Tähän uuteen kotiin me ei olla Simon kanssa ostettu kuin
sänky uutena. Kaikki muut tarvittavat huonekalut (ruokapöytä, tuolit,
sohvapöytä, kirjahylly, eteisen säilytystila,…) olemme hankkineet
kierrätyksestä, saaneet kavereilta tai nikkaroineet itse. Muutama hetki sitten, "synnyttäessämme"
kirjahyllyä työhuoneen lattialla keskellä purua, silppua ja purkamattomia
pahvilaatikoita, ajattelin, että onkohan tämä nyt ollut viisas ratkaisu.
Onneksi Simo on meistä se pitkäpinnaisempi ja minä vältyin silppuamasta
polttopuuksi projektin alla ollutta kirjahyllyä. Sellainen ”Kulta, tästä täytyy
nyt ottaa vielä 5,7cm pois” –puuhailu ei oikein sovi minulle. Pitää tulla heti
valmista ja mielellään priimaa.
Kirjahyllyprojektin kompastuskivi oli kyllä suunnittelussa.
Minä olisin toivonut pelkät hyllyt ja niihin jotkut ”tukipuut”, mutta koska en
saanut tätä ajatusta kovastikaan eteenpäin reilussa kuukaudessa, ilmoitti
mieheni, että jotain näille vanhoille lankuille alkaa kohta tapahtua, ja jos
rouva ei keksi mitä, niin hän kyllä tietää. Nooh, ehkä hän ilmaisi asian hieman
kauniimmilla sanakäänteillä, mutta ymmärsin yskän. Ja niin me kasattiin tämä
hylly yhtenä lauantaina.
Näin jälkikäteen ajattelen, että paras ratkaisu oli kyllä
tehdä hyllystä ”kokonainen”, koska jokainen 120 vuotta vanha lauta oli
eritavalla mutkalla ja kierossa. Simo onneksi jaksoi vääntää ja tsuumailla
lautoja ihan toisella innolla kuin minä. Hyllyille tukea on antamassa pienet
kulmaraudat, jotka spreijailin partsilla kuparinhohtoisiksi. Hylly on ollut
juuri täydellinen: riittävästi tilaa kirjoille, ei liian tukkoinen, kerää
mukavia tavaroita ympärilleen ja PYSYY PYSTYSSÄ. Ja joka ilta olemme polttaneet
kynttilää Lappeenrannasta lahjaksi saadussa lyhdyssä.
Se on meidän hylly.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti