27. joulukuuta 2011

Myrskyn merkkinä



Ulkona myrskyää, mutta sisällä on lämmintä ja valoisaa. Kelit ovat olleet kamalia. Me olemme selvinneet hyvin istumalla sisällä ja nauttimalla kodin lämmöstä, kun ulos ei olla oikein päästy. Sähkö ovat katkenneet vain kerran ja mitään vahinkoja ei ole sattunut. Täällä myrskyrintaman reunalla olemme kuitenkin surreet kovasti läheisiä, jotka ovat joutuneet katkaisemaan rauhallisten juhlapyhiensä vieton ja kaivamaan moottorisahat esille. Tällainen joulu tänä vuonna!


Tänä jouluna olen moneen kertaan pohtinut sitä kuinka joulun juhlan oikeasti tekevät ihmiset ja itse sanoma eivät laatikosta kaivetut joulukoristeet tai pihalle satanut lumi. (Vaikka, pakko myöntää, jotkin koristeet ja lumikinokset ovat kyllä tiukasti minun top5 joulun tuojat listallani…) Eilen saatiin koko perhe ja lopullinen jouluntunnelma vihdoin kasaan, kun Simo ja Heidi tulivat viettämään joulua tänne. Uusi joulu saapui taloon, kun yhdessä availtiin viimeisiä lahjoja ja vaihdettiin kuulumisia. Joulun viimeisetkin palaset ovat nyt paikoillaan. Vanhoja kavereita tuli vielä illaksi pelaamaan ja päivä venyi myöhään yöhön.






Suuret suunnitelmani olla murehtimatta ja säätämättä mitään joululoman aikana ovat tänään rakoilleet, kun olen sortunut jo murehtimaan tulevan haasteita ja tehtäviä. Huomenna aion kuitenkin tehdä parannuksen ja keskittyä vain rentoilemaan. 


23. joulukuuta 2011

Kirkonrakentaja


Ihana touhupäivä takana! Viimeiset piparitkin on nyt tehty ja kaikki alkaa olla valmista joulua varten. Leivottuani jo Simon porukoilla kolme piparkakkutaloa päätin, että porukoille teen jotain muuta kuin perus mökin. Piparikirkon rakennuspiirustuksissa oli jotain häikkää, mutta onneksi pitkähermoinen isä jaksoi avustaa tytärtään teknisten vaikeuksien keskellä.




Kummitädin lähettämä lumiukkomuotti on ollut käytössä joka vuosi. Tänä vuonna kuuseen perinteisten piparien seuraksi killumaan laitetaan myös joukko lumiukkoja.

Lunta on pihalla enää muutama sentti. Pelkään, että yön vesisade vie valkean joulun mennessään. Toivottavasti edes joulun jälkeen saataisiin lunta lisää. Nyt yritän kuitenkin jättää murehtimisen myöhemmäksi ja hiljentyä joulun ilosanoman äärelle. Rauhallista joulunaikaa!

22. joulukuuta 2011

Omia ihmisiä




Enää kaksi yötä jouluaattoon. Luin aamulla facebookista viestejä ystäviltä, jotka viettävät jouluaan kaukana täältä. Moni rakas ihminen juhlii joulua toisella puolella maailmaa tai toisella puolella Suomea. Minulle joulu on perhejuhla, jota juhlitaan yhdessä omien ihmisten kanssa. Vuosien aikana joukko rakkaista ihmisistä on vain kasvanut. Mistä löydetään sellainen tupa, johon kaikki me mahtuisimme?

Ennen joululomalle lähtöä juhlittiin oman kaupungin tyttöjen kanssa joulua. Monena vuonna olemme kokoontuneet yhteen vaihtamaan lahjoja ja viettämään ihanaa iltaa yhdessä. Missähän me kaikki ensi vuonna olemme? Isäni jo eilen kyseli, että mitä mahtaa tapahtua, kun meidän pitäisi valmistua ja irrottautua opiskelukaupungista ja toisistamme…  Ei mietitä sitä vielä :)

21. joulukuuta 2011

Siivekkäitä


Viimeinen viikko on kulunut uskomattoman nopeasti. Lopetin työt koululla, hoidin viimeiset asiat Idän kaupungissa ja pakkasin tavarat autoon. Vietettiin Simon porukoilla muutama yhteinen joulunaluspäivä ja nyt junan tuomana olen jo porukoilla Pohjanmaalla. Simo tulee aaton jälkeen tänne perästä. Ja tapanina on sitten koko ”iso” perhe koossa. 

Muutamia jouluvalmisteluja ehdittiin tehdä jo kotona ennen reissuun lähtemistä. Pikkuinen oma joulukuusi, piparkakkutalo ja asunnon suurempi koristelu jäivät kuitenkin meidän työ- ja tenttikiireiden vuoksi tänä vuonna tekemättä. Jotain kuitenkin ehdittiin puuhata joulun eteen! Postiin lennätettiin persoonallinen parvi punatulkkuja ilahduttamaan sukulaisia ja ystäviä. Toivottavasti saapuvat perille!

Nyt kiire ja stressi saa helpottaa. Kävin Mikkelissä maanantaina kuvaamassa gradua varten vielä hieman lisää materiaalia. Tuo iso projekti saadaan toivottavasti päätökseen kevään aikana. Nyt kuitenkin vietän lomaa, lueskelen vain vähän kreikkaa ja paljon hyviä kirjoja. Kotipaikan kirjasto tarjoili jälleen sylillisen herkkuja, joihin pääsen käsiksi toivottavasti vielä tänä iltana.



Nyt kuitenkin piparien paistoon!

Ps. Viimeisessä kuvassa odottelevat nuorimmat matkalaiset lähtöä reissuun :) 

10. joulukuuta 2011

Lauantain tunnelmaa





Herätyskelloon ei ole kurja herätä niinä aamuina jolloin tietää ohjelmassa olevan jotain mukavaa. Simo jäi vielä nukkumaan, kun minä jo kömmin keittiöön ja koneelle. Tänään en valmistele töitä!

Kakkujen pakkailu ja aamufiilistely sujuivat niin rennosti ja nautiskellen, että lopulta meinasin myöhästyä päivän ensimmäisestä tapaamisesta. Luvassa oli siis myyjäistunnelmia! Ainejärjestöllämme on kummipäiväkoti Afrikassa, jota kuukausittain avustamme. Lähetysmyyjäiset ovat olleen meille perinteinen tapa kerätä avustusvaroja. Tänään olin mukana viimeistä kertaa millään tavalla vastuunkantajan roolissa. Uudet aktiivit jatkavat tästä eteenpäin kummipäiväkotitoiminnasta huolehtimista.

Lauran ja Peten kanssa kierrettiin pöydät ja bongailtiin herkkuja ja ihania käsitöitä. Erään ikäihmisten kerhon pöydästä löysin ihan hurjan suloisia nukkeja! Ei mitään liukuhihna tavaraa. Tuollaisen meripojan voisin minäkin ottaa kotiin!

Kaupungilta löysin muutamia joulujuttuja ja pääsinpä jopa hoitamaan Oulusta asti saamaani arvokasta luottamustehtävää. ;) Ennen kotiin lähtöä oli mukavaa käydä vielä yhdessä kahvilla ja teellä sekä vaihtaa ajatuksia maailman menosta.

Töiden keskeltä





Viikon hiljaisuus. Olen kyllä kiitollinen jokaisesta sijaistunnista, jonka saan tehdä, mutta täytyy myöntää riemun nousseen pintaan, kun eilen kuulin saavani tyhjätä lokeron ja siivota pöydän ensi torstaina. Oma työurakkani loppuu oikean open palatessa koululle. Aion juhlistaa tätä pitkällä joululomalla rentoillen ja viettäen aikaa omien ihmisten kanssa. Pakko kuitenkin myöntää, että kyllä ”omia” oppilaita tulee vähän ikävä.

Tuntuu kyllä huojentavalta tajuta, että viiden ja puolen vuoden opiskelu tällä alalla ei ole mennyt hukkaan. En vielä paljoakaan ymmärrä siitä, mitä opettajana olo ehkä kaikessa laajuudessaan on, mutta yhä vakuuttuneemmaksi olen kuitenkin tullut siitä, että ala on minulle oikea. Tätä voisin tehdä ihan aina!

Mukavien työkavereiden ja oppilaiden lisäksi on ihanaa ollut joka päivä oppia myös jotain uutta. Varmasti nämä viikot ovat opettaneet minua myös tiedollisesti enemmän kuin vuosi yliopistolla. Aineiden hallinta on vahvistunut hurjasti ja olen löytänyt monta uutta intohimon kohdetta itselleni. Omat ehdottomat suosikkini ovat hindulaisuus, kristillinen luostarielämä sekä suomalaiset muinaisuskonnot.

Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko vuodelta 1948 on kovin kirja pitkään aikaan! Tästä saisi koottua kokonaisen kurssin lukioon!  Oppilaita hieman nauratti tunnilla, kun innostuin demonstroimaan kalvotusseilla Kiukaisten kulttuurin aikaisia hautaustapoja ja niiden kehittymistä. Kuvamateriaalia oli toki Sammallahdenmäeltä ja muilta ”kotiseutukohteilta”. Ei tainnut jäädä oppilaille epäselväksi sekään seikka mistä suunnasta ne kehityksen tuulet oikein puhalsivat tänne itään…

Tutustuttuani itse omaan kulttuurihistoriaamme olen oivaltanut, että meillä suomalaisilla ei ole mitään syytä nöyristelyyn ja anteeksipyytelyyn. Meillä on hieno, tosi nuori ja hieman ehkä huonosti säilynyt, oma uskonnollinen historiamme, jota olisi syytä pitää arvossaan. Nuorten kanssa käytiin läpi tunneilla mm. karhukulttia. Saksalaiset opetusharjoittelijat nikottelivat hieman penkeissä, kun minä esittelin kuvan Karhu herrasta, joka juhli peijaisissa sekä omia hautajaisiaan että häitään. Kuvassa on morsiameksi päässyt kylän viehättävin sinkkuneiti. Ja itse juhlien sankari, Karhu, syödään pitojen pääruokana. Juhlinnan jälkeen sulhanen saa arvonsa mukaiset hautajaiset ja hänen henkensä toivotaan palaavan metsään uutta saalistusta varten. Morsiamen kohtalo se on mahtanut olla vielä kurjempi: on lähdettävä uudelle riiuulle tai tyydyttävä nuoren lesken rooliin…

”Hääkuva” löytyy täältä.

3. joulukuuta 2011

Uudet ystävykset


Valo. Koko kristikunta on hiljentynyt odottamaan pimeyden voittavaa valoa. Tänään, kuin pienenä adventtilahjana, meille saapui uusi valontuoja.

Lamppu. Meillä on puhuttu sen puutteesta jo kuukausia. Olohuoneemme on valtavan pimeä, ja talvella valo ehtii vain käväistä siellä. Eilen koettiin erään supermarketin valaisinosastolla jopa napakkaa sananvaihtoa uuden valonlähteen hankinnasta. Lopulta päästiin yksimielisyyteen siitä, että suuntaamme aamulla vanhantavaranliikkeeseen etsimään uutta ystävää kotiimme.

Mitä ihania tavaroita se paikka olikaan pullollaan! Harmittaa, että siinä innostuksessa en tietenkään tajunnut kuvata kaikkia parittomia kahvikuppeja ja rottinkituoleja. No, mutta tässä kuitenkin muutamia kuvia niistä ihanista tavaroista, jotka saimme sieltä kotiin asti. Jalkalampun lisäksi ostimme vanhan ja vähän huonossa kunnossa olevan pienen lipaston eteiseen. Siitä tulee meidän kenkä- ja villasukkakaappimme! Ehkä asiantuntijoiden opastuksella uskallamme tehdä siihen pientä pintahuoltoa.




Muuten päivä onkin mennyt tuntisuunnitelmia tehden. Hyvää harjoitusta gradua varten tämä ainainen koneella istuminen. Joulukorttimateriaalit ja glögiä ostettiin kaupungilta, joten eipä sitä tiedä millainen korttitehdas täällä vielä pyöräytetään käyntiin.

2. joulukuuta 2011

Kansien välissä




Tänään täyttyi lähes vuoden kestänyt muistikirjani. Minä en enää vuosiin ole pitänyt päiväkirjaa, vaan olen kirjoittanut kaiken tarpeellisen ylös muistikirjaani. Kansien väliin on kertynyt tärkeitä papereita, ajatuksia, arkisia listoja ja muistoja. Noiden kirjojen kanssa voin peruuttaa takaisiin menneisiin vuosiin.

Tämä viimeisin kirjanen on ollut jotenkin erityisen rakas. Se on Lappeenrannan muisto harjoitteluajalta. Sinne on kirjoitettu matkapäiväkirjaa häämatkalta, suunniteltu juhlia ja lukulistoja. Sitä on ollut mukava kantaa laukussa. Paksukantisen ja kierreselkäisen vihon on voinut helposti heilauttaa auki kiireessäkin. Käytännöllinen ja miten kauniskin se on! Ostin sen itselleni lahjaksi helmikuussa Heli Pukin ihanasta puodista Lappeenrannasta. Ja nyt kesällä, kun pääsin takaisin tuonne Saimaan rannalle, kirmasin liikkeeseen ja ostin uuden kirjan odottamaan vuoroaan.

Koska Lappeenrantaan ei kirmailla aivan tuosta vain, täytyy minun nykyisin kurkkia Heli Pukin ihmeelliseen puotiin vain näin netissä. Mutta jos käytte Lappeenrannassa, poiketkaa kauppakadulle! Aivan siinä Raatihuoneen kulmalla, kävelypainotteisella katuosuudella (= kävelykatu lappeenrannaksi), Wolkoffin museokauppaa vastapäätä sijaitsee Ideri. Sinne pääsee kurkkimaan minun kanssani toki myös täältä.

Uusien muistojen kerääminen alkakoon!

Elämänlangalla ommeltu

Elämän lankani riemusta raidat saa
Se onnesta hulelle huovutetaan!
Lankani valeista virttyy ja kaipuusta kapenee
Se surusta sotkuun solmitaan
ja kivusta kerälle keritään.

Aika lankaani valolla vaalentaa
Sitä kyyneleet kastaa ja kuluttaa –
vaan lankani kestää ja karhentuu –
köydeksi kiskoin karaistuu.

Kerran valosta vahvasta keräni aukeaa
Tuulen tulisen voimasta suruni solmut raukeaa
ja minä säikeistä se kudon ihmeellisen
kankaan itseni näköisen!

Vaan mitä kertovat kankaani kirjailut, mistä puhuvat purjeeni paikat?

- Heli Pukki, Tuulenratsastaja, 2011.


1. joulukuuta 2011

Kiirettä


On ensimmäinen päivä joulukuuta. Ja minä sain tänään ensimmäisen kokonaisen seiskaluokan jaksoni kasaan! Päivä menikin rattoisasti kokeita tarkistaessa, tukiopetussuunnitelmia pohtiessa ja tulevia tunteja ja kokeita suunnitellessa. Kuvittelin, että 5.12. sanoisin oppilaille, koululle ja työkavereille moro ja siirtyisin Kalevi Toiviaisen kanssa johonkin kirjaston nurkkaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että töitä olisi vielä ainakin viikko tiedossa. Mukavat ja rennot yläkoulun tunnit vaihtuvat neljään lukioryhmään. Eipäs meille taida vieläkään tulla niitä jouluverhoja… Simo on kyllä ihanasti luvannut auttaa joulujutuissa ja korttipajakin pystytetään viikonloppuna totutusti yhdessä kasaan, joten eiköhän tässä saada sekä oppitunnit pulkkaan että kortit postiin.

Odotan kovasti viikonloppua. Ehkä silloin saisin otettua jotain järkeviä kuvia myös päiväsaikaan. Omien aikataulujen takia kuvata, kun ehtii nykyisin vain aikaisin aamusta tai myöhään illasta. Jos viikonloppuna tehtäisiin vaikka jotain muutakin kuin vain tuntisuunnitelmia.. :) Ja jotta ei nyt jää vääränlainen kuva työni kuormittavuudesta ja vapaa-aikani olemattomuudesta, täytyy muistuttaa, että olen minä tällä viikolla ehtinyt myös tehdä yhden muuton, käydä kahvilla ja kreikan luennoilla sekä tavata ystäviä ja lukea kirjoja. Että ei huolta!

Ja joulua olemme saaneet laitettua adventtikynttelikön ja kynttilöiden verran. Toukokuisen hääkynttilät on mukava polttaa loppuun näin pimeinä iltoina.

28. marraskuuta 2011

Kasoja

Viikonloppu mennä hujahti. Kirkkovuosi on vaihtunut uudeksi ja joulun varsinainen odotus aloitettu. Sunnuntaina istuttiin kerrassaan loistavassa messussa. Ilmassa oli juhlan odotuksen tuntua ja yhteistä iloa. Tuntui hyvältä olla osa sitä kaikkea.

Me ei olla vielä ehditty vaihtaa uusia liinoja pöytiin ja olohuoneen jouluverhoista toinen on ollut ompelematta jo viime joulusta. Korttiprojekti pitäisi saada tulille ja lahjoja suunnitella… Katsotaan mitä ehditään tehdä. Olen tänään jo moneen kertaan harmitellut Simolle sitä ehdinkö laittaa meille kunnolla joulua. Tuntuu, että uutta työtä kasaantuu ennen kuin entisistä päästään eroon.

Viime yönä tänne leveyksille oli kasaantunut myös jotain varsin ihanaa – lunta! Paljon lunta! Ehkä minäkin nyt yritän palauttaa itseni sunnuntain messun rauhalliseen tunnelmaan ja kömmin peittoihin lukemaan. Joulu tulee vanhoillakin verhoilla!




Kuva on sekin sopivasti vanha. Joulukorteissa 2009 käytetty. Huomenna sitten taas jotain uutta!

25. marraskuuta 2011

Iltaa


Kello on jo valtavasti ja minä vielä hereillä. Näin käy aina silloin, kun Simo ei ole kotona. Kukaan ei ole vahtimassa moneltako menen nukkumaan. ;)

Olen istunut koko illan sisällä ja olo on vähän tokkurainen. Saattaa tosin johtua liuottimistakin, sillä tänään piiiitkä tauon jälkeen kaivoin maalaustelineen ja pensselit esille. Monta tuntia vierähti säätäessä värien kanssa ja tuherrellessa jotain kankaalle. Pitäisi useammin maalata. Alkaa olla taidot kovasti ruosteessa.

 Nyt on koko asunto tuuletettu ja glögi (veljen suosituksesta se Marlinin vaalea vaniljaglögi) kattilassa. Kohta vedän kyllä yöpuvun päälle ja vetäydyn peittoihin. Iltalukemisena minulla on tällä hetkellä kaksi hieman erityylistä kirjaa. Ihanan Heidin kirjoittama Kylmän sodan agentti sekä Sara Gruenin Vettä elefanteille. Lauri Solehmaisen elämäntarina on kovin jännittävä ja minä herkkänä ihmisenä itkeä tirautan muutaman sivun välein, joten olen katsonut parhaaksi pitää kakkoskirjaa näin iltavuorossa. Vettä elefanteille on ollut pettymys. Odotin kirjalta paljon enemmän kaiken hehkutuksen jälkeen, mutta kahden ja puolen sadan sivun kohdilla on tunnelma vielä vähän vaisu. Tilanteita olisi ollut kirjoittajalla viljalta vetää minut mukaansa, mutta kovin huonosti niihin on tartuttu. Elefantti Rosie on tosin ehdoton suosikkini, joten lataan paljon tämän kärsällisen varaan!

Heidin kaukopartioromaania saa Suomalaisesta – käytiin tarkistamassa tänään – sekä ainakin nettikirjakaupoista! Suosittelen ehdottomasti! Loistava kirja joulupukin konttiinkin ;)

Hyvää yötä!

24. marraskuuta 2011

Lumetta



Lumi on sulanut jälleen. Miten minusta tuntuu, että koko tässä syksyssä ja talvessa, joka vain antaa odottaa itseään, on minulle pohjimmiltaan kysymys ainoastaan lumesta. Joko sitä sataisi? Ei kai se katoa minnekään? Miten paljon sitä olisi riittävästi? 

Joka aamuinen verhojen tempominen tuotti tänään surua ja murhetta. Kello puoli seitsemän keittiön ikkunasta näkyi vain pimeyttä ja naapuritalon valot – mutta ei enää lunta. Minun lumeni on kadonnut! Milloin sitä saisi lisää? Tilaisin oikein paljon, kinoksia ja muutaman nietoksenkin voisin ottaa.
Eilen etsin hylättyjen tavaroiden laatikostani suitsuketikkuja. Tikkujen lisäksi löysin myös vanhan jouluisen ovikoristeeni, joka oli tosin kolhiintunut maattuaan laatikossa muiden ylen hyödyllisten esineiden seassa. Pohdin eilen, että millä voisin fiksailla jouluista kylttiä. Kanelitankojen ja muovisten varpujen sijasta taidankin kipaista askartelupuotiin ostamaan valkoista sprayta. Voin sillä tuunailla ovikoristeen uuteen kuosiin. Ja jos lumettomuus vielä pitkään jatkuu, voin käyttää lopun värin keittiönikkunan valkoiseksi maalaamiseen. Eipähän tarvitse vedellä verhoja enää aamuisin – meille on tullut ikitalvi!

Kuvat ovat talvelta 2010. Silloin oli lunta ja seikkailut parhaimmillaan! :)


21. marraskuuta 2011

Valintoja

Tiedättekö, kun joskus päivät tuntuvat saavan itselleen otsikon, teeman jonka mukaan etenevät. Täällä on ollut tänään valintojen päivä. Minulle tarjottiin kevääksi työpaikkaa, joka olisi kaikella todennäköisyydellä jatkunut tulevaan syksyynkin. Kieltäydyin, toki harkittuani monta päivää ja ähkittyäni pääni puhki miten aikuisen ihmisen pitäisi toimia tällaisissa tilanteissa.. Mutta lopulta siis kieltäydyin. Syitä oli sekä puolesta että vastaan, mutta lopulta pääni, tuo minua hyvin jo vuosia palvellut, teki itselleen tyypilliseen tapaan koruttoman päätöksen: gradu ensin.

Mikä ihana seikkailu olisikaan ollut asua jälleen vanhempiensa luona, opettaa koulussa, josta vasta itse on valmistunut, aineita, joista vain yhteen olisi pätevä ja viettää ensimmäistä hääpäiväänsä tehden tuntisuunnitelmia ja ikävöiden aviomiestä, joka majailisi Suomi-neidon lantionmitan päässä vaimostaan. Tämän kaiken sijasta (liiankin) järkevä pääni valitsi gradun, valmistumisen, makaronin ja kaurapuuron sekä kevään oman mieheni kanssa. Joskus sitä on valmistuttava ja joskus sitä vain on saatava olla yhdessä.

Tänään valitsin myös itselleni gradunpalautuspäivän sekä teen sijasta kupillisen glögiä. Huomenna joudun hankalaan valintaan heti aamulla: mitkä kengät laitan kouluun? Meille on satanut lumi!

20. marraskuuta 2011

Vaakatasossa





Meillä on ollut mukava viikonloppu. Ollaan nähty paljon ystäviä, laitettu hyvää ruokaa ja vietetty rauhallista aikaa ihan kotona.

Viihdyn kotona. Täällä kaikkialla on hyvä olla, mutta sohva on varmasti se paras paikka. Siinä löhötessä voi olla aktiivisesti osa kaikkea tekemättä oikeastaan mitään. Saatuani viimein huomisen tunnit tehtyä lösähdinkin sohvalle, kääriydyin villapaitaan ja laitoin töppöset jalkaan. Kynttilöitä poltellen ja teetä juoden on ihanaa rauhoittua Ja sohvalta katsottuna elämä sitä paitsi näyttää olevan mukavasti vinksallaan! 

Nuo töppöset ovat muuten maailman parhaat! Niin pehmoiset ja lämpöiset. Meillä kummallakin on omat, jotta ei tule riitaa. Ihana lahja upealta ystävältä! 

19. marraskuuta 2011

Siiveniskuja


Meillä täällä edelleenkin odotellaan lunta. Kerran se jo kävi täällä, mutta lämpöiset kelit veivät sen mennessään. Täällä on niin uskomattoman pimeää ja ankeaa, kun ei ole lunta. 

Eilen istuttiin iltaa kaverien luona. Saman pöydän äärestä löysimme monia ihmeellisiä yhteensattumia ja yhdessä intoonnuimmekin pohtimaan sitä kuinka pieni maailma oikein on. Illan päätyttyä minä olin tavannut sekä enoni vaimon työkaverin että kummitätini työnantajan mahdollisen uuden patentinkehittäjän…

 Tänään herättyäni ja istuuduttuani koneelle löysin videon, joka muistutti minua jälleen siitä miten ihmeellinen tuo eilen pieneksi väittämäni maailma on, ja kuinka vähän siitä vielä mitään ymmärrän. Katselkaa ja ihmetelkää. Minä vedän tuolin ikkunan eteen, keitän kupin teetä ja odottelen lumen saapumista. Yksi suuri ihme sekin!

18. marraskuuta 2011

Aarresaaret

Meille on luvattu lisää lunta ja pakkastakin jossain vaiheessa. Itseäni kiduttaakseni selailin loputkin Kreikan kuvat ja ajattelin koota muutamia kesämuistoja myös saarikierrokseltamme.

Koko loma oli yksi ihana suunnittelematon sattumien sarja. Ateena oli omalla tavallaan ihastuttava kaupunki, mutta erityisesti kaipaan takaisin näille pienille saarille. Kun olen eläkkeellä, ostan aasin, pienen torpan Sikinokselta sekä pelkät menoliput meille kahdelle. Tuolla saarella on kaksi kauppaa, koulu, kirkko, suljettu luostari, kahvila, ravintola ja virasto. Yksi tie kulkee alhaalta satamasta ylös kahteen kylään, jotka harjaantumattoman turistin silmään näyttävät kovasti yhdeltä pieneltä keolta pikkuisia kalkittuja taloja. Kaikki on pientä ja kaunista. Postikin löytää siellä perille ilman osoitteita.

Kuvissa tunnelmia sekä Parokselta, Antiparokselta että Sikinokselta.

Vuokrapyörällä matkassa
Vierailulla ihastuttavassa luostarissa. Luostarin ainoa munkki vain sattui olemaan juuri lomamatkalla Rodoksella. Saatiin kuitenkin taloudenhoitajilta luostarin museosta kertova opas sekä sitruuna luostarin omasta sitruunapuusta.
Ekatontapiliani-kirkolla
Antiparos
Iltarusko Nausan satamakaupungissa
Nausa <3
Sikinos
Sikonoksen kaksi kylää ja ylhäällä kohoava vanha luostari - maailman ihanin paikka