29. toukokuuta 2013

neuvo(l)a



Uh ja puh. Mittari näyttää 25 astetta ja saunassa oli melkein neljä kertaa kuumempi. Nakkeja turvottaa täällä jo ajatuskin sukista. Onneksi maailman parhaat kesäsandaalit mahtuvat hyvin vielä jalkaan ja ovat aivan yhtä mukavat kuin edellisinä vuosinakin. Kävin jo vilkuilemassa sandaalimestarin kauppaakin netissä, että jos vaikka Ateenaan päin taas joskus suunnattaisiin ja uusia hankittaisiin.. Siihen asti taidetaan mennä samoilla vanhoilla rusketusraidoilla ;)

Kävin tänään neuvolassa. Kaikki kunnossa. Kasvua vaikuttaa tapahtuvan kaikilla rintamilla. Eli mitään muutoksia ei ole mihinkään entiseen. Omaa paino on kehittynyt tasaisesti ja terveydenhoitajan mukaan jopa minulle ihanteellisella tavalla. Vauvan koko on edelleen vähän mysteeri, mutta sepä tuskin selviääkään kenellekään meistä ennen kuin tapaus on saatu turvallisesti tähän todellisuuteen. 
Neuvola tätini on ihana, vanha ja kokenut – ja erittäin ajanhermolla. Ärsytti oikein, kun tajusin miten oikeassa hän taas tänään oli, kun neuvoksi sain lakata odottamasta synnytystä. Ensimmäisellä kerralla kuulemma voi hyvin varautua siihen kymmenen päivän ylitykseen. ja kun laskettuun aikaankin on vielä sitä aikaa, niin…  Hyvinhän tässä sitä gradua sitten ehtiikin taas nakuttaa.. Ja neuloa. Meinasin eilen repiä villahousuni lankaliikkeessä, kun harjoittelijatyttö ei suostunut esittelemään minulle kuin kimaltavia puuvilla- ja nihkeitä tekokuitulankoja, koska ne nyt sattuivat olemaan KESÄKSI sopivia. Lähdin liikkeestä mukanani kahdeksan nappia, joista vain puolet osoittautui käyttökelpoisiksi. Siinä hormonisekavuustilassani tulin ostaneeksi jotain lähinnä ehkä Herra Hiiren natisevan tekokuitukesätakin miehustaan sopivaa.. 

Jotain kuitenkin on saatu valmiiksikin. En tiedä mikä näiden lopullinen käyttöarvo on, mutta onhan ne suloiset <3  

28. toukokuuta 2013

melkein hallinnassa



Väitin äsken Simolle kovasti, että elämme vasta maanantaita. Pahus. Mieheni oli jälleen oikeassa, mikä tarkoittaa sitä, että olen missannut jälleen yhden päivän kirjastolla. Gradu etenee hitaasti mutta varmasti. Puuhaa jää varmasti vielä jonkin verran myös vauvan syntymän jälkeiselle aikakaudelle, mikä (kiitos ihanien raskaushormonien!) ei jostain syystä kauhistuta minua lainkaan niin paljon kuin ennakkoon olisin voinut olettaa. Joka päivä olen tehnyt kovasti hommia ilman mitään lusmuilua, mutta työtä onkin kirjojen kanssa ollut enemmän kuin olin ennakkoon kuvitellut. Tämä on elämää ja oikeastaan ihan ihanaa sellaista!

Toki on pakko myöntää, että tietokoneen ruudun sijaan mieluummin tuijottelisin vaikka näitä kirjoja. Tuo Mekkotehdas oli ihan ihana! En ole todellakaan mikään ompelijatyyppi, mutta tässä kirjassa kaavatkin näyttivät niin mukavilta, että voisin jopa onnistua! Ehkä kummitytöt ja lähipiirin prinsessat saavat jotain hepeneitä (lue: vessapaperikruunut ja prinsessatarroja) jahka tässä innostus oikein ottaa vallan. 

Kuten huomaatte, mitään todellisuuden tajua tällä naisella ei ole! Gradu kesken ja vauva tulossa muutaman viikon sisällä, ja hän vain suunnittelee vanhan Singerin virittämistä ja uusia projekteja. Jos nyt nuo vauvantossut tekisit ensin loppuun… 

26. toukokuuta 2013

oliivi ja muutama marketta



Eilen oli tässäkin cityssä siivouspäivä. Harmittelin, että istuin kirjastolla gradun ääressä, kun muut kirmailivat pitkin kaupunkia tehden varmasti mitä hienoimpia aarrelöytöjä toisten vanhoista tavaroista. Ehkä ensi kerralla minäkin sitten olen mukana. No, harmistus ei ollut pitkä, sillä tänään meillä vietettiin privaatisti parveke&puutarha –päivää. 

Parvekepuutarha on ollut suunnittelu- ja valmisteluasteella jo jonkin aikaa. Ruukut, mullat ja osa esikasvatuksessa olleista taimista ovat odotelleet tositoimiin pääsyä. Enää puuttui se hetki kasata kaikki yhteen. Tänään iltapäivällä seikkailtiin puutarhalla etsimässä sopivia kesäkukkia eteläiselle parvekkeelle. Päiväkahvien jälkeen istuteltiin ostokset ruukkuihin ja puuhattiin muutenkin pihalla. Oma parveke on kyllä ihana juttu! Tulevana kesänä sillä on varmasti paljon käyttöäkin, kun pitemmille lomareissuille tuskin montaa kertaa päästään. Aina voi seikkailla omalle parvekkeelle.. 

Simo sai muuten eilen lahjaksi haastavan projektin: nyt meillä kasvaa markettojen, tuoksuherneiden ja kumppanien kaverina myös ihka oikea oliivipuu (vai onkohan se enemmänkin pensas?). Tätä aarretta vaalitaan kyllä huolella! Sovittiin, että ensimmäinen oliivi nautitaan sitten koko porukalla ;)  

25. toukokuuta 2013

Olo kuin omenalla



Sain aamulla viestin vakiolukijalta Savosta: ”Onko kaikki hyvin? Et ole postannut mitään pitkään aikaan.” :D Kaikki on hyvin, mutta en vain jotenkin ole ehtinyt, saanut aikaiseksi, jaksanut, …  Viikko on vierähtänyt ihan supernopeasti. Joka ilta on ollut jotain poikkeuksellista puuhaa. Olemme käyneet kylässä moneen otteeseen ja meillä on ystäviä vieraillut tasaiseen tahtiin. Mukaviahan nämä tämmöiset muutaman tunnin kahvittelut ovat, mutta kyllä iltaisin unikin maistuu.. 

Aurinko on paistanut taas tänään ihanasti. Meidän parvekkeen ovea ei voi iltapäivällä pitää lainkaan auki säänä ollessa kuuma, mutta vilvoitella voi sisätiloissakin ihanalla sitruunavedellä. Kannuun vain siivutetaan puolikas sitruuna (luomusta tulee parasta, kun kuori ei maistu myrkylle…), survotaan vähän lusikalla ja perään 1tl sokeria ja reilu 0,5tl vaniljasokeria. Ja tietysti jääpaloja ja raikasta vettä!

Mitäköhän sitä tuomisina saaduista raparperista tekisi? Jotain mukavan kirpeää ehkä ;)

20. toukokuuta 2013

Peti&Puuro palveluksessa!



Vauhtirikas viikonloppu takana! Simo vietti syntymäpäiviä ystäviensä kanssa metsässä ja minä kiertolaisena kuljin pitkin kaupunkia. Ihana oli nähdä taas paljon omia tärkeitä ihmisiä. 

Tänä aamuna taputtelimme Simon kanssa toisiamme olalle – meidän puuro&peti palvelumme sai hienot arvostelut vieraskirjaan ja työmyyrillä oli hauskaa koko viikonlopun! (Toki minä olen nyt iltapäivän ollut vähän sippi vajaan neljän päivän puuhastelun ja järjestämisen jälkeen, mutta se on nyt sellaista normaalia) Perjantaina meille tosiaan tupsahti viisi miestä majoitukseen ja lauantaiaamuna katettiin aamiaista yhdeksälle hengelle. Miehet saatiin onnellisesti mahat täynnä metsään ja ehjinä vielä sunnuntaina takaisinkin. Tänä aamuna viimeiset retkeilijät lähtivät kotikonnuille ja me palattiin Simon kanssa tavalliseen arkeen. 
Sillä aikaa, kun retkikunta tutustui itäsuomalaisiin perinnemaisemiin, me tyttöjen kanssa vietettiin superrento viikonloppu. Voit käydä katsomassa kuvia lisää täältä ja tutkailla mitä L ajatteli reissusta itärajalle. Vähän lätkää, euroviisuja, kaupungilla pyörimistä sekä raskaus- ja vauvajuttuja – eikä mitään paineita mistään! Tässä porukassa voi hyvin kiskaista turvonneet varpaat kohti kattoa ja ehdottaa lounaaksi pitsan jämiä. Niin parasta! Saatiin meistä mahakkaistakin jopa se kaverikuva. Kuva olkoon todisteena siitä, että en paljon viikonloppuna ehtinyt tai jaksanut tällätä.. ;)