Ajattelin, että pieni tilannepäivitys elämääni olisi ehkä
paikallaan ennen kuin varsinaisesti pääsen aloittamaan normaalia ”teekuppeja ja
aatoksia” päivittelyäni.
Syitä pitkälle hiljaisuudelle on monia. Viime syyskuussa
alkaneet työt veivät minut mennessään. Illat ja viikonloput kuluivat tunteja
suunnitellen. Pienet vapaahetken rippeet tuntuivat mielekkäämmiltä viettää
Simon ja kaverien kanssa, kuin istuen koneella ja päivitellen blogia.
Työn takia myös osiksi elin hiljokseen näillä taajuuksilla.
Omien oppilaiden tai työyhteisön en haluaisi välttämättä löytävän uuden open
blogiin. Mielestäni omien ajatusten ja elämän jakaminen ei ole vain huono ja
kurja juttu, mutta kaikki eivät ajattele asiasta näin. Toisaalta en myöskään
halua kirjoittaa täällä blogissa työasioista tai oppilaista, ja koska syksyni
nyt oli lähinnä vain työasioita ja oppilaita, tuntui välillä mahdottomalta
löytää edes mitään kirjoitettavaa.
Kolmas merkittävä asia oman ajan ottamiselle oli syksyllä
alkanut jatkuva ja loputon väsymys. Väsymyksen aiheuttajaan tutustumme kesän
alussa, jos kaikki menee hyvin. Lapsen syntymä ja odotus ovat valtavia asioita,
joiden pohtiminen oli minusta ihanaa ensin ihan kahden Simon kanssa. Läheiset
ystävät ja perhe ovat nyt mukana ilossa, ja koska kukaan ei voi kuvitella minun
kanniskelevan keskivartalossani gradukirjallisuutta, alkaa asia valjeta jo
kaikille muillekin.
Niin ja se gradu. Tilannetietona voidaan kertoa, että se on
palautettava keväällä, koska en aio kirjoittaa sitä yhdessä vauvan kanssa. Työt
koululla loppuivat joulukuun lopulla ja tämän alkuvuoden olen istunut
kirjastolla ja lukenut lisää taustalukuun vaadittavaa kirjallisuutta – ja
innostunut. Voi kun minä voisin tehdä vain yhden pitkän taustaluvun! Ensi
viikolla palaan lukusalista tietokoneelle ja aloitan sen hikisen
kirjoittamisen. Oman vanhan tekstin lukeminen tuntuu kamalalta. Edessä onkin
paljon korjattavaa ja vielä enemmän uusia kirjoitettavia sivuja. Tohtorinväitöstään
tekevä ystäväni kysyi kohteliaasti käytävällä: ”hävettääkö?”. Hävettää. Oman
vanhan tekstin lukeminen on jotain todella nöyryyttävää. Ehkä parempi vain
kirjoittaa eikä lukea.
Oi, onneksi olkoon! Minulla oli sama tillanne pari vuotta sitten. Syksyn vietin kaameassa alkuraskauden väsymyksessä, keväällä rykäisin gradun kasaan ja suoritin opettajan pedagogisia, ja sitten kesäkuussa valmistuin ja meidän Ida syntyi :) Tsemppiä, kyllä se vauvan tulo antaa kummasti potkua gradun valmistumiseen!
VastaaPoistaKiitos! Tsemppiä tarvitaankin :) Ihanaa tietää, että joku muukin on selvinnyt tästä!
PoistaOnnea ja siunausta odotukseen! :) Ja tsemppiä viimeiseen graduponnistukseen!
VastaaPoistaKiitos Muhku! <3
PoistaOnnea teille molemmille. <3 Kyllä se gradu sieltä tulee, viimehetkillä, mutta tulee. :)
VastaaPoistaKiitos <3 Tsemppausta otetaan vastaan vaikka koko kevään :)
PoistaIhania kuvia sulla! Mukava kun jätit jäljen blogiini. :)
VastaaPoistaKiitos. Teilläpäs se ihana koti ja kuvat on! :) Pitkän pyörimisen jälkeen tohdin jättää myös kommentin. Ehkä jatkossa olen rohkea useamminkin :)
Poistaonneks olkoon molemmille!!
VastaaPoista-jarna