2. helmikuuta 2013

Kasaumia



Houston, we have a problem. 

Meille on alkanut taas kertyä erinäisiä kekoja, kasoja, pinoja ja röykkiöitä tavaraa. Simo otti sängyn vierestä jo yhtenä iltana kuvankin.. Mihin tämä kaikki tavara oikein kuuluu? Äiti sanoisi, että omalle paikalleen, mutta miten se onkin niin hankalaa määrittää missä minkäkin tavaran paikka oikein on? Sängyn viereen ja pöytien kulmille tulee helposti laskettua käsistä paperit ja keskeneräiset lehdet tai kirjat. Ongelma on nyt levittäytynyt myös eteiseen. Lipaston päältä löytyy illalla mitä ihmeellisimpiä tavaroita, joiden oma paikka tuntuu pysyvän päivä toisensa jälkeen tarkoin varjeltuna salaisuutena. 


Olen yrittänyt keksiä ratkaisua eteiseen: siirrämme lipaston muualle, poistamme tyhjän laskutilan täyttämällä lipastonpäällisen koristekasveilla ja muulla ”tarpeellisella”, etsimme valtavan korin kaikelle irtosälälle,…  Ehkä tässä vain täytyy ryhdistäytyä ja yrittää pohtia lipaston päälliselle jokin käyttötarkoitus, ehkä niin löytyy joku järjestyskin tänne. 

Meillä on ollut vilkas viikko. Joka ilta vähän jotain ja sama linja näyttää jatkuvan. Tänään vieraita kulkee taas ovesta ulos ja sisään koko päivän. Mukavaa! Varsinkin, kun on oppinut ottamaan heidät vastaan ilman sen suurempaa stressiä. Tervetuloa vain tänne kasaumien maahan ;)

2 kommenttia:

  1. Voin kertoa, ettei kasojen poistoon auta laskutilan vähentäminen - kasat vain siirtyvät lattialle ja laajentuvat ja laajentuvat kunnes on pakko tehdä radikaaleja toimenpiteitä, että mahtuu omaan kotiinsa. Tää miniasunto on oikea kasumien luvattu maa! ;)

    VastaaPoista