29. lokakuuta 2012

ruisleipää ja frappéa



Hän on täällä taas! 


En tiedä mistä tämä jatkuva hiljaiselo täällä blogissa oikein johtuu. Onko tämä joku ensimmäisen vuoden kriisi? Olenko oikeasti näin kiireinen ja väsynyt? Vai eikö elämässäni tapahdu mitään?


Viimeisen viikon aikana meillä on pyörinyt vieraita kuin karusellissa hevosia. Joka ilta on uutta väkeä sohvannurkassa ja pumpattavalla vieraspatjalla – ihana niin! Pitkästä aikaa nähtiin rakkaan veljen kanssa ja tavattiin kunnolla serkkuja. Uusiinkin ihmisiin olemme jo ehtineet tutustua! Erään kreikkalaisen neidon kanssa paistettiin keskiviikkona ruisleipiä ja maisteltiin karjalanpaistia ja puolukoita. Hyvin kävi kaupaksi ja vaihtarina saatiin nautiskella kunnon kreikkalaiset frappét!

Mutta miksi en oikein jaksa kirjoittaa mistään? Kuvia ei tule otettua eikä koneella jaksa istua enää töiden jälkeen. Ystävälle puhuin kahvilla, että elämän vaihetta, jolloin mikään ei huvita. Mitään uutta projektia ei oikein jaksa aloittaa ja vanhat pölyttyvät nurkissa. Olen jossain harmaassa tilassa.

Blogi on kuitenkin ollut minulle positiivinen ja mukava tapa pohtia elämää ja kertoa arkisista oivalluksistani muille. Välillä minä saatan taas kadota, mutta toivottavasti aina vain hetkeksi – ehkä olen nyt nukkunut riittävät monet päiväunet, jotta jaksan ajatella ;)  

20. lokakuuta 2012

Liekki


Tiedättekö, kun jossain naistenlehdissä aina kysytään, että jos olisi aikaa vain yhteen. Mitä vastaisit? Jos minulla olisi aikaa vain yhteen blogipiipahdukseen päivässä, tekisin sen tänne.

18. lokakuuta 2012

rosoista ja rentoa



Minusta on ihanaa, kun meillä käy vieraita! Oma koti tuntuu (keskeneräisenäkin) niin ihanalta, että tänne mielellään kutsuu väkeä kyläilemään. Joku pyörähtää vain kahvilla ja toinen taas jää useaksi yöksi. Porukat lähtivät tiistaina, tänään kävi pitkänmatkan ystävä kahvilla ja toinen heitti juuri laukkunsa ovensuusta sisään. Huomenna nähdään vielä yhden lomalaisen kanssa. Ensi viikolla on vuorossa kreikkalaiset vaihtarit ja Suomi-ilta, oma velikin tulee tenttireissulle ja loppuviikosta kokoontuu ehkä jopa serkusten tiimi. Toki kahden on ihanaa olla, mutta en pidä pahana sitä, että näiden seinien sisällä viihtyy meidän lisäksemme muutkin.

Eilen leikin kodinhengetärtä ja yritin pitää loma-ahdistuksen loitolla. Siivoilin, hoidin juoksevia asioita ja laitoin ruokaa. Kaupungilta ostin äidin tuomien callunoiden kaveriksi vielä kaksi vähän lyhempää. Eipä ole ”parvekekukkanen” ainakaan liian sliipattu! Kiitos ystäville, joilta ruukku saatiin lainaan. Mukavan rosoista tunnelmaa sekä purkin sisä- että ulkopinnoilla.

Toivoisin, että meilläkin olisi olo tuollaista rosoista ja rentoa!

16. lokakuuta 2012

Hiljaista nurkissa


Talo tyhjeni aamulla. Porukat lähtivät autolla kohti länttä ja Simo suunnisti yliopistolle lukemaan. Kovin on hiljaista. Ensimmäiset tunnit menivätkin kiukutellessa. Mitä minä nyt oikein teen? Hetken mielessä kävi jo ensi viikon tuntien suunnitteleminen, mutta päätin sen sijaan kömpiä vielä peitteisiin. Pienet päikkärit selkeyttävät aina ajattelua, mutta toisin kävi tänään. Kello on jo kohta kuusi enkä ole tehnyt tänään oikeastaan mitään järkevää, paitsi soittanut Lauralle ja tilannut näöntarkastusajan, mutta jotenkin kuvittelin, että lomalla pitäisi pystyä parempaan.

Onneksi viikonloppuna ehdittiin vaikka mitä! Lauantaina käytiin kyläilemässä sukulaisten luona, sunnuntaina kierreltiin markkinoilla, syötiin kreikkalaisessa ravintolassa ja käytiin taidemuseolla tutkimassa perusnäyttelyjen lisäksi laaja Kiina-näyttely. Meillä on ollut jo monta vuotta puheasteella ”perheloma” Kiinaan. Näyttely ei ainakaan laannuttanut kovaa matkakuumetta! Ei kun siis matkakassaa kerryttämään :)

Näyttely koostuu kiinalaisesta kuvataiteesta, keramiikasta ja hautaesineistä dynastioiden ajalta. Todella hienoja esineitä oli esillä 4000 vuoden ajalta. Myös yläkerran perusnäyttelyistä kerättiin oma suosikit… Virginie!

15. lokakuuta 2012

Kirjahylly


Tähän uuteen kotiin me ei olla Simon kanssa ostettu kuin sänky uutena. Kaikki muut tarvittavat huonekalut (ruokapöytä, tuolit, sohvapöytä, kirjahylly, eteisen säilytystila,…) olemme hankkineet kierrätyksestä, saaneet kavereilta tai nikkaroineet itse. Muutama hetki sitten, "synnyttäessämme" kirjahyllyä työhuoneen lattialla keskellä purua, silppua ja purkamattomia pahvilaatikoita, ajattelin, että onkohan tämä nyt ollut viisas ratkaisu. Onneksi Simo on meistä se pitkäpinnaisempi ja minä vältyin silppuamasta polttopuuksi projektin alla ollutta kirjahyllyä. Sellainen ”Kulta, tästä täytyy nyt ottaa vielä 5,7cm pois” –puuhailu ei oikein sovi minulle. Pitää tulla heti valmista ja mielellään priimaa. 

Kirjahyllyprojektin kompastuskivi oli kyllä suunnittelussa. Minä olisin toivonut pelkät hyllyt ja niihin jotkut ”tukipuut”, mutta koska en saanut tätä ajatusta kovastikaan eteenpäin reilussa kuukaudessa, ilmoitti mieheni, että jotain näille vanhoille lankuille alkaa kohta tapahtua, ja jos rouva ei keksi mitä, niin hän kyllä tietää. Nooh, ehkä hän ilmaisi asian hieman kauniimmilla sanakäänteillä, mutta ymmärsin yskän. Ja niin me kasattiin tämä hylly yhtenä lauantaina. 

Näin jälkikäteen ajattelen, että paras ratkaisu oli kyllä tehdä hyllystä ”kokonainen”, koska jokainen 120 vuotta vanha lauta oli eritavalla mutkalla ja kierossa. Simo onneksi jaksoi vääntää ja tsuumailla lautoja ihan toisella innolla kuin minä. Hyllyille tukea on antamassa pienet kulmaraudat, jotka spreijailin partsilla kuparinhohtoisiksi. Hylly on ollut juuri täydellinen: riittävästi tilaa kirjoille, ei liian tukkoinen, kerää mukavia tavaroita ympärilleen ja PYSYY PYSTYSSÄ. Ja joka ilta olemme polttaneet kynttilää Lappeenrannasta lahjaksi saadussa lyhdyssä. 

Se on meidän hylly.