29. maaliskuuta 2013

Pitkäperjantai ja pikkuisen muutakin



Meillä rinkat täyttyvät lomakamoista. Seuraavat päivät vietetään pääsiäistunnelmissa ystäviä ja perhettä tavaten. Ihanaa nähdä moni tärkeä ihminen pitkästä aikaa!

Eilen ja tänään olen sukkuloinut koulujuttujen ja hiljaisenviikot tunnelmien välillä. Mieluummin vain olisin ja nauttisin elosta, mutta muutamaa kirjaa on lueskeltava näinäkin päivinä. Tänään juotiin kevään ensimmäiset parveketeet omalla partsilla auringonpaisteesta nauttien. Pilkkijakkarat alle ja pullat pakkasesta sulamaan – kyllä kelpasi olla! Näyttäisi siltä, että muutama pulla on tullut syötyä, kun tuota keskivartaloturvotusta on jo ihan kertynyt… pistän kyllä osan pilkkijakkaran piikkiin. ;) Ja "asukin" on ihan kuvan julkaisemista varten hiottu. Ainot ja kaikki :D


Torille oli myöhään iltapäivästä kokoontunut valtava joukko ihmisiä. Lähes puolitoista tuntia kestänyt Ristintie –näytelmä oli vaikuttava kokemus, joka hiljensi ainakin minut pääsiäisen sanoman äärelle. Tänä vuonna kaiken kiireen keskellä on koko juhla tuntunut jäävän muiden touhujen jalkoihin. Tästä on kuitenkin ihanaa jatkaa kohti pääsiäisaamun iloa. 

Ihania pääsiäisen juhlapäiviä!


27. maaliskuuta 2013

Q kuuta katsoo



Mä olen nähnyt Jupiterin! Ja trapetsitähdet! Olipas mukava reissu tähtitornille. Kevään viimeinen yleisöilta ja selkeä keli olivat täyttäneet paikan. Pientä väkeä oli ihan hurjasti kaukoputkien ympärillä ja asiantuntijat pääsivät vastailemaan lasten visaisiin kysymyksiin. Ihanaa, että tietokonepelien ja tv:n jälkeen taivaan tiirailu kiinnostaa vielä! Syksyllä täytyy lähteä uudelleen ihmettelemään taivaankappaleita. 

Tänään ohjelmassa on sauna ja pikkuisen neulepaidan tekoa. Huomenna vielä yliopistolle ja sitten jatketaan pääsiäiseen hiljentymistä kotosalla lomareissuun valmistautuen.

26. maaliskuuta 2013

Tähtiherkku



Joko on tiistai? 

Yllättävän nopeasti vierähtävät päivät. Viikonloppu meni rauhallisesti kotosalla: tehtiin koulujuttuja, ulkoiltiin ja nautiskeltiin vapaista hetkistä. Tuhosin punajuuria jääkaapista tällä reseptillä. Vähän vahingossakin muutin alkuperäistä ohjetta, kun keittiövaakaa ei kaapeista löydy. Yritin punnita juureksia käsituntumalta, mutta mahtoi mennä vähän huti. Unohtuneen vaniljan ja ”vain” kahdensadan sokerigramman jälkeen leivonnaiset tuoksuvat punajuurelle ehkä aavistuksen liikaa. :) Yö jääkaapissa teki herkulle hyvää ja seuraavana päivä suklaaunelma oli vieläkin parempaa. Sunnuntaikahvittelijat suositteleva 15 sekuntia mikrossa ja vaniljajäätelöä piirakalle. Nam. 

Kohta on huhtikuu ja meillä poltetaan vielä kynttilöitä. Kuvittelin, että kynttiläkruunun siirtäminen pois näkyviltä olisi hillinnyt minua, mutta turhaan.. Häistä on jäänyt kassillinen jo vähän aloitettuja kynttilöitä, joita on mukava nostaa kahvipöytään koristeeksi.

Me lähdetään nyt ihmettelemään kevättaivaan tähtiä tähtitornille. Ihanaa tiistaita kaikille!

23. maaliskuuta 2013

ÄP 2013



Meillä ei taidettu tosissaan edes keskustella vaihtoehdosta, että äitiyspakkausta ei meille otettaisi. On upeaa ajatella, että Suomessa lapsiperheisiin panostetaan neuvolapalvelujen, lapsilisän, vanhempainvapaiden yms. jälkeen vielä tällaisellakin. Ja on panostettu jo vuosikymmeniä! Ensimmäiset avustukset jaettiin jo vuonna 1938 ja vuodesta 1949 jokainen lapsi perheineen on ollut oikeutettu siihen. 

Olin käynyt ennakkoon katsomassa Kelan sivuilta meille saapuvan pakkauksen sisällön, mutta yllätyin todella laatikkoa avatessa siitä, miten paljon tavaraa lopulta tuli. Olin kuvia katsellessa ajatellut ihastuvani raikkaisiin ja vähän retroihinkin väreihin, mutta yllättäen vaatteita hipelöidessä neutraalin sävyinen vanuhaalari, ulkohaalari ja pandakuvioinen potkupuku olivatkin minusta iki-ihania! Mutta toki tuollaisen oranssiharmaaraidallisen bodyn voisin ottaa vaikka itsellenikin ;) Simosta siilikuvioinen peitemakuupussi oli mielenkiintoisin. Ja pakko se on myöntää, että näissäkin kuvissa raikkaat värit päihittävät kyllä nuo haalarit, jotka siis ovat luonnossa paljonpaljon ihanammat. 


Kuvista puheen olleen: Simo kuvitteli, että jossain äitiyshuumassa järjestelen muuten vaan pieniä vaatteita sängylle. Hänpäs päätti pyöräyttää vaimon päivälepoasentoon ja siinä sivussa pyyhkäistä kaikki hipistelyni sivuun. Kuvissa myös siis miehen näkemys tilanteen ”palauttamisesta ennalleen”. Hmmm. Ihan ei joka ryppy ole oikaistu, mutta tunnelma on kyllä varsin lennokas ;)

Äitiyspakkauslaatikko on muuten minusta uudessa kuosissaan mitä ihastuttavin! Voisin hyvin ajatella askartelevani lapsen kanssa sukupuuta laatikon kanteen sitten joskus. 

Mukavaa lauantaita!

22. maaliskuuta 2013

Postin tuomaa




Se joku heräsi aamulla ennen herätyskelloa ajatukseen: ”Oi, tänäänkin pitää tehdä sitä kamalaa gradua. En kyllä osaa. Ei tuu mitään.” Sitten se joku päätti marssia kaikesta huolimatta kirjastolle ja nakuttaa jotain koko päivän. Ja kas, oivallus, jonka se joku oli kuullut useaan otteeseen miehensä suusta, hyppäsi tajuntaan kello yhdeksän: ”Ei sitä koko työtä tarvitse kerralla selvittää. Pala kerrallaan”. Jo alkoi homma sujua. 

Iltapäivällä, kun se joku palasi kotiin lähes miellyttävän gradupäivän päätteeksi, odotti kynnysmatolla jotain jännittävää; kirje ja pakettikortti hänelle. Pakettikortti voi tarkoittaa vain yhtä asiaa – ÄITIYSPAKKAUS on postissa odottamassa meitä! Mutta mitä kummaa ruskeassa kirjekuoressa on? Sitä ei se joku voinut keksi lainkaan. 

Sielläpäs olikin graduahdistukseen määrättyjä pillereitä reseptin kanssa! ”Miten onnekas olenkaan kärsiessäni tällaisesta ahdistuksesta, johon määrätään tällaisia lääkkeitä”, ajatteli se joku ja mutusti heti joitakin herkullisia nappeja onnelliseen oloonsa. 

Pakettikorttikin lunastettiin jo. Ja siis myös päivän toinen ihana paketti on avattu ja sen sisältöä hypistelty. Jotain aatoksia voin laatikon sisällöstä laittaa vielä erikseen viikonloppuna. Tässä vain muutama tunnelmakuva päivästä, josta ei sitten tullutkaan niin ahdistava.

19. maaliskuuta 2013

pikaisesti vaan hei



 Hengissä ollaan! Kevätaurinko katosi tänään jonnekin, mutta reipasta asennetta yritetään pitää edelleen yllä. Olen päättänyt aloittaa gradun kanssa tehoviikot eli eilen ja tänään olen taas hakannut päätäni kirjastolla pöytää. Ei tuu mitään. Toivottavasti loppuviikolla heiluriliike on siirtynyt sormiin ja sormet näppäimistölle.. Tällaisia hetkiä vaan välillä tässä hommassa tulee. Viikonpäästä ollaan toivottavasti taas ihan liekeissä. Homma etenee kuitenkin jatkuvasti, vaikka hartioilla välillä tuntuukin keikkuvan pään sijasta tyhjyyttä kumiseva ämpäri. Että näin. 

Ämpäristä ei tällä kertaa kuitenkaan tule kuvaa. Punajuurta valmistetaan meillä nyt kaikissa muodoissa, kiitos borssikeiton ja kilon punajuuripussien. Viikonloppuna jäi punajuurisuklaakakku testaamatta, joten tällä viikolla pitänee käyttää mielikuvitusta antaumuksella. Ruoka on ainakin kauniin väristä! Ja posti toi minulle ihanan ”muuten vaan”-kortin. Kiitos siitä vielä! 

Antoisaa viikkoa kaikille!

17. maaliskuuta 2013

Viikonlopun kahvikupit



Tässä viikonlopussa on ollut mukavassa suhteessa menoa ja rauhaa. Perjantaina junalta haettiin etelänystäviä yhden yön visiitille ja tänään olemme nautiskelleet ulkoilmasta ja sunnuntaipäivästä. 

Minua oikein naurattaa miten surkea olen kuvaamaan mitään liikkuvaa, mitään todellisia hetkiä. Kamera unohtuu laukkuun, kun ollaan kahvilla tai syömässä hyvässä seurassa. En millään muista kaivaa sitä esille silloin, kun jotain oikeasti erityistä tapahtuu, vaan kortille ikuistuu vain lukuisia kuvia puoliksi juoduista kahvikupeista, nuupahtaneista kevätkukista ja kohta näköpiiristä katoavista varpaista. Pyydän anteeksi. Toisaalta, voidaanhan sitä ajatella niinkin, että heittäydyn mukaan toimintaan ja tilanteeseen niin innolla, että unohdan kuvaamisen. Tai että aidon hetken kadottaminen saa minut pitämään kammottavan ja ihmiset (ja minut) jäykistävän kameran visusti suojakotelossaan. Niin, tai sitten vain myönnän rehellisesti, että unohdan.

Tänään lähdettiin ystävien kanssa sunnuntairetkelle ja ajattelin nohevoitua myös kuvien ottamisessa. No, on siellä se pakollinen kahvikuppikin, mutta myös ihan oikeita ihmisiä! Viime vuoden pilkkiretkireissu tehtiin aika tasan vuosi sitten. Eväät, kevätaurinko ja seura taisivat olla silläkin reissulla ne saalista tärkeämmät jutut.

Mutta siis, että viikonloppu on ollut ihana! Ja meidän tiskikone on maailman ihanin! Ei mitään illan tiskivuoristressiä, vaan surutta voin astioiden pyörittelyn sijasta neuloa vielä muutaman rivin ja fiilistellä sunnuntaita.