Yllättävän kivuttomasti jaksoin koko illan muiden mukana. Ja
yllättävän pitkälle ilta meni jutellessa ihmisten kanssa vanhemmuudesta,
äitiydestä, lapsista ja perheistä kaiken ysärifiilistelyn lomassa. Pakko
kuitenkin painottaa, että meno oli railakasta ja seura vallan jotain muuta kuin
täti-ihmisiä hiekkalaatikon reunoilta. Jotenkin vain näyttää siltä, että äitinä
ja isänä oleminen on jotain niin isoa, että se kulkee mukana myös keikoille,
juhliin ja karaokebaareihin.
Tänään päivänsankarien onnittelut hoidettiin puhelimella ja
kortein. Ensi vuonna minäkin olen sitten jo jonon jatkona. Kummallista.
Kakkukahveja ei päästy tarjoilemaan sankarittarille, mutta virtuaaliset
kakkuset ja kukat tulevat näin netinvälitykselläkin kaiketi perille. Ettehän
pahastu, että söimme herkut jo alkuviikosta parempiin suihin? ;) Kuvissa siis
meidän hääpäivän viettoa leppoisasti lököillen sängyssä. Varsinainen kiitoksen
ja juhlan viikko siis takana!
Ja ei kun uutta putkeen ja tuulta päin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti