29. elokuuta 2013

Harja soi ja mankeli lauloi




Saa arvata missä oltiin tänään :) Hävettää myöntää, että ensimmäistä kertaa ikinä.. Olen jotenkin kuvitellut, että mattojen peseminen pesupaikalla on vähintäänkin yhtä vaativaa hommaa kuin niiden kutominen. No, eipä ollut, kun oli hyvät ohjeet ja vinkit sekä oikeanlainen harja. Voitte myös arvata kumpi kuvissa näkyvistä harjoista on se OIKEA ja kumpi kuppanen kaupan viritelmä. Oli meinaan eroa! Eikä meillä mennyt kolmea purkkia mäntynestettä, jos joku tätä jo paniikissa ehti pohtia. 

Ja hei, olen jo ehtinyt pohtia pitäisikö blogin nimi muuttaa Eväs Radaksi, sen verran paljon näitä retkieväitä näyttää täällä vilahtelevan.. mutta eivät ne hommat hoidu eikä harja luista, jos ei ole kunnon kahvit mukana! :)

28. elokuuta 2013

Kolme kettua




Posti toi meille ihmeellisen paketin. Pienelle paketin sisältö oli täynnä konkreettisia ihania tunnusteltavia ja ihasteltavia asioita. Minä palasin lahjan myötä joitakin vuosia taaksepäin. Ystävä oli kirjoittanut onnittelukorttiin pala omaa varhaisnuoruuttamme, runon, jonka olin kirjoittanut ystävälle ehkä 16-vuotiaana. Kummallisella tavalla nuoren naisen ajatukset sattuivat tähänkin hetkeen. Aika tippa linssissä luin korttia ja muistelin yli kymmenen vuoden takaista aikaa. Mitäköhän meidänkin lapsistamme tulee ”Fred”? 

Lahja paketin sisällä oli ihana. Kaunis peitto, jossa seikkailemme me kolme, Simo, minä ja poika. Kolme kettua ruusutarhassa ja hupaisa kolmikko junan kyydissä. Selvästi olemme matkalla jonnekin seikkailuun! Nauru pääsi, kun katselin peittoa. Ei onnistuisi minulta! Muistan jos jonkin kerran ystävän auttaneen minut pulasta tekstiililuokassa. Kaavat väärinpäin, kangas rullalla ja saumurissa langat sotkussa. Miten nuo kuvat edes saa tuonne keskelle… ;) Ja vielä valokuvia! Mieleni alkoi heti laukata aikaan jolloin isien jalanjäljissä piti päästä pimiöön, kuvata runokimaraan naamaansa väänteleviä pikkulapsia ja kantaa painavaa vanhaa nikonia ihan kaikkialle. Voih. Vielä me istutamme jälkikasvun eteen vanhat kuvat, soitamme heille levytolkulla Oasista ja Björkiä ja pakotamme syömään puoli litraa minttusuklaajäätelöä kerralla. Tai ehkä jaamme litran jädeä vain viileästi puoliksi nappuloille ja istutamme heidät katsomaan piirrettyjä sillä aikaa, kun äidit valuvat muisteloihin. Olipas ihan muistaminen ja ihanat muistot – Kiitos!

27. elokuuta 2013

Neiti K.



Viikonlopun juhlatunnelmat hiipivät mieleen, kun katselen kaikkia kameran kortille kerääntyneitä kuvia. Mikä ihastuttava pieni sankaritar, upeat vanhemmat ja hienoa juhlaväkeä! Kävimme siis lauantaina juhlimassa pienen neidin kastetta Savossa ja jäimme sille tielle yökylään. Kuopio on ihana kaupunki jonne on mukava palata aina uudelleen. Toisaalta, näiden ihmisten luo olisi ihanaa lähteä ja heitä tulisi ikävä, vaikka kolmikko asuisi Parkanossa, Alavudella, Sysmässä tai jossain muussa yhtä viehkeässä paikassa. 
Viikonloppu meni pitkälti juhliessa ja juhlien jälkitunnelmissa. Lauantaina kastejuhlan jälkeen jaksettiin käydä hakemassa pitsat ostarinnurkalta, mutta takapihan pihakeinua pitemmälle niiden kanssa ei kuitenkaan päästy. Retkellä kuin retkellä vai mitä ;) Sunnuntaina käytiin Puijon tornissa jätskillä ja ihailtiin Kallavettä. Muu aika menikin vaippoja vaihtaessa, ruokaillessa ja vauvoja nukuttaessa. Kaksikko piti kyllä neljä aikuista mukavasti jatkuvassa liikkeessä. 

Lapsilla on ikäeroa kolme viikkoa. Meidän poika on puolikkaan neidin verran leveämpi ja kaksi kertaa äänekkäämpi. Neidillä on jo neidon elkeet. Vekkuleita tapauksia molemmat! Miten ihmeellistä on heidän touhujaan seurata nyt ja millaista meno mahtaa ollakaan kolmen vuoden päästä. Kolmen viikon ikäero ei tee keistään kavereita, se me tiedetään, mutta taatusti lapset tulevat viettämään paljon aikaa yhdessä, sillä vanhemmat tuskin ovat valmiita luopumaan yhteisistä viikonlopuista. Seuraavia tapaamisia odotellessa!

JK. Tein Kuopiosta oman tunnisteen. Partasen lihapiirakat, Kallavesi ja ystävät ansaitsevat sen! :)




23. elokuuta 2013

Rukouskirja



 
Eikö ole upea! Pojan toisen kummitädin idea tuoda kastejuhlaan lahjaksi jotain itse tehtyä oli ihana. Tästä kirjasta tulee varmasti pienelle ihmiselle merkityksellinen asia. Se on kummitädin ja pojan yhteinen juttu, rukouskirja, joka kasvaa vuosi vuodelta aina rippikouluikään asti. Kauniin kirjan ensimmäisillä sivuilla rukoillaan pienen ihmisen rukouksia, joita me aikuiset luemme hänelle. Ehkä joku näistä valikoituu pojan omaksi iltarukoukseksikin.

Millaisia sivuja kirjaan mahtaakaan vielä tulla? Uteliaana odotan niiden ilmestymistä, mutta samalla olen hieman kauhuissani: Millainen mahtaa olla nuoren miehen maailma vuonna 2028?

22. elokuuta 2013

Lahjaksi saatua



Meille on ensi viikonloppuna tiedossa suurta juhlatunnelmaa, kun ystävien pieni neiti viettää kastejuhlaansa. Olen ihan innoissani tulevista päivistä Savossa! Juhlakutsun yhteydessä meille esitettiin myös kehotus jäädä yöksi ystävien luokse. Miten jännittävää – pikku mies ensi kertaa yökylässä ystävättären luona! Toivottavasti meno meillä kuudella pysyy leppoisana eikä pojan rotarokotekaan vaivaisi reissussa..

Juhliin valmistautuessa ja pientä viemistä miettiessä omat ajatukset palaavat vääjäämättä pojan kastejuhlaan. Monet vieraat kyselivät lahjatoiveita etukäteen. Vanhempana on minusta hyvin hankalaa esittää minkäänlaisia erityisiä toiveita tuomisista, vaikka se varmasti järkevää olisikin. Suurinta lahjaa pojallehan ovat kuitenkin yhdessä vietetty aika, iltarukoukset ja läheisyys. 

Juhliva joukko oli halunnut tuoda kuitenkin myös jotain konkreettista käteen sopivaa pienelle miehelle. Toki näistäkin kaikista tuomisista olemme kovasti kiitollisia. Moni tuomisista on päässyt jo käyttöön ja osa on talletettu pikkuisen omaan laatikkoon odottamaan vielä tulevia hetkiä. Ensi viikonlopun juhlavarustusta suunnitellessa ajattelin kuvailla joitain meidän pojan lahjoja, jos vaikka joku kaipaa ideoita pikkuväelle viemisiksi.

Poika sai lahjaksi muun muassa taulun Joutomaan Tutkimusmatkalla kuvasta. Se koristaa jo meillä makuuhuonetta ja päätyy tulevaisuudessa varmasti leikkihuoneeseen, nuoren miehen omaan huoneeseen ja ehkä opiskelijan ensi kotiinkin. Kukaties se killuu vuosien kuluttua taas jonkun pienen pojan sängyn yläpuolella. 

Kaiken kaikkiaan ajattomuus on kova juttu pienten lahjoissa. Ensimmäinen oma rahakokoelma, ensi lautanen ja kaunis valokuva-albumi kestävät aikaa. Ne ovat muistoja juhlapäivästä, mutta myös osa arkisempia hetkiä. Ne säilötään huolella käytön ja tutkimisen jälkeen tärkeiden tavaroiden laatikkoon. Äitiyspakkauksen pahvilaatikko toimittaa meillä nyt tätä erityisten tavaroiden kodin tehtävää. Sieltä löytyvät myös kastejuhlassa käytetty kastemalja, jonka vanhempani hankkivat pojalle lahjaksi. Samaan paikkaan on talletettu myös mummuni tekemä pikkuinen liina, jolla kuivattiin kastejuhlassa pienen pää sekä kastekynttilä. Kastekynttilä kaivellaan esille nimipäivän, kastepäivänä ja syntymäpäivänä. Arkisempina päivinä rukouksen merkkinä voi lahjaksi saadussa pienessä jalassa palaa Lintulan tuohus.

Kirjahyllyyn on kerääntynyt jo pieni lastenkirjaosasto. Minä olen jo pitkään kerännyt omia suosikkejani kirjaston poistomyynneistä ja kirpputoreilta. Nyt pojan synnyttyä on kirjahyllyyn kerätty klassikkosatuja. Lahjaksi poika on saanut muun muassa tällaisia kirjoja. Lasten virsikirjasta löydettiin monia uusia hauskoja lauluja, joita isä ja poika voivat harjoitella yhdessä pianon kanssa. Tuon Anna-Mari Kaskisen runokirjan luin kastepäivän iltana. Se oli osoitettu ehkä enemmän meille vanhemmille kuin pojalle lahjaksi. Itku silmässä luin runoja, söin juustokakun rippeitä ja join iltateetä. Toimii! 

Pehmeät paketit ovat meillä kovasti tarpeeseen, sen olemme tässä viime viikkoina huomanneet. Poika kasvaa ja kasvaa vaan silmissä! Tällaisessa pehmeässä haalarissa mahtaa olla mukava kelliä syksyn kolkutellessa jo ovia. 

Tässä joitain lahjoja joita juhlapäivän jälkeen paketeista paljastui. Muutaman jätin vielä tuonnemmaksi.. :)