pitkä viikonloppu

Viikonloppu ”etelässä” oli ihana! Lähdettiin suuremmalti suunnittelematta torstaina liikkeelle. Vauvakerhon pikkujouluista melkein suoriltaan istutettiin miekkonen Ventoon ja startattiin kohti pääkaupunkiseutua. Rennosta otteesta (eli kaameasta kiireestä ja lähtöpaniikista) kertoi muun muassa se, että unohdin pakata kaikki alusvaatteet itselleni. Citymarket Heinola tarjoili onneksi loistavia ale-tuotteita ;)

Samalla RENNOLLA otteella oltiin koko viikonloppu. Simo luki Hesaria aina, kun vain ehti, poika otti rennosti ja nautti kaikesta saamastaan huomiosta ja minä latasin akkuja hyvässä seurassa. Ihanaa ruokaa, saunomista ja vähän pelailua – ei mitään niin ihmeellistä, mutta juuri täydellistä!

Viikonloppuun kaikkiaan mahtui kolme kotia, suunnaton määrä tärkeitä hetkiä ja lukuisia ajokilometrejä. Korvat soivat vieläkin (ei millään pahalla Vento, mutta..). 

kuvakalenteri

Joulukuu on ehtinyt jo pitkälle. Viikonloppuna sytytettiin jo toinen adventtikynttiläkin palamaan. Me ehdimme sytyttää kynttelikkömme toisen kynttilän vasta tänä aamuna. Vietimme pitkää viikonloppua pojan kummitädin ja hänen puolisonsa luona, ja eilen ajeltuamme koko päivän, päätimme yksissä tuumin sammua kaikki suoraa sänkyyn..

Tänä aamuna availtiin sitten joulukalenterin luukkua ja fiilisteltiin toista adventtia. Olen ripustanut meille pientä jouluista aamupuuhaa katonrajaan. Luukuista löytyy perhekuvia vuosien varrelta. Suurelta osin kuvat ovat meidän seikkailuilta ja retkiltä. Pojalla on siis joka aamu pikkuinen tarinahetki elävästä elämästä ;)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

päivittelyjä

Niin se viikko taas vierähti ilman päivittelyjä.. Paljon ollaan ehditty touhuta ja poika on pitänyt vanhemmat kiireisinä. Simo on tehnyt iltaisin töitä ja poika on nukkunut huonosti, joten aikaa koneella istumiselle on jäänyt kovin vähän. Välillä olen kokenut huonoa omatuntoa siitä, että blogi elää hiljaisia hetkiä täällä, mutta toisaalta, olemmepahan eläneet ainakin kaikki vähäiset ”vapaat” hetket kunnolla tässä todellisessa maailmassa.

Mitä viimeisiin päiviin on kuulunut?

Olemme osallistuneet ensimmäiselle retkelle! Vauvakerho suuntasi vaunut kohti läheistä leirikeskusta viime viikolla. Yhteinen adventtiretki oli ihana kokemus. Kappelissa pidetty hartaus ja etenkin silkkihuivit olivat meidän pojan makuun. Kuolattu keltainen ihanuus palautettiin ovella koriin huudon kanssa. Minua harmitti reissussa vain se, että sieltä piti lähteä kotiin.. Miksi lasten pitää päästä päiväunille silloin, kun äideillä olisi juuri vallan mukavaa?

Olen juonut glögiä ja kahvia viimeiseen viikkoon enemmän kuin koko kuukautena. Eli siis olemme nähneet paljon ystäviä! Ihanaa :) Erityisen ylpeä olen itsestäni siinä suhteessa, että nykyisin uskallan kaapata kaupungilta puolituttuja kahville myös silloin, kun olohuone lainehtii leluista, keittiö on aamukiireessä kuin pommin jäljiltä ja asunnossa tuoksuu vastaleivotun pullan sijasta biojäteroskis.

Ja meillä on aloitettu kiinteät! Pojalle maistuu sekä porkkana että bataatti, mutta ruuan nieleminen on vielä kovin kummallista puuhaa. Todistettavasti koko ketjun läpi on kuitenkin saatu jo kumpaakin kulkemaan… Kirjoitan tästä ehkä vielä tuonnempana lisää, kun olemme päässeet alkua pidemmälle. Monia kysymyksiä on jo herännyt ja pientä paniikkiakin aika-ajoin on ollut ilmassa (milloin niitä puuroja? voiko tässä edetä lapsen tahtiin, kun kohta on 6kk plakkarissa ja pitäis saada KUNNOLLA muutakin kuin tissiä?... )..

Ja kuten kuvista huomaatte, kamera on liikkunut mukana huonosti. Tässä suhteessa pitää ottaa itseä niskasta kiinni. Poika on pikkuinen niin lyhyen ajan, että kuvia pitäisi ottaa NYT eikä huomenna. Ja kuten Simo muistaa aina muistuttaa, niitä kuvia pitäisi muistaa ottaa KAMERALLA, ei vain puhelimella.. 

pieniä juttuja

Hyvä mieli syntyy

-          rauhallisesta aamusta ja täydellisestä aamukahvista

-         kohteliaista herroista lounasaikaan (vaunulliset naiset tarvitsevat aina hieman tavallista enemmän kannustusta, rohkaisua ja avuliaita käsiä!)

-          mukavasta seurasta ja pehmeistä sohvista silloin, kun kookospallot ovat kuivia ja vauva itkee vaunuissa

-          joulukoristeista

-          uudenoppimisesta (käytännössä meillä lähes käännyttiin tänään!!)

-          uudesta kynnyksestä (mukava huoltomies kävi vihdoin korjaamassa parvekkeen oven)

-          iltaruskosta, jota voi seurata omalta sohvalta vauva kainalossa

sunnuntaiajelulla

Tänään ollaan nautittu pitkästä ja rauhallisesta aamusta, päivästä ja illasta. Uskomatonta! En tiedä imikö poika vaikutteita luostarin hiljaisuudesta vai mistä on kyse, mutta tuolla makkarissa herra vetelee unia siististi.. ihanaa!

Aamulle Simo heitti ilmoille idean pikkuisesta sunnuntaiajelusta. Pojan kanssa oltiin heti mukana, vaikka minua vähän jännittikin imetyksen onnistuminen reissussa. Tissit paljaana ei olisi sopivaa hippaloida näillä mestoilla ja pakkaskelissä ulkona imettäminen olisi poissuljettu vaihtoehto. No, ei kun pumppu mukaan kassiin ja menoksi. Ja kuten arvata saattaa, etukäteen hermoiluun ei ollut mitään syytä – reissu sujui (lähes) kuin tanssi!

Valamon luostariin on meiltä mukavan sunnuntaiajelun verran matkaa. Suunnitelmissa oli käydä lounaalla, ostaa lisää lampukkaöljyä ja nautiskella hiljaisuudesta. Ja totta tosiaan, maha sai täytettä (aivan taivaallista tyrnikiisseliä jälkkäriksi!) ja mieli lepoa! 

Ihan tavallisen epätavallinen eilinen

Laura haastoi minua kirjoittamaan siitä millainen meidän tavallinen päivä on. Innostuin kovasti, sillä moneen otteeseen olen yrittänyt tehdä juttua tyyliin ”päivä kuvina”, mutta lounaaseen mennessä homma on aina unohtunut. Ajattelin, että eilinen olisi voinut olla mainio esimerkkipäivä siitä mitä minä, poika ja Simo touhuillaan ja miten päivät sujuvat. No, kaikki lähti lapasesta jo heti aamulla.. (normaalia päivänkulkua voit seurata rinnan eilisen kanssa)

07.15 Heräsin hiljaisuuteen. Hetkinen. Mitä kello on? Onko Simo nukkunut pommiin? Ei, hän oli vain hipsinyt jo keittiöön, kun me pojan kanssa vielä nukuimme. Poikkeuksellista. Söimme aamiaisen KAHDEN, juttelimme rauhassa ja sovimme päivän kulusta. Simo tulisi kotiin puoli viideltä töiden ja sulispelin jälkeen.

(06.45 Ylös ja aamupuuhiin. Simo tekee meillä poikkeuksetta pojan kanssa aamupesut, vaipanvaihdot ja pukemiset. Minä laitan aamiaisen, järjestelen vähän paikkoja. Aamiainen syödään osin aamutoimien lomassa. Simo lähtee töihin ja omien opintojen pariin vähän ennen kahdeksaa.)

08.00 Poika herää lopulta kolmentoista tunnin (!) yöunien jälkeen.. MINÄ hoidan aamun pesut ja pukemiset. Leikitään, syödään, touhuillaan kotijuttuja ja odotellaan unta. Ja pestään aamupesuilla unohtuneet hampaat.

09.30 Aamu-unien tulo kestää. Ehkä hän tänään jättää pikku-unet väliin? Päätän, että voisi olla fiksua laittaa poika rattaisiin ja tehdä vaunulenkki heti aamusta ja suhata siitä suoraan lounaalle. Pihalla ollaan jo 09.45.

(n.08.30 Poika ottaa pikkuiset unet. Ehdin itse käydä suihkussa, pistää pyykkiä tai siivota keittiön)

09.45 - 11 Vaunuttelemme kaupungin läpi. Toteamme pikkuisen kirpparin ovella, että puoti avautuu vasta yhdeltätoista. Jatkamme lenkkiä joenrantaan. Ihanan utuinen keli! Poika nukkuu ja minulla maha jo kurnii. Lounaspaikan ovet avautuvat klo.10.30 – ja pojan silmät kolmea minuuttia aiemmin. Se siitä äidin nerokkaasta ideasta ja lounaasta. Yritän nukuttaa lasta vielä tovin, mutta turhaan. Haen kaupasta pikalounastavarat ja hurautamme kotiin.

(n.09 - 10.30 Touhuilemme yhdessä. Poika harjoittelee leikkimistä matolla ja minä seurustelen vieressä tai yritän laittaa itseäni lähtökuntoon. Puoli yksitoista ollaan jo usein matkalla kohti lounasta: poika nukkuu ja äiti on tyytyväinen, kun pääsee vähän pihalle. Valmis lounaspöytä on parasta mitä tiedän!)

11.00 – 12.30 Simo on onneksi käymässä pikaisesti kotona. Hän katsoo poikaa sen hetken, että saan vähän syötyä. Isä jatkaa töihin ja me pojan kanssa temuamme lattialla. Pitkät päikkärit ovat vielä ottamatta, joten nerokas idea numero kaksi on lähteä uudelleen liikkeelle..

12.30-13.45 Eikun poika reppuun ja menoksi. Pikkumies ei suostu nukkumaan aluksi vaan ihmettelee maisemia. Vasta toisella kirpparilla miekkonen väsähtää. Hoidan kaupungilla asioita ja pyörähdän uudessa etnisessä kaupassa. Inkiväärikarkkeja koko perheelle? Testiin!

(10.30 – 12.30 LOUNAS, pyrähdys kaupungilla, ehkä maitoa ja hedelmiä kaupasta ja KAHVINKEITTOON. Poika jatkaa päivän pitkiä unia parvekkeella. Harvoin kuitenkaan pitempään kuin yhteen.)

13.45 – 14.15 Kotiin! Pulautan pikkuisen pois repusta jatkamaan unia ja keitän itse kahvit. Ehdin vähän lueskella blogeja ja hengähtää.

(12.30 – . Leikkiä, yhdessä puuhailua. Pikkuiset iltapäiväunet otetaan usein vielä ennen kolmea ja/tai toiset ehkä neljän viiden aikoihin, mutta muutoksen tuulet ovat kovasti puhaltaneet meillä. Toiset näistä unista ovat useina päivinä jo jääneet pois. Muutenkin jokainen päivä tuntuu olevan iltapäivien osalta erilainen. Simo tulee kotiin vaihtelevasti yhden ja viiden välillä. Käymme ehkä kaupassa, kylässä, vietämme aikaa kotona…)

14.15 – 17.00 Kahden jälkeen hän on herännyt! Alkaa päivän haastavin osuus eli täysin ennustamaton myöhäinen iltapäivä. Herra ei osaa päättää mitä haluaisi. Äidin hermot kiristyvät. Leikkiä ei huvita, tissi ei kelpaa, uni ei ole, ikenet kutiavat ja vaikka kiristää. Vuorotellen testaamme kaikkea. Äidin sylissä on kiva kulkea ja ihmetellä kaikkea uutta. 9,5kg poju painaa vain niin, että millään en jaksaisi häntä kantaa tauotta! Alan laskea hetkiä Simon paluuseen, kun poika vetää viitosen silmään ja aloittaa väsyitkun.. Sulispeli on loppunut onneksi sopivasti ja apuvoimat saapuvat puoli viideltä. Viiden aikoihin poika on syönyt ja pikku-unilla.

17.00 - 17.30 vaihdamme päivän kuulumisia, valmistelemme vähän ruokaa ja… istumme ja nautimme rauhallisesta hetkestä. Puoli kuudelta poika on taas ylhäällä...

(n.17. olemme siirtyneet normaaliin iltarytmiin.. )

17.30 – 19.00 Iltatouhujen aikaa: Simo ja poika touhuilevat yhdessä. Iltarutiinit aloitetaan, kun poika vaikuttaa väsyneeltä, yleensä puoli seitsemän aikoihin. Simo hoitaa meillä myös Martin iltapesut, koska yksinkertaisesti, minä en vain saa pestyä isoa poikaa. Toisaalta iltatoimet ovat hyvää miesten yhteistä aikaa. Pesut, hammaspesut, yökkäri, ehkä vielä iltasatu, tissi, omaan sänkyyn, iltasuukot ja iltarukous.

19.00 - 20.30 Uni ei aina tule heti ja usein nukkumaan päästään vasta sylittelyjen ja joskus pussinukutuksen jälkeen. Tänäkin iltana uni käy silmässä puoli kahdeksalta, mutta kaikkoaa vielä toviksi.. tarvitaan vielä syliä, vähän lisää tissiä ja silittelyä ennen kuin poika on lopulta unessa puoli ysiltä. Me syömme siinä kaiken nukuttamisen välissä. Huh. Olipas päivä

20.30 – 23.30 Asunto hiljenee. Simo pelaa poikien kanssa jonkun pelin koneella ja minä selailen blogeja ja puuhaan omiani. Suunnitelmissa olleet käsityöt jäävät, kun en vain kerta kaikkiaan jaksa.. Puoli kympiltä aloitetaan leffaa kahden sohvalla. Ihanaa, että tänäänkin saatiin vähän yhteistä aikaa Simon kanssa! Tavallisesti sänkyyn päästään jo kymmenen aikoihin, mutta tänään valvotaan pitempään – onhan sentään perjantai!

sadepäivän kuivakakku

Tällä viikolla keli on ollut kaikkea muuta kuin kuiva. Alkuviikosta tuli vettä jatkuvalla syötöllä ja nyt on maa valkoinen lumesta. Koko viikko on menty jotenkin sivuluisussa: rytmittömyys, jatkuva kitinä ja syysvalitus ovat vallanneet talon. Kun joka nurkka tuntuu täyttyvän pyykeistä ja mikään ei huvita, on juuri oikea aika leipoa kakku. Ja tällaisina hetkinä ei ole syytä valita sitä kahdeksankerroksista tornikakkua (jollaisten leipomista Simo kammoksuu kuin ruttoa), vaan tietenkin jotain osastosta ”taikina maistuu hyvältä”.

Tämän ohjeen sain ystävältä. Muutin sitä vähän, kun ei kaikkia aineita löytynyt ja osa loppui kesken, mutta erinomaista siitä näinkin tuli!

Sadepäivän kuivakakku

3dl piimää

2,5dl sokeria

1 muna

1dl voisulaa

2tl ruokasoodaa

5dl vehnäjauhoja

loraus siirappia

sopivasti vaniljasokeria, piparkakkumaustetta, kanelia, kaardemummaa, pähkinärouhetta(Tai voit laittaa alkuperäisen ohjeen mukaan myös rusinoita ja neilikoita. Ensi kerralla ajattelin testata taateleita ja inkivääriä!)

Pistä vain kaikki aineet sekaisin. Ja taikina sitten korppujauhotettuun kakkuvuokaan. Muista jättää taikinaa riittävästi kulhoon, jotta taikinan maistelu onnistuu! Paista 175 asteessa 45-60min. Sopii vaikka joulunalusherkuksi!