30. huhtikuuta 2013

Simalle Savoon



Se olisi (toivottavasti) viimeinen opiskelijavappu tiedossa. Tänä vuonna ei kuitenkaan istuta ylioppilaslakki vinossa märällä nurmella violettien haalarien joukossa vaan suunnataan maha ja Venton nokka kohti Savoa. Meinataan ”tylsästi” linnoittautua ystävien luo viettämään sima&munkki -vappua. Seura on kuitenkin mitä mainiointa ja ohjelma hoituu taatusti itsestään, joten voitte arvata vain kuinka innoissani olen.

Hanna Pakarisen lihapiirakat ja kalakukot - täältä tullaan!

Opiskelijavapuissa on kyllä ollut puolensa: joku on aina järjestänyt ohjelman puolestasi, koskaan ei ole tarvinnut miettiä mitä pistetään päälle ja missä kokoonnutaan. Samalla kaavalla joka vuosi ;) Muuten vappu kuuluukin mielestäni niihin täysin turhiin juhliin. Työtä voi minusta arvostaa ilman serpentiiniä ja tippaleipiäkin.Viime vuonna vapputunnelmissa oltiin muilla mailla. Keli oli melkein yhtä kolea ja seura yhtä loistava kuin aina vappuna, mutta muuten kaikki olikin toisin. Tippaleipien tilalla lautasella oli kukonhelttoja ja haalarikansan touhujen sijasta ihasteltiin appelsiinipuita ja Portugalin maisemia.

Mutta nyt sima kainaloon ja menoksi. Työniloa kaikille!       

28. huhtikuuta 2013

Raskas vatsa



Se olisi kuulkaas hyvinkin alle kaksi kuukautta ja tämä odotus olisi pulkassa – jos siis kaikki vaan menee kivasti loppuun asti. Uskomatonta. Muutama viikko ja tässä ollaan kolmisin ihmettelemässä elämää. Ihana ajatus. 

Usein tuntuu siltä, että liian vähän ehdin nautiskella tästä odotusajasta, kun pää täyttyy gradusta ja näistä arjen kuvioista. Toisaalta, olen aivan hyvillänikin, ettei ylimääräistä aikaa ole liiaksi miettiä ja vatvoa rintakumeja, korvikkeita, unikouluja ja muita. Kaikki sitten ajallaan. Vauva onneksi pitää huolen siitä, että en liiaksi uppoudu gradumaailmaan. Aika mukavasti jo jalat yltävät kylkiluille..

Mutta mitä tässä oikein on tapahtunut? 

Loka-marraskuu:
-          Nukuin, otin pikku päikkäreitä, lepäsin ja leputin silmiä. Onneksi meillä on joka huoneessa pötköttelypaikka.
-      Jos en maannut tajukankaalla vaakatasossa, opetin nuorisoa koululla tai haukkasin pikku välipalaa. Elämä tuntui koostuvan oppitunneista, mandariineista, porkkanoista ja suolakurkku-juusto-voileivistä.
-          Onneksi Simosta vaikutin kohtuullisen järjissäni olevalta, vaikka oma olo ei sitä ihan ollutkaan.

Joulukuu:
-          Väsymys ja huono-olo voitettiin ja elämässä alkoi olla pientä töiden loppumisen odotusta
Viikolla 15 itsestä vatsani oli jo valtava. Töissä työkaveri tosin kommentoi vatsani kokoa: ”kuvittelin sinun syöneen ylimääräisen joulutortun…

-        Ensimmäiset äitiyshousut (Kiitos A!) olivat ihana kokemus

Tammikuu:
-          Ensimmäiset liikkeet olivat ihmeellisiä
-          Vauvansänky kannettiin naapurista alakerran varastoon odottamaan kesää
-   Kuun lopulla päästiin rakenneultraan ihastelemaan vauvaa. Muistoksi keikasta saatiin tosin vain mystinen jalkapohjan kuva. 

Helmikuu:
-      Hetkellinen vauvaspurtti valtasi talon: ostettiin vaunut, osallistuin kaikkiin mahdollisiin vauvailtoihin ja kursseihin ja kannoin kotiin kirjastosta teeman mukaisia lehtiä ja kirjoja
-     Piikkikammosta eroon pääseminen saatiin hyvälle mallille kaikkien kuukauden verikokeiden jälkeen. Ei yhtään pyörtymistä ja laveriakaan ei tarvittu enää hätiin

Maaliskuu:
-       Vointi oli mitä mainioin ja kymmenen tunnin kaupunkipäivät Pietarissa olivat lastenleikkiä. Viikkoa myöhemmin jo puuskutin ja hiippailin maitokaupasta kotiin. Mistä tämä olo tuli? Onneksi kaikki tässä raskaudessa tuntuu menevän ja tulevan tuuliviirin tavoin. Kaksi viikkoa tätä ja kaksi viikkoa tuota. Salilla jaksoin käydä lopulta viikolle 28 asti.
-          Astianpesukone ja uusi pyykkäri kotiutettiin helpottamaan vauva-arkea ja kevättä
-    Neuvolalääkärissä vauvalla oli kaikki hienosti. ”Pitkä ja hoikka” on lääkärin arvio vauvasta, joka ei vieläkään suostunut paljastamaan kasvojaan. Hienosti raivotarjonnassa!

Huhtikuu:
-        Vatsa alkaa olla jo ihan VATSA. Olen jopa häkeltynyt ja hieman kauhuissani. Jos ei nyt enää kovin kasvaisi. Taitaa olla turha toivo, kun vielä olisi viikkoja jäljellä.
-   Pyörähdin ylimääräisellä neuvolalääkärin käynnillä supistelujen takia ja samalla pyysin uutta painoarviota. Epäilykseni olivat oikeat – vauva on vähintäänkin keskikäyrän kamaa ja ehkä ylikin. Jos ei nyt ihan äitinsä mittoihin kasvaisi.. terveisin neito 4350g
-     Kuun lopulla olo on mitä mainioin: välillä kyllä väsyttää, mutta hyvin jaksan viipottaa vielä koulun ja kodin väliä. Virallisesti ollaan jo äitiyslomalla, mutta käytännössä edelleen jumissa gradun kanssa kirjastolla
Mitähän tässä vielä ehtii tapahtua? ;)

Tuo painon kehitys sekä vauvalle että äidille on kyllä kumma juttu. Lääkäri sanoin, että äidin syntymäpaino on yksi keskeisesti vaikuttava tekijä sikiön syntymäpainoon. Paljon määrittävämpi kuin isän syntymäpaino! Mitään raskausdiabetestä tai sikiön suureen kokoon muuten vaikuttavia riskejä minulla ei ole, joten vauva kasvaa siellä ”omalla käyrällään”, ihan niin kuin minäkin nyt. Painoa ei itselle tahtonut kertyä aluksi millään, mutta nyt ollaan päästy jo hyvää vauhtiin tässäkin hommassa. Onneksi turvotusta ei vielä ole tullut ja muutenkin vointi on pysynyt hyvänä. 

Omaa raskautta ihmetellessä on ollut ihanaa ihastella monienmonien ystävien ja tuttujen vauvauutisia. Pientä väkeä puskee sukuun ja ystäville. Mikäs sen parempaa on kuin ihastella tällaistakin elämänvaihetta yhdessä toisten kanssa! Kuvissa muuten ihan aitoa odotusarkea. Kuten huomaatte, paljon ei ole kuviin laittauduttu. ;)  

27. huhtikuuta 2013

Kevätlukemistoa




Meillä on tällä viikolla luettu kahdenlaisia kirjoja: gradukirjoja ja puutarhaoppaita. Simo järjestää meille tänne kolmanteen kerrokseen viheraluetta kesäksi ja minä siis istun edelleen kirjastolla. Tällä viikolla olen taas vaihteeksi siirtynyt tietokoneelta lukusaliin ja odotan innolla sitä päivää, kun saan siirrettyä itseni pääovista pihalle. 

En ole päivittää tänne mitään, kun tuntuu, että aikavälillä 06.30 – 22.30 ei tapahdu oikeastaan mitään merkittävää heräämisen ja syömisen lisäksi. Mutta hei, tapahtuihan tällä viikolla itse asiassa vaikka mitä: alkuviikosta hain ison vauvantarvike säkin ystäviltä ja pesin ensimmäiset vauvapyykit, viikonaikana kahviteltiin moneen kertaan meillä ja koululla ystävien kanssa, osallistuin kantoliinailtaan, kävin kampaajalla, tutustuin uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin (tapahtuu nykyisin aivan liian harvoin) ja tein menestyksekkään kirpparikierroksen. Mutta miten ihmeessä en ole saanut mitään juttua aikaiseksi tänne? 

Epäilen, että olen nyt jälleen kerran lumpsahtanut sinne kevätväsymykseen. Minä en ahdistu pimeästä syksystä vaan väsähdän ja turhaudun yhtäkkiä saapuneesta keväästä. Käsittämätöntä – minähän rakastan kevättä! Niin, sepä se juuri. Paineet kasautuu kohti kesää tultaessa, valo paljastaa pesemättömien ikkunoiden lisäksi myös kaikki muut tekemättömät työt ja lopulta makaan sohvalla meritähdenlailla ja ihmettelen, että miten kaikilla muilla on virtaa. Ja tänä vuonna tämä raskaus varmaan tuottaa omat lisänsä kakkuun.. 

Niin, että ihana arki ja vielä ihanampi viikonloppu. Onneksi on pala luku-urakkaa taas onnistuneesti takana päin ja voi keskittyä siivoamiseen ja rentoutumiseen. Ihanaa viikonloppua!

23. huhtikuuta 2013

Pienille ystäville




Meillä on ystäville ja sukulaisille tupsahdellut syksyn ja kevään mittaan paljon pieniä töttöröitä. Hitaalla tahdilla olen yrittänyt jotain askarrella pienten ihmisten huviksi. Viikonloppuna sain viimeisteltyä muutaman lelun lähetyskuntoonkin. Paketteihin pistin pilkullisia ”kiraffeja”, pullukan pikkulinnun ja Eurokankaan muovipussilla täytetyn viriketaskun. Perille ovat kuulemma tulleet :)

Kirahveissa sisällä on vanua ja kulkuset ja noiden viriketaskujen sisään ompelin tosiaan ohutta kahisevaa muovikassia (Eurokankaan pieni muovipussi on minusta lyömätön, mutta kuultaa joistain kankaista kurjasti läpi eikä oikein enää mahdollista työn silittämistä lähetyskuntoon) ja reunoihin erilaisia ”pesulappuja” imeskeltäväksi. Vinkkejä kahisevista sisuksista ja palautetta leluista otetaan muuten ilolla vastaan jatkojalostusta silmälläpitäen. 

Kirahvien ja taskujen idean bongasin joskus jostain englanninkielisestä ompelukirjasta, mutta linnun tapaan niihinkään ei ole mitään ”oikeaa” ohjetta olemassa minulla. Mitenkään pitkään en jaksa koneen kanssa ährätä, joten ”tuosta nyt vaan vähän…” –meiningillä näitä syntyy, jos siis syntyy.. ;) Vinkkejä helpoista ja vähän huolittelua vaativista pikkutöistä otetaan kyllä vastaan!  

21. huhtikuuta 2013

Perhe- ja parisuhdeviikonloppu



Peti&puuro-majatalomme sulki ovensa jo odotettua aiemmin tänä viikonloppuna. Tosin mielellämme olisimme pitäneet vieraita pitempäänkin, mutta toisaalta, kyllä kahdenkeskinen aika (nyt kun sitä vielä voi helposti viettää) on varsin tärkeää. Ilman suunnitelmia alkaneesta viikonlopusta kehkeytyikin mitä mainioin. Kuvat viimepäiviltä ovat oikeastaan paras tapa kuvata kaikkea tapahtunutta: pieniä yllättäviä hetkiä ilman suurta stressiä. Pienet sormenjäljet peilissä kertovat siitä, että ihan kahden ei kuitenkaan maltettu olla…

Lauantaina kirjoittelin aamun gradua kirjastolla, mutta loppupäivä vietettiin rennosti. Lainasimme ystäväperheen meille viikonlopun kahviseuraksi (kuka sitä nyt yksin tai kaksin osaisi kahvinsa juoda!!), ja lauantaina viileän sään vuoksi herkuteltiin meillä sisällä. Partsi kaipaisi vielä talven jälkeen vähän tuunailua, jotta kahvi- ja teehetket voisi siirtää pysyvästi sinne. Kahdella pilkkijakkaralla ei valitettavasti vielä kauhean pitkälle päästä.. Toisaalta, ehkä on fiksuinta odotella myös niitä yli +10 asteen kelejä. 

Heräsin tänään ensimmäisen kerran klo.07:03. Ajatuksissa oli sulkea silmät vielä hetkeksi, kun nyt kuitenkin on sunnuntai eikä mihinkään kiire. Sisäinen kelloni määritteli kiireettömyyden ilmeisesti totaalliseksi, sillä seuraavan kerran avasin silmäni klo.09.35.. Yllättävästi kuitenkin aamulla saatiin puuhailtua kaikkea ihanaa, vaikka aamu venyikin noin pitkälle. Kaivoin ompelukoneen esille ja ratkoin taas visaisia ”jos vähän puran tästä ja ompelen tämän tähän, niin sitten varmaan…” –pulmia. Jotain valmistakin syntyi tällä kerralla. Siitä edellisestä solmuun ommellusta pupusta en aio julkaista kuvia Animalian yhteydenottojen pelossa..

Iltapäivällä suunnattiin kevään ensimmäisille terassikahveille. Miesten oluet jäivät haaveeksi, kun joelta puhalsi mukavan vilpoinen tuuli. Jäätelöt kuitenkin piti saada ;) Ja koska keli oli kohdillaan, pyörähdettiin vielä puistossa. Lämmin tuli katsellessa porukan nuorimman intoa leikkipaikalla. Eräältä kohteliaalta nuorelta mieheltä sain opastusta, ettei kyseessä ollut mikä tahansa kiipeilypaikka, vaan ihan oikea merirosvolaiva. Että ni. Sellaiseenkin siis päästiin viikonlopun aikana, kun tultiin hyvin juttuun nuoren kapteenin kanssa. Kerrassaan siis loistava viikonloppu!