hurlumhei

Yritin miettiä kovasti jotain yhtenäistä aihetta tälle kirjoitukselle. Jotenkin vain arki ja etenkin tämä päivä on tuntunut varsin otsikottomalta. Kaikkea mielenkiintoista pientä säätöä koko päivä, mutta ei varsinaisesti mitään mistä oikein saisi kiinni. 

Gradun kanssa olen siirtynyt silppuajaliimaa –vaiheeseen. Kuvassa näkyy lukua kolme suikaloituna työhuoneen lattialle. Olen aina pitänyt palapeleistä. Onneksi keksin, että voin tehdä gradustakin sellaisen! Kun tekstimassojen pyörittely näytöllä ei tunnu tuottavan tulosta, voi pistää sivut silpuksi ja lattialla. Näin saadaan uusia oivalluksia!

Yläkerran koira oli tänään hiljainen. Kävin eilen jättämässä haukulle mukavan lapun, että me ymmärretään. Joskus on vaikeaa olla yksin kotona. Joskus elämä vaan turhauttaa. Illalla koiran omistaja kävi kiittämässä viestistä ja antoi puhelunnumeron. Nyt meillä on tarralappu kaapinovessa ja siinä yläkerrankoiran numero, jos tulee vielä asiaa.  

Varattiin äsken hotelli Pietarista. Venäjänmaan täytyy olla jotenkin ihana. Sinne tuntuu olevan niin hankala päästä. Huomenna menen jututtamaan vakuutusyhtiön tätiä ja pyytämään paperia vakuutuksestamme. Simo uusii passin. Ensi viikolla haetaan viisumit. Sitten vain toivomme, että junat kulkevat ja borssikeitto on lämmintä.

Elämässä välillä olo on kuin karusellissa. Tästä purkista tulee kuitenkin erityisen hyvä mieli, vähän hattarainen. Tuo on mummon vanha purkki. Kun olin pieni, mummo säilytti siinä ompelutarvikkeita. Nyt mummoa ei enää ole ja minäkin olen jo vanha. Ja elämä on välillä yhtä hurlumheitä.