29. toukokuuta 2012

Muistellaan




Nukuttiin kuulkaas tänään myöhään! Allergiat ja kevätflunssa pitivät meidät sängynpohjassa melkein kymmeneen. Onneksi isä soitti ja intoili aamulla tapaamistaan mukavista pohjalaisista (harvinaisuus, joista intoillaan meidän perheessä aina kohdalle sattuessa ;) ) ja neljästäsadasta lehmästä. Päästiin noiden juttujen voimalla aamupuuhiin. Kiitosta vain :)

Koko päivä on mennytkin ylöspäästyä pakkaillessa, asioita hoitaessa ja autoa korjaillessa. Onneksi on Simo ja Simon ”näin korjaat autosi itse” –kirja.. vältyttiin taas huoltamoreissulta, kun herra itse osasi reerata kärryä. Pakkailun lomassa ollaan tehty monia aikamatkoja menneille vuosille. Ihmeellisiä tavaroita ollaan säilötty, kuten tuo Simon NOFX:n t-paita, josta löydettiin enemmän reikiä, kuin ehjiä kohtia. Kovasti on sitäkin paitaa rakastettu. Ja hapartuneita ja ajan kuluttamia lakanoita ei kuulemma saanut laittaa pois – ”Vastahan ne ovat käytössä pehmennee”. Onneksi paljon lähti myös kierrätykseen. 

Kaiken muuttamisen ja pakkaamisen keskellä me toki ehdittiin juoda myös ne päiväkahvit :) Tänään meillä oli oikein seuraa, kun rakas ystävä oli ohikulkumatkalla. Vaihdettiin kuulumisia ja mihinkäs se juttu taas lopulta kääntyikään? :) Roomaanpa tietenkin! Fiilisteltiin tovi ystävän tulevaa reissua. Ihanaa olisi päästä itsekin tuonne, mutta minää se matkailen nyt iltateelle tuonne pahvilaatikkokasojen toiselle puolelle. Palailen tänne luultavasti vasta kuun vaihduttua. 

Nähdään!

28. toukokuuta 2012

Naisellista!


Hei täältä muuttolaatikoiden keskeltä! 

Aivan ihana viikonloppu on takana ja nyt taas jaksaa pakata laatikoita ja säätää asioita kuntoon. Simo lähti perjantaina juhlimaan ystävän polttareita pohjoisempaan Suomeen ja me vietettiin tyttöjen viikonloppua täällä ”etelässä”. Ihana Laura ajeli jo perjantaina seurakseni ja lauantaina yliopistolla pyörimisen jälkeen vietettiin porukassa Euroviisu-iltaa. Onneksi ennen lähetystä oli aikaa juoda monet kahvit, vaihtaa kuulumiset ja hypistellä i-h-a-n-i-a askartelujuttuja. 

Minä en ole mikään viisufani, mutta koska sellainenkin meidän tytöistä löytyy, niin toki raati kokoontui tänäkin vuonna ”hyvin viralliseen tapaan”. :) Meillä oli kuulkaas oikein lomakkeet ja kaikki! Minä, joka en kuuntele radiota, seuraa iltapäivälehtiä tai ole erityisen kiinnostunut viisuista, onnistuin (kiitos vieressä käytyjen ”ammattilaiskeskustelujen”) veikkaamaan kuusi kymmenen parhaan joukossa keikkunutta. Omat pisteet ja arvioit eivät aina ehkä menneet sen yleisen mielipiteen kanssa yksiin, mutta eikös näissäkin kisoissa ole tarkoitus esitellä jokaiselle jotain? ;) 

Puoli kahdelta nukkumaan ja vaille kuusi ylös. Sunnuntaiaamuna suunnattiin kukonlaulun aikaan kohti Mikkeliä. Bussipysäkillä vaatteidenvaihto ja vähän tukkaa sutturalla. Kello kymmenen Mikkelin tuomiokirkon penkissä istui rivi innokkaita ja jännittyneitä naisia. Oman rakkaan ystävän pappisvihkimys oli hieno ja lämminhenkinen tilaisuus. Mahtava uusi paimen saatiin kirkolle. Oli ihanaa saada olla jakamassa näitä hetkiä ystävien kanssa! Monet onnenitkut ehdittiin tirauttaa päivän aikana.

Tällaisten viikonloppujen jälkeen jaksaa taas pakata :) Kiitos <3 

Itse pastori jäi nyt uupumaan kuvista, kun en tohtinut kysymättä laittaa mitään kuvaa. Häntä kehotankin ihailemaan lähietäisyydeltä Mikkelicityn tienoilla. Parasta livenä!

25. toukokuuta 2012

kymmenen vuotta


Viimeinen työpäivä takana. Ainakin kuvittelen niin. Ensi viikolla tuskin tulee enää koululta soittoa, ja saan keskittyä muuttoon, graduun ja viimeiseen tenttiin. Ihmeellinen ja pitkä päivä takana ja mahtava viikonloppu edessä. Takki vain tuntuu olevan aivan tyhjä. 

Katsottiin 8-luokan kanssa tänään leffaa. GPS -laitteet eivät toimineen ja kaupungille tehty rastirata sai jäädä seuraavaan kertaan. Luokkaa ei tuntunut tämä häiritsevän, jäihän alkuviikosta meillä kesken elokuva. Teknologia kehittyy, oppilaat viettävät leirikouluja eri puolilla Eurooppaa ja tuntuvat olevan jo kovin kiinni aikuisten maailmassa. Kuitenkin vanha kunnon ”Stand by me” on hitti aina! Ystävyys ei ole koskaan poissa muodista!

26 vuotta vanha elokuva 12-vuotiaiden poikien seikkailusta viritti enemmän keskustelua luokassa kuin ainoatkaan tekemäni monisteet, ryhmätyöt tai projektit. Aikuistuminen on 15-vuotiaiden elämässä tänäänkin totista totta. Kuka seisoo rinnallasi vielä kesän jälkeen? Missä minä olen kymmenen vuoden kuluttua? Millainen ystävä minä olen? Pohdittiin paljon tulevaisuutta, ihmisen paikkaa maailmassa ja niitä haaveita. Ja iki-ihana River Phoenix hurmasi jälleen tytöt. 

Istuin tunnin jälkeen työhuoneella. Pohdin aikaa. Kymmenen vuotta on mennyt niin nopeasti. Uskomattoman nopeasti. Juurihan oli kuusitoista. Ajattelin, että voisin näyttää teille millainen oli Sanna 16wee, mutta muuttolaatikot ovat syöneet jo kaikki kuvatodisteet tuolta ajalta. Ehkä kehotan teitä vain testaamaan teinivuosien klassikoita yhdessä: keittäkää kuppi minttuteetä, haukatkaa Maraboun minttukrokantti -suklaata suoraa levystä ja kuunnelkaa miltä mahtavat Simon&Garfunkel kuulostaa tänään. Porukoiden vanha C-kasetti on soittonsa soinut, joten minunkin täytynee sukeltaa youtube:in levyhyllyihin.

Ihanaa viikonloppua!

24. toukokuuta 2012

keksiikeksii



Hirveä hässäkkä on ollut päällä taas koko viikon. Yhtä aikaa olen yrittänyt tehdä kouluhommia, olla opena ja pakata. Tuhat rautaa taas tulessa. Käsillä olevista projekteista eräs koskee keksejä. Kaurakeksejä. Aiemmin kerroin jo kyvyttömyydestäni valmistaa niitä täydellisiä kaurakeksejä, jotka ovat samalla toffeisen tahmaisia ja toisaalta mukavan rapeita. Ensimmäisellä kerralla valitsin jostain käsittämättömästä syystä netistä ohjeen, jossa ei (syystä tai toisesta) ollut lainkaan munaa. Niin, aika höttöisiä tuli! :D Tyrnihillon kanssa meni, mutta paljaaltaan syötynä muistutti palanutta mysliä. Toisella kerralla onnistuin mielestäni aika erinomaisesti. Keksien rakenne oli loistava ja makukin aika hyvä. Paistoaika vielä hieman kaipasi säätöä. 

Ja eilen. Ajattelin tehdä nopeasti keksejä viemisiksi, kun lähdettiin ystäville illaksi pakoon asuntonäyttöä. Niin, reseptikirja oli jo pakattuna ja se toimiva ohje siellä jossain seassa. Ajattelin, että netistähän niitä ohjeita löytyy ja istahdin koneelle. En tiedä oliko vika minussa vai ohjeessa, mutta kekseistä tuli jälleen mielestäni erikoisia. Toki uudella tavalla tällä kertaa, jotta en vain missään nimessä pääse selville ongelman alkuperästä. Keksit kohosivat ja paistuivatkin ihan hyvin, mutta lopputulos oli … raaka. Voiko kaurakeksi jäädä sisältä ra’aksi? Voi. Simo söi kyllä keksejä innolla, mutta minä en nyt tulokseen ollut tyytyväinen. Ulkomuoto ok, mutta jotain vikaa tässä on. Laitoin vahingossa desin liikaa ryynejä, vai mitä? 

Hei, millä ohjeella sinä teet keksisi ja miten saat niistä juuri niitä täydellisiä? Ja koska olen syönyt viime aikoina niiiiin paljon enemmän ja vähemmän onnistuneita kaurakeksejä, kelpaavat myös muiden keksien ohjeet ;)

20. toukokuuta 2012

Kuponkilahjakortti


Tiedättekö miten ihanaa on saada metsältä, savulta, hieltä ja nihkeältä makuupussilta haiseva mies kotiin. Aivan maailman parasta! Ihan kuin olis joulu :) En kestä. On se ikäväkin vaan ihana juttu. Joo, mutta nyt lopetan hempeilyt ja esittelen teille (oikein luvan kanssa) Simon synttärilahjan. 

Joskus on kiva antaa jotain koko vuodeksi ;) Tällaisella kuponkilahjakortilla voi mies juhlia vaikka koko vuoden. Sivuilta voi taittaa tarpeeseen niin hemmotteluhieronnan, bilismatsin kuin kalareissunkin! Meille on kehkeytynyt MUUTAMAN kerran keskustelua ainaisesta tarpeestani puntaroida jokainen mahdollinen vaihtoehto jokaisessa mahdollisessa tilanteessa. Veikkaanpa, että vaimon OHITUSKORTTI saattaa muodostua vielä kullan arvoiseksi. :D Lahjansaaja oli innoissaan ja pohti jo monen kortin käyttöä. Onneksi useat noista ovat lahjan antajallekin mieluisia. Hih. 

Mukavaa kohta alkavaa uutta viikkoa!  

19. toukokuuta 2012

Kalamiehen päivä

Paljon onnea rakas, 


Tänään saat kalastaa yöhön asti. Istua nuotiolla illan hämyssä. Kuunnella metsän lauluja. Nautiskella. 

Tuhat suukkoa.

18. toukokuuta 2012

Vähän sinnepäin.


Kaikki on vinksin vonksin
tai ainakin heikun keikun.
Arvaas oikun eikun,
kuka oon, joko arvaat sen?

Tänään kaikki ei ole mennyt aivan putkeen. Tai siltä siis aamulla näytti. Unohdin kotiin kaikki tarpeelliset gradupaperit (jostain syystä gradun kirjoittaminen ilman muistiinpanoja ei sitten ottanut oikein sujuakseen aamulla) sekä pankkikortin että opiskelijakortin. Poljin siis kaatosateessa kotiin hakemaan maksuvälinettä lounasta varten. Rahalla saa ja hevosella pääsee, vai miten se nyt olikaan. Tänään tämäkään vanha viisaus ei osoittautunut aivan paikkaansa pitäväksi, sillä ruokalat olivat sulkeneet ovensa tavallista aiemmin ja vakkari kahvilakin oli vetänyt luukut kiinni. Eikun hätäseen juustosämpylä ja mehu koneeseen ja valvomaan kasien kokeita. 

Ehkä ongelmani ei ollutkaan pieleen menneessä aamussa, vaan väärässä asenteessa. Ehkä tänään onkin ”ei se ole niin justiinsa” – perjantai. Kyllä murrosikäiset tietää, mikä tepsii hankaliin päiviin, typeriin koekysymyksiin ja välillä malttinsa menettävään opettajaan. ”Se on vähän sinnepäin.” 

Meillä kaikki on nyt vähän sinnepäin. Muutto on edessä muutaman viikon päästä ja pakkaamiset on vielä edessä. Joka paikka huutaa keskeneräisyyttään – gradu siinä pinon päällimmäisenä. Asia kerrallaan, vai miten se meni? Onneksi pussi Fazerin Parhaita pelastaa aina. :) Simo kalastaa (kuten kalenterista näkyy) viikonlopun poikien kanssa, jossain päin Savoa , joten minä kotivahtina saan oikeutetusti syödä koko pussin. Eikö?!


Olen valittanut tämän kodin pimeästä olohuoneesta varmasti nämä kaksi vuotta, jotka me ollaan tässä asuttu. Ja mitä tekee olohuone tänään, kun muuttoon on aikaa kaksi viikkoa! Se päättää heittäytyä ihanaksi, kylpeä auringossa ja leikkiä varjojen kanssa. Meinas tulla itku. Löydetäänköhän me koskaan täydellistä uutta kotia? Tai edes vähän sinnepäin. 

Ps. Ja kuten huomaatte, järjestyskin on tänään olkkarissa "vähän sinnepäin", ja aivan ilman lavastusta :D

Viiden hengen pahviloota


Jäi eilen näyttämättä se kaikkein siistein kuva! Kummipoika halusi isänkin majaan. Oltais varmaan kaikki saatu tulla, jos LG olisi vain ymmärtänyt tehdä tuotteisiinsa riittävän isot lootat. Ensi kerralla sitten! Vinkit viiden hengen pahvilootista voi osoittaa tänne. Tarvittais yksi kesäksi. <3

17. toukokuuta 2012

Vähän jo kesää..

Hei, ollaan kotona taas! 

Käytiin alkuviikko heittämässä ympyrää Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Ihanata ol! Työkuviot alkaa olla vähän paremmin selvillä, mutta toki tututtuun tapaan kuva kesästä piirtyy kokonaisuudeksi vasta päivä kerrallaan työtä tehdessä. Ihanaa sekin! Tekee hyvää välillä olla turvallisesti keskeneräinen. Kalenteri, joka täyttyy pikkuhiljaa antaa luvan myös tarttua niihin hetkiin, jotka saapuvat sen enempää lupaa kysymättä, yllätyksinä ja suunnittelemattomina kohtaamisina torinlaidassa ja satamassa. Oi, yllätysten kesä!

Ihanaa oli tiistaina ajella yksikseen auringon noustessa kohti etelää. Harvoin tulee ajettua enää pitkiä matkoja ilman seuraa. Onneksi oli ylen ykkösen aamuradio ja vanhat hitit. Auto raikui Abban ja Pepe Willbergin tahtiin. Aamukahvit join bussipysäkillä joutsenien aamutoimia katsellen. Hienosti ehdin aamun työkokoukseen klo.8.45. Miksi ei aina tule herättyä puoli viideltä?

Työkaverien ja vanhojen tuttujen tapaaminen oli hienoa, mutta ehdottomasti reissun paras tyyppi kohdattiin Kouvolassa! Kummipoika oli venähtänyt taas pituutta ja uusia taitoja oli kehittynyt iso kasa. Toivottavasti nähdään kesällä monta kertaa. Käydään uimassa ja rakennetaan maja, johon mahdutaan me kaikki!

Tänään nautitaan auringosta ja mukavista gradukirjoista! Ihanaa helatorstaita kaikille!