31. elokuuta 2012

Kesäkaverit



Ennen varsinaista muuttoa viikkoa sitten sunnuntaina ehdin tehdä myös yhden Helsingin keikan. Vietettiin isolla naislaumalla vanhan ystäväni polttareita. Päivä oli uskomattoman kaunis ja lämmin. Teemaksi päivään oli valittu PMMP:n Kesäkaverit biisi, jonka tahdissa seikkailimme pitkin pääkaupunkia. Uitiin stadikalla, kumottiin fisuja, syötiin pekoniaamiainen,  ostettiin pullo halvinta, .. Paljon uusia tuttavuuksia ja ihania vanhoja ystäviä! Hei, ja ne häätkin ovat jo aivan ovella!! ;) 
Ps. Koska unohdan aina pyytää jotakuta ottamaan kuvia myös minusta, ja koska en myöskään tullut kysyneeksi lupaa muilta kuin sankarittarelta kuvien julkaisemiseen, ovat kuvat vähän yksipuolisia. Päästäksenne paremmin tunnelmaan, voitte kuvia katsellessanne napata vaikka yhden fisun, laulaa lurauttaa kesäbiisin ystävyydelle ja jutella tyttöjenjuttuja - ja kas, aito tunnelma on saavutettu! :)  

30. elokuuta 2012

Kesän viimeinen päivä



Kaiken muuttosäätämisen keskelle, kuin vilvoittavaksi keitaaksi ennen syksyn töiden sekaan lipumista, saatiin yllätysmökkireissu Etelä-Savoon. Puruveden rantakallioilla auringon lämmössä lekotellessa oikein tunsi miten akut lataantuivat tulevaa syksyä varten. Uskomattoman voimauttavat kolme päivää keskellä kaunista ja ennen kaikkea hiljaista luontoa. Tehtiin ruokaa, saunottiin, uitiin ja ihmeteltiin sekä päivällä että yöllä kesätaivaan ihmeellisiä ilmiöitä. Valitettavasti tuliaisina levänneen kehon kanssa kotiin tuotiin myös tämä raivostuttava alkusyksyn flunssa. 

Ei auta kuin vaihtaa raikkaat kesäjuomat isoon mukiin lämmintä teetä ja vetää jalkaan mummun neulomat sukat. 

29. elokuuta 2012

Täällä taas!


Toivottavasti tämän blogin hetkellinen hiljaiselo olisi nyt tässä. Viime päivät ja viikot ollaan vain järjestelty pahvilaatikoita ja suhattu ympäri Suomea.. niin, no vain ja vain.. Aika työltä tällainen muuttaminen ja säätäminen on kyllä tuntunut – onneksi viimeisiin viikkoihin on mahtunut myös monta loistavaa reissua, uusia ja vanhoja rakkaita ihmisiä ja uuden opettelua. Tervetuloa tutkailemaan mitä meillä on puuhattu!
Lappeenranta jätettiin lopullisesti taakse 19.päivä. Kesähommat ovat nyt purkissa ja on aika suunnata nenää kohti uutta ja vanhaa: gradun pariin palaan toivottavasti jo nyt alkuviikosta, oman elämän tutut rutiinit kaivellaan esiin pahvilaatikoista, mutta muuten tässä syksyssä onkin paljon uutta ihmeteltävää. Uusi koti on ihana, mutta sopeutumista uudet nurkat vaativat. Simo aloittaa myös uudet (mielenkiintoiset) opinnot nyt syksyllä. Niin ja oman tyttöporukka täällä on supistunut entisestään – meitä on enää viimeiset kaksi sisupussia päiväkahvipöydässä! Että tällaista. Lappeenrantaa tulee kova ikävä, mutta omat nurkat täällä ”pohjoisessa” ovat kuitenkin ne OMAT.

Muutto on ollut yllättävän raskas. Me tehtiin käytännössä muutto monessa pienessä erässä, mikä entisestään varmasti lisäsi elämän levällään olon tuskaa. Vieläkin olohuoneen nurkassa on kasa pahvilaatikoita ja työhuone on aivan vaiheessa, mutta muuten koti on jo suht kodin näköinen. Keittiönpöytä olemme saaneet jo valmiiksi, mutta kirjahylly makaa vielä seinää vasten paloina. Pikkuhiljaa tässä edetään. Toivottavasti tilanne ei jää tällaiseksi kovin pitkäksi aikaa.. Keskeneräisyys näissä hommissa, kun tuppaa jäämään pysyväksi sisustusratkaisuksi…

Kaiken hässäkän keskellä olemme ehtineet onneksi nauttia myös loistavasta seurasta. Ensimmäinen ja ehdottomasti rakkain kämppikseni tuli pyörähtämään täällä Joenkaupungissa. Juotiin litratolkulla teetä, jutusteltiin mukavia ja järjestettiin mm. pätkä kirjahyllyä – väriteemalla. Parasta tällaisissa ystävissä on se, että heidät voi kutsua kylään myös pahvilaatikoiden keskelle. Tässäkin tapauksessa kahden vuoden yhteiselo pienessä solussa on karistanut turhat krumeluurit ja sipistelyn ystävyydestä. Ollaan rehellisesti juuri sellaisia kuin ollaan <3

Lisää kuulumisia luvassa myöhemmin!

16. elokuuta 2012

Meillä muutetaan!



Rinkat on pakattu - taas. Simo tekee viimeiset työvuorot vielä. Minä seilaan kavereiden luona ympäri Suomea. Varmaan sunnuntaina pääsen kotiin. Nettiä ei ole varmaan missään vielä hetkeen. Laitan kuulumisia, ja tilannekatsausta heti, kun mahdollista! Halauksia täältä pahvilaatikoiden keskeltä <3

15. elokuuta 2012

Tähteitä


Tule kanssani katsomaan Kaukasta!

Syksyssä parasta ovat pimeät illat, kynttilät, suuret teemukit ja villasukat – niin ja kirkkaat tähtitaivaat. Käytiin Simon kanssa viikonloppuna ihailemassa elokuun perseidiä, suurta meteoriparvea, joka tähdenlentoina näkyy kirkkaalla alkusyksyn taivaalla. Maattiin Venton lämpimällä konepellillä ja katseltiin tähtiä – ja leikittiin kameralla. 

Ja oli meillä mukana se mukikin. Tosin oli vielä sen verran lämmintä, että siitä juotiin teen sijaan colaa. Ja Luukkaan sillalta ihailtiin ihmeellistä Kaukaan tehdasta.  Kesä on mennyt.   

14. elokuuta 2012

Täyttäkää kirkot!



Viime yönä oltiin puoli yksi kotona. Pitkä työpäivä, mutta varmasti yksi kesän mieluisimmista. Kesäporukalla oltiin koottu nuorille oma ilta, kesäntappajaiset, jossa vilkuteltiin lomalle ja toivotettiin yhdessä alkava syksy tervetulleeksi. Ja olipas meillä mukavaa! :) Jälleen kerran tuli fiilis, että nuorisoa ei saisi niin paljon mollata, aliarvioda ja polkea vanhojen toimesta lattian rakosiin. Eilenkin nuoret itse järjestivät ohjelmaa, kantoivat vastuuta ja ennen kaikkea osallistuivat innolla kaikkeen. 

Illan päättänyt Idän Ihmeiden keikka oli huikea. Voi pojat! Nyt on tasattu puntit, siunattu lihapullat ja täytetty kirkot. Kyllä kelpaa taas lähteä kohti Joenkaupunkia, yliopistoa ja lukusalia. Syksy – täältä tullaan!


12. elokuuta 2012

Lyhyen paluu?



Käytiin jo viikolla katsomassa Simon kanssa uusin Batman. Oli loistava! Kuten jo eilen mainitsinkin, nämä elokuvat ovat saaneet minut ymmärtämään jotain myös toimintaelokuvista. Mutta mitä muuta voitaisiinkaan odottaa, kun samaan leffaan on yhdistetty sopivasti toimintaa, jännitystä, draamaan ja loistavia näyttelijöitä. Juoni piti tälläkin kerralla otteessaan aivan viime minuuteille asti. Oijoijoi, ja mitä vielä seuraakaan!! Robin, ikisuosikkini, sinua odotetaan jo!

Tiedättekö, mikä oli se kirsikka kakun päällä? Anne Hathaway. Kissanaisena aivan upea. Pahiksen rooliakin oli sitten vuoden 92 tuunattu vähemmän kissanruuan tuoksuiseksi, ja hieman herkkis Anne sopi pehmittämään kuvaa lisää. Neidin korvat eivät suinkaan olleet ne, jotka ovat pyörineet unissani viime aikoina, vaan tämä tukka..

Olen edelleen hiuskriisin kourissa. Ei tässä varmaan auta muu, kun marssia kampaajalle ja lyhentää kuontaloa kunnolla. Tässä lyhyet suosikkini Anne, Michelle ja Keira. <3

11. elokuuta 2012

yksitoista


Tänään vietän kotipäivää yrittäen ladata akkuja, aloittaen loppusiivouksen ja opiskellen kreikkaa. Ihan mukava kotipäivä tulossa :) Näitä pitäisi muistaa viettää useamminkin. Eilen katsottiin muuten hupaisa elokuva Julie&Julia. Onneksi iltapala oli nokan edessä, sillä niin herkullisen näköisiä luomuksia loihdittiin tuon leffan aikana kahden tarmokkaan naisen voimin. Blogimaailmakin elokuvassa on jonkinlaisessa osassa. Ja Julien tavoin välillä pohdin kenelle näitä juttuja oikein kirjoitan.. No, omat kaverit, porukat ja sukulaiset ovat ainakin sinnikkäästi jaksaneet roikkua mukana – toivottavasti teitä muitakin olisi siellä jokunen! :)
Kaisalta sain haasteen, jonka täyttäminen sopii loistavasti tällaisen kotipäivän alkuun!    

1. Kuvaile tyypillinen arkiaamusi? Minä yleensä nousen kuin vieteri sängystä. Heti herättyäni usein mielessä on jo joku tulevaan päivään liittyvä juttu (Simo kutsuu näitä rakkaudella säädöiksi). Keitetään kahvit ja syödään aamupalaa. En erityisesti nauti minuuttiaamuista, joten yritän aina jättää pienen hiimailuvaran myös aamuihin. 

2. Millaisista asioista stressaannut? Hoitamattomista asioista! Vellovasta epäjärjestyksestä erityisesti tehtävien töiden suhteen. Gradusta! 

3. Miten hemmottelet itseäsi? Hyvä lehti, leffa tai vaikka rauhallinen hetki tietokoneella.

4. Entä rankaisetko itseäsi? Mistä asioista ja miten? Tekemättömistä töistä, hommista ja lusmuilusta tulee naputettua itselle! Teen usein listoja hoidettavista asioista ja yritän saada niillä itseni ruotuun :)

5. Miten hemmottelet läheisiäsi? Simo taitaa saada eniten huomiota ja hemmottelua. Hän tosin on sitä mieltä, että selkähierontoja ei ole paljon tippunut sen jälkeen, kun naimisiin mentiin.. Arjen huomiointi taitaa olla se meidän hemmottelu, pikkujuttuja: colatölkki kaupasta, hyvää ruokaa tai vapaapäivän ohjelman valinta ovat niitä tavallisia.

6. Miten olet tänään/nyt pukeutunut? Vielä on yöpuku päällä! :)

7. Sinulla on kaksi tuntia tuhlattavana kaupungilla. Missä käyt? Lappeenrannassa kierros on helppo: Iderissä pyörähdys ihmettelemässä kaikkea ihanaa, kirjakaupan hyllyväleissä haahuilua, satamatorilta jäätelö ja lopuksi Linnoitukseen kierrokselle ja kahville Majurskaan.  

8. Mikä elokuva on yllättänyt sinut positiivisesti? Yön ritari avasi minulle täysin uuden elokuvagenren. En tiennyt, että ajatuksia herättäviä ja jopa syvällisiä toimintaelokuvia voi olla. Yön ritarin paluu oli myös loistava! Olen kuitenkin vielä varsin varovainen tällä rintamalla, mutta toivoa siis on myös näissä ”miestenelokuvissa” :)

9. Entä mihin elokuvaan petyit? IronSky. Me sovittiin, että hetkeen ei Simo valitse mitään elokuvaa. Nukahdin leffaan kahdesta ja lopun ajan kiemurtelin penkissä vaivautuneena. Karmea kokemus. 

10. Kerro jostakin hölmöstä heräteostoksestasi, vai teetkö sellaisia ollenkaan? Ostan aika vähän yleensäkään mitään. Kirppareilta tulee tehtyä huonojakin ostoksia, mutta ehdoton floppi taisi olla öljysumutin. Koko keittiö oli rasvattu sen vempaimenjäljiltä. 

11. Säilytätkö jotakin tavaroita, jotka olet ajatellut antaa lapsillesi tulevaisuudessa? Äiti on aivan ahdistunut porukoilla, kun en anna kaikkia vanhoja juttuja hävittää. Aika vähän niitä on, mutta toivoisin, että vanhat satukirjat ja esimerkiksi enolta saamani pikkutuoli siirtyisivät myös myöhemmin käyttöön.

10. elokuuta 2012

Talouden madonluvut

Olen huolestunut maailman tulevaisuudesta. Yritän vaikuttaa omilla valinnoillani positiivisesti maapallon tilaan, tehdä pieniä tekoja ihmisarvoisen elämän puolesta ja pitää mielessä myös tulevat sukupolvet. Tässä kaikessa onnistun häkellyttävän huonosti. Yrityksistä huolimatta olen kyennyt tähän asti lähinnä ääneen uikuttamaan maapallon tilaa. Paljon, oi niin paljon, pitäisi vielä tehdä! 

Olen super lainkuuliainen kansalainen, ajoittain jopa hysteerisen lainkuuliainen. Tämän dokumentin jälkeen seisoin tovin peilin edessä läpsytellen itseäni poskille. Kriittisen silmän kehittämistä, opiskelua ja tiedonetsintää täytyy lisätä ankarasti. Ja etsiä ne toimivat vaikuttamisen keinot!!

Kirpaisevia dokkarihetkiä!    

Ps. Jos joku tietää, miten Areenasta saa tallennettua dokkareita tai saako näitä jostain muualta imettyä, niin laittakaa tietoa tännepäin. Tämän ja muutaman muun voisin ilomielin näyttää myös lukiolaisille!

9. elokuuta 2012

Perhe juhlissa


Ehkä blogin historian pisin tauko takana :) Viikonloppu tosiaan vierähti ihanien ystävien ihanissa häissä Pohjois-Pohjanmaalla ja alkuviikko leirillä. Nyt olen taas jotenkuten elävien kirjoissa. Eilen tosin hukkasin puhelimeni, jota metsästettiin sitten pitkin Lappeenrantaa. Vanha nuhjainen kännykkä löytyi lopulta sieltä mihin sen olinkin jättänyt – leirikeskuksesta johtajanhuoneen tyynyn alta. Mutta nyt kaikkea muuta kuin nuhjaisiin tunnelmiin!!

Pitkästä aikaa nähtiin koko Joenkaupungin ”perheen” voimin, kun saateltiin erästä erityisen ihanaa kaksikkoa vihille. Morsiusmessua vietettiin kauniissa vanhassa puukirkossa ja juhlateltat kohosivat joen rannalla. Kaiken kaikkiaan juhlat olivat onnistuneet, morsiuspari upea ja seura mitä mainiointa. Voi kunpa nähtäisiin kaikki taas pian uudelleen!! Kuvissa on tälläkin kertaa vain paljon yksityiskohtia juhlista ja viikonlopulta. Juhlantähdet ja heidän omaisensa saavat rauhassa pitää päivän helmihetket itsellään. Omasta porukasta tohdin kuitenkin jonkun kuvankin laittaa ;)

Ihastelimme viikonloppuna kilvan kauniita maisemia, ihanaa luontoa, mökkisaunan ihanuutta ja poroja! Viikonloppu muistutti minua omien ystävien ja tuon meidän ”oman perheen” ainutlaatuisuudesta: sekä kyyneleet että rehakat naurut ovat herkässä tässä joukossa. Ja täytyy kyllä sanoa, että harvojen ihmisten kanssa reilu tuhat kilometriä autossa ovat koskaan hujahtaneet noin nopsasti! Simo totesi, että hiljaista oli vain silloin, kun takapenkillä vedettiin henkeä…
Kiitos <3