25. heinäkuuta 2012

Lemmikki ja metsäkurjenpolvi


Tänään olemme porukassa pitäneet sadetta sisällä ja tehneet rästihommia. Harvoina poutahetkinä olemme puuhanneet pihalla. Päivä on hujahtanut kaiken kaikkiaan ohi yllättävän nopeasti. Tällainen aivoton luuhailu onkin ehkä parasta lomailua ikinä! 

Siivosin yläkaappeja vanhasta huoneestani. Kaikkien rakkaudella säilöttyjen korttien ja balettitossujen seasta löysin myös espanjalaisen kirjeystäväni lähettämät kirjeet, vanhoja kalentereita ja kuvistöitä. Siivoamisesta tulikin yllättävän nopeasti iltapäivän sivuprojekti, kun uppouduin lueskelemaan 14-vuotiaan Sannan ajatuksia maailmasta ja elämästä. Onneksi kirjeet, kortit ja päiväkirjat voi haudata laatikoihin taas seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi.. Muutenkin näinä päivinä olemme muistellet paljon vanhoja ja tarinoineet menneistä. Sanna -kirjan löytyminen kirjastonpoistolaarista aktivoi minut myös metsästämään muita rakkaita lapsuuden aarteita. Veljen yläkaapeista kaivoin pienen etsimisen jälkeen esiin erään rakkaimmista kirjoista – Maijan aakkoset. 


Lena Anderssonin kirjoittamaa ja kuvittamaa kirjaa on luettu meillä huolella. Näitä kuvia voisi kehystää vaikka tauluiksi! Isän kanssa olemme nyt yhdessä nauraneet ja muistelleet suosikki kirjaimia ja loruja. Ehdottomia hittejä vuosien jälkeenkin ovat tammi, ruiskaunokki, herkkusieni ja laventeli. Ja aina yhtä surulliseksi minut tekee Q, joka ei ollutkaan kuulle mitään sukua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti