Tänään olemme porukassa pitäneet sadetta sisällä ja tehneet
rästihommia. Harvoina poutahetkinä olemme puuhanneet pihalla. Päivä on
hujahtanut kaiken kaikkiaan ohi yllättävän nopeasti. Tällainen aivoton luuhailu
onkin ehkä parasta lomailua ikinä!
Siivosin yläkaappeja vanhasta huoneestani. Kaikkien
rakkaudella säilöttyjen korttien ja balettitossujen seasta löysin myös
espanjalaisen kirjeystäväni lähettämät kirjeet, vanhoja kalentereita ja
kuvistöitä. Siivoamisesta tulikin yllättävän nopeasti iltapäivän sivuprojekti,
kun uppouduin lueskelemaan 14-vuotiaan Sannan ajatuksia maailmasta ja elämästä.
Onneksi kirjeet, kortit ja päiväkirjat voi haudata laatikoihin taas seuraavaksi
kymmeneksi vuodeksi.. Muutenkin näinä päivinä olemme muistellet paljon vanhoja ja
tarinoineet menneistä. Sanna -kirjan löytyminen kirjastonpoistolaarista aktivoi
minut myös metsästämään muita rakkaita lapsuuden aarteita. Veljen yläkaapeista
kaivoin pienen etsimisen jälkeen esiin erään rakkaimmista kirjoista – Maijan aakkoset.
Lena Anderssonin kirjoittamaa ja kuvittamaa kirjaa on luettu
meillä huolella. Näitä kuvia voisi kehystää vaikka tauluiksi! Isän kanssa
olemme nyt yhdessä nauraneet ja muistelleet suosikki kirjaimia ja loruja. Ehdottomia
hittejä vuosien jälkeenkin ovat tammi, ruiskaunokki, herkkusieni ja laventeli.
Ja aina yhtä surulliseksi minut tekee Q, joka ei ollutkaan kuulle mitään sukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti